Liikenteen biopolttoaineet ovat osa ratkaisua ilmastonmuutoksen hillinnässä

Blogi - Julkaistu 27.9.2018

Ilmastonmuutos on seurausta liiasta hiilidioksidista ilmakehässä. Riippumatta siitä, mistä hiilidioksidi ilmakehään joutuu – Euroopasta, Aasiasta, Amerikasta, liikenteestä, energiateollisuudesta tai vaikka metsähakkuista – ilmasto lämpenee. Hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja on ilmakehässä yksinkertaisesti liikaa ja maapallo lämpenee tavalla, joka ei ole ihmiskunnan hallinnassa. Ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyvät jo nyt myös alueellisella tasolla, vaikka syy onkin globaalissa kehityksessä.

Hiilidioksidipitoisuuteen vaikuttaa paitsi päästöjen suuruus, myös se, miten tehokkaasti hiiltä poistuu ilmakehästä. Nämä niin sanotut hiilinielut on huomioitava päästöjen lisäksi määritettäessä valtiotasoisia, toimialakohtaisia, aluekohtaisia tai jopa vapaaehtoisuuteen perustuvia hiilineutraalisuuteen tähtääviä hillintäkeinoja. Kasvihuonekaasujen nielut muodostanevat tulevaisuudessa ehkäpä eräänlaisen oman ”luonnonvaransa”.

Hiiletön liikenne 2045 – polkuja päästöttömään tulevaisuuteen

Olin mukana laatimassa liikenne- ja viestintäministeriön asettaman ilmastopoliittisen työryhmän väliraporttia ja erityisesti sen BIO-osuutta. Väliraportti esittelee kolme vaihtoehtoista tulevaisuudenkuvaa siitä, miten vuoteen 2045 mennessä liikenne voisi olla hiiletöntä. Nuo polut tulevaisuuteen olivat BIO, TEKNO ja PALVELUT. Lähestymistapa oli ”teknokraattinen”, koska tarkoituksena oli saada näkyville erilaisia kriittisiä haasteita, joita joudumme Suomessa ratkaisemaan vastatessamme kansainvälisiin päästövähennyslupauksiin ja ennen kaikkea torjuessamme osaltamme ilmaston lämpenemisen haitallisia vaikutuksia.

Säiliöauto talvisella vuoristotiellä.
Biopolttoaineiden etuna on, että niitä voidaan hyödyntää heti nykyisellä autokannalla. Ainoaksi ratkaisuksi se ei sovi, sillä raaka-ainetta on haastavaa tuottaa riittävästi ilmastolle järkevällä tavalla.

Hiilettömän tai hiilineutraalin liikenteen saavuttaminen vuoteen 2045 mennessä niin, että ainoa toimenpide olisi vaihtaa nykyinen fossiilinen polttoaine biopolttoaineeksi on toki vain teoreettinen harjoitus, mutta silti lähestymistavan avulla saatiin esille useita kriittisiä elementtejä.

Biopolttoaineisiin nojaavan suunnitelman etuna on esimerkiksi se, ettei Suomen koko autokannan tai polttoaineen jakeluverkon uusimista tarvittaisi.

BIO-polussa haasteiksi muodostuvat kestävällä tavalla tuotettujen raaka-aineiden saatavuus, epäsuorat maankäyttövaikutukset ja biomassan käytön vaikutukset hiilinieluihin sekä biopolttoaineen hinta. Hiilinielun osalta keskeistä on se, mistä lähteestä valmistukseen käytettävä biomassa tulee. Potentiaalisista kotimaisista raaka-aineista merkittävin on varmasti metsäpuiden biomassa, ts. muiden tuotteiden valmistuksen tähteet, metsien hakkuutähteet ja/tai lisähakkuut biopolttoaineita varten.

Erityisongelman muodostaa se, että täysin biopolttoaineisiin perustuvan hiilettömän liikenteen toteutuminen saattaa edellyttää lisähakkuita siinä määrin, että ne pienentävät hiilinielua enemmän kuin fossiilisten polttoaineiden päästöt pienenisivät. Tällainen tilanne voisi siis riskeerata Suomen kehittymisen hiilineutraaliksi valtioksi. Hiilettömän liikenteen saavuttamiseksi biopolttoaineet ovat varmasti osa tarvittavaa ratkaisua, mutta tarvitaan hyvin todennäköisesti myös muita toimenpiteitä, uutta teknologiaa, innovaatioita ja palvelukonsepteja.

Kolme polkua hiilettömään liikenteeseen: bio-polussa päästöjä vähennetään luopumalla fossiilisista polttoaineista ja ottamalla käyttöön uusiutuvia tai vähäpäästöisempiä polttoaineita, tekno-polussa päästöjä vähennetään hyödyntämällä liikennevälineiden teknologista kehitystä ja palvelu-polussa parannetaan liikennejärjestelmän energiatehokkuutta vähentämällä päästöjä tuottavan liikenteen määrää.
Biokaasun käyttö ei BIO-skenaariossa merkittävästi kasva, koska sen käyttö vaatisi autokannan ripeää uusiutumista ja suuren määrän kaasuautoja liikenteeseen. Biokaasun käyttö lisääntyy siksi huomattavasti vain TEKNO-skenaariossa.

Vielä on mahdollisuus vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen

Liikenteen ilmastopoliittisen selvityksen loppusynteesiä ei ole mitenkään yksinkertainen muodostaa, mutta sitä tarvitaan kriittisesti esim. tulevien politiikkatoimien tueksi. Ilmastonmuutoksen hillintä toteutuu nykyisellään valtioiden antamien lupauksien kautta. Kuitenkin myös yksityisten kuluttajien arvovalinnoilla on keskeinen merkitys siihen, kuinka paljon päästämme vielä hiilidioksidia ilmakehään ja kuinka paljon ilmasto lämpenee.

Globaalia ongelmaa ja sen aiheuttamia alueellisia ongelmia ratkaistaan siis mm. polttoainepumpulla asioidessa – nyt ja tulevaisuudessa. Toteutetaanko tankatessa säänneltyjä vai vapaaehtoisia ratkaisuja on ilmakehän lämpenemisen kannalta samantekevää – hiilidioksidia on yksinkertaisesti ilmakehässä liikaa. Ilmaston lämpeneminen ei ole ihmiskunnan hanskassa, mutta meillä kaikilla on kuitenkin vielä mahdollisuus vaikuttaa ja ottaa tilanne haltuun!

 

Kirjoittaja: pääjohtaja Juhani Damski, Ilmatieteen laitos, p. 0295 392 201, juhani.damski@fmi.fi, Twitter @JuhaniDamski


Lue lisää ja vastaa liikenne- ja viestintäministeriön kyselyyn 8.10. mennessä:


Julkaistu 27.9.2018


Lue seuraava artikkeli: Mitä Suomi voi oppia Norjan kalankasvatuksen menestystarina... »