Kilpailua uusiutuvan energian sähkötuista
Blogi - Julkaistu 14.11.2018
Suomi tarvitsee lisää uusiutuvaa energiaa, mutta ei edistä sitä entiseen malliin. Syöttötariffijärjestelmä on sulkeutumassa ja uusien voimalaitosinvestointien käynnistämiseksi valtio on avannut uusiutuvan energian teknologianeutraalin tarjouskilpailun. Tarjouksia voivat tehdä tuulivoiman, aurinkovoiman, biomassan, biokaasun ja aaltovoiman sähkön tuottajat. Kilpailutuksella hankitaan uusiutuvaa sähköä 1,4 TWh/vuosi.
Tuki kannustaa investointeihin
Hallinnollisesti määräytyvien tukitasojen vuoksi nykyisestä syöttötariffijärjestelmästä on koitunut valtiolle ennakoitua suuremmat kustannukset, koska sähkön ja päästöoikeuden hinnat ovat olleet tällä vuosikymmenellä melko alhaisia. Lisäksi oppimisen ja teknologisen kehityksen myötä uusiutuvan sähkön tuotantokustannukset ovat alentuneet huimin harppauksin. Pari vuotta sitten arvioin eräässä seminaarissa, että ensimmäiset ilman valtion tukia nousevat tuulivoimalat nähdään vasta 2020-luvulla. Ja mitä vielä – tänä syksynä julkisuudessa on kerrottu ensimmäisten tuulipuistojen markkinaehtoisista investoinneista.
Jos uusiutuvan sähkön tuottaminen onnistuu jo ilman tukia, niin miksi valtio sitten on edelleen tukemassa uusiutuvaa sähköä? On totta, että osa hankkeista toteutuu markkinaehtoisesti. Mutta vain osa; kaikki piirustuslaudalla olevat hankkeet, kun eivät sijaitse tuulisuuden tai biomassan hankinnan kannalta parhailla mahdollisilla alueilla. Voimalan liittäminen sähköverkkoon myös maksaa. Mitä kauempana voimala sijaitsee kanta- tai jakeluverkosta, sitä suuremmaksi kustannukset nousevat.
Kilpailu määrittää oikean tukitason
Mikä sitten yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaiseksi tukimekanismiksi? Pari-kolme vuotta sitten työ- ja elinkeinoministeriön johtamassa työryhmässä pohdimme uusiutuvan energian edistämistoimia. Lopputulos oli yksiselitteinen: kilpailuun perustuvat tukijärjestelmät ovat yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia, koska kilpailu määrittää yritysten kannalta oikean tukitason ja tukien saajat. Linja on yhdenmukainen EU:n energia- ja ympäristönsuojelun tuki -suuntaviivojen kanssa.
Syksyllä 2017 hallitus esittikin eduskunnalle kansallisen energia- ja ilmastostrategian linjausten mukaisesti tarjouskilpailuun perustuvaa 2 terawattitunnin vuotuista sähkön tuotannon teknologianeutraalia tukijärjestelmää. Esitys kuitenkin lukkiutui talousvaliokunnan kassakaappiin, koska pelkona oli, että tarjouskilpailu suosii tuotantokustannuksiltaan edullista tuulivoimaa. Mutta eikö juuri kustannustehokkuus ollut tarkoituksena? Luovien ratkaisujen jälkeen talousvaliokunta sai loppukeväällä 2018 mietinnön valmiiksi osana kivihiilen kieltämistä koskevaa lakipakettia. Siinä tarjouskilpailua pienennettiin 1,4 terawattituntiin ja biomassavoimaloiden tarjouskilpailuun osallistumisedellytyksiä höllennettiin siten, että voimalaitosrakennuksen ei tarvitse olla täysin uusi.
Kukin voittaja saa tarjoamansa tuen
Energiavirasto on nyt avannut uusiutuvien sähkötukien tarjouskilpailun ja tarjousten jättöaika päättyy vuodenvaihteessa. Tarjouksia voivat tehdä tuulesta, auringosta, biomassasta, biokaasusta ja aaltoenergiasta sähköä tuottavat toimijat. Kilpailutuksen kohteena on vuotuinen sähkön tuotantomäärä. Tarjouksia tehdään siitä, millä preemiolla ja kuinka paljon sähkön tuottajat ovat valmiita tuottamaan sähköä. Preemio on euromäärä, jonka tuottaja arvioi tarvitsevansa tukea. Pienimmän preemion tarjonneet hankkeet menestyvät tarjouskilpailussa parhaiten. Näin valtio tukee tällä kilpailutuksella vain kustannustehokkainta sähköntuotantoa riippumatta siitä, mitä uusiutuvaa energiaa sen tuottamiseen on käytetty.
Preemion mukainen tuki on kiinteä ja tarjouksissa esitetyn mukainen, kun sähkön hinta on enintään yhtä suuri kuin sähkön viitehinta (30 €/MWh). Tuki on puolestaan liukuva, kun sähkön hinta on korkeampi kuin viitehinta, mutta alhaisempi kuin viitehinnan ja preemion summa. Tukea ei makseta, jos sähkön hinta on vähintään viitehinnan ja preemion summa. Tuki ei ole kaikille preemiojärjestelmään hyväksytylle sähkön tuottajalle välttämättä sama, vaan jokainen saa tarjoamansa preemion mukaisen tuen (pay-as-bid).
Tarjouskilpailusta valtiolle aiheutuvia kustannuksia on vaikea arvioida, koska niihin vaikuttaa sähkön markkinahinnan tuleva kehitys. Jos se olisi 2020-luvulla keskimäärin 35 euroa megawattituntia kohden ja jos tarjouskilpailu voitettaisiin keskimäärin 10 euron preemiolla, niin vuositasolla valtiolle aiheutuvat kustannukset olisivat 7 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että syöttötariffijärjestelmässä sama sähkön määrä maksaa 67 miljoonaa euroa.
Kuka kantaa riskit?
Kustannustehokkuuden lisäksi tarjouskilpailussa riskit tuotantokustannuksista ja osan hinnoista kantaa sähkön tuottaja. Hyvä diili valtiolle. Voiko olla totta? Entä jos sähkön tuottajat tarjouksia tehdessään tekevätkin hintayhteistyötä tai tarjoavat niin pieniä preemioita, etteivät hankkeet koskaan valmistu. Näin kävi ensimmäisissä EU-maiden uusiutuvan sähkötukien tarjouskilpailuissa. Onneksi lainsäädäntö mahdollistaa hintayhteistyöhön puuttumisen ja osallistumismaksu sekä vakuudet takaavat sen, että tarjouksia tehdään todennäköisesti vain vakavasti otettavista hankkeista. Lisäksi ”antelias” syöttötariffijärjestelmä synnytti hankkeiden suunnittelu- ja valmisteluryntäyksen. Nyt ne hankkeet, jotka jäivät syöttötariffijärjestelmän ulkopuolelle muodostavat tarjontapotentiaalin ja mahdollistavat aidon kilpailun. Niin makaat kuin petaat!
Lisätietoja: Uusiutuvan energian tukijärjestelmien kehittämistyöryhmän loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 16/2016.
Preemiojärjestelmän verkkosivut. Energiavirasto.
Kirjoittaja: johtaja Pekka Ripatti, Energiavirasto,
puh. 0295 050 075, pekka.ripatti@energiavirasto.fi, Twitter @Pekka_Ripatti
Julkaistu 14.11.2018