Paha muovi – hyvä muovi?

1.2.2018

Muovit ovat monimuotoinen ryhmä, johon kuuluu sekä fossiilisia että biopohjaisia materiaaleja. Myös silikoneista voidaan valmistaa muoveja. Monimuotoisuus luo paitsi teknologiakehitykseen, myös sääntelyn kehittämiseen ja viestintään omat haasteensa.

Muovit koostuvat pitkistä ketjumaisista rakenneosista, polymeereistä, ja erilaisista lisäaineista. Niille on ominaista, että ainakin jossakin valmistuksen vaiheessa muokkaus onnistuu lämmön ja paineen avulla. Muovit nimetään sisältämänsä polymeerin mukaan, vaikka kyseisen polymeerin lisäksi muovi sisältää myös muita aineita. Erilaisia muovilajeja on lukuisia.

Kaikki biopohjaiset muovit eivät ole biohajoavia

Muovit kytkeytyvät biotalouteen. Esimerkiksi pakkausmateriaalina voidaan käyttää fossiilisia tai biopohjaisia muoveja, komposiitti- eli yhdistelmämateriaaleja tai kuitumateriaaleja. Paperi on tyypillinen kuitupohjainen materiaali, jugurttipurkki tyypillinen muovi. Muovien sisältämien polymeerien raaka-aine on useimmiten fossiilinen raakaöljy.

Termiä biopohjainen muovi käytetään, jos polymeeriketjujen hiiliatomit ovat (pääosin) peräisin uusiutuvista lähteistä. Viime vuosina on enenevästi alettu hyödyntää luonnosta saatavia raaka-aineita kuten tärkkelystä, selluloosaa, erilaisia sokereita ja kasviöljyjä. Esimerkiksi polylaktidia, jota hyödynnetään vaikkapa biojätteelle tarkoitetuissa roskapusseissa, tuotetaan maitohaposta, jota voidaan valmistaa muun muassa maissitärkkelyksestä. Ihka uusi innovaatio puolestaan on Welmu Internationalin ja VTT:n yhteistyönä kehitetty sellupohjainen kalvomateriaali, josta voidaan valmistaa tuorekelmua.

On huomattava, että kaikki biopohjaiset muovit eivät ole biohajoavia. Esimerkiksi Brasiliassa valmistetaan eteeniä sokeriruo’osta tuotetusta bioetanolista. Kun tämä biopohjainen eteeni polymeroidaan polyeteeniksi, lopputuote on ominaisuuksiltaan samanlainen kuin vastaava fossiilisesta eteenistä valmistettu, eli se ei hajoa tavallisten mikrobien toimesta. Sen sijaan edellä mainittu polylaktidi on sekä biopohjainen että biohajoava.

Muoveja käytetään eniten pakkauksiin. Euroopassa pakkausten osuus muovien käytöstä on noin 40 %. Usein unohdetaan, että muoveilla on lukuisia muitakin käyttökohteita: Niillä voidaan esimerkiksi keventää ajoneuvojen massaa, jolloin ne vähentävät polttoaineen kulutusta. Nykyinen terveydenhuolto ei sekään toimisi ilman muoveja. Aika moni meistä kantaa jopa kehonsa sisällä erilaisia muovisia ”varaosia”.

Kuva: VTT

Muovit kiertoon

Jokainen Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa asuva henkilö kuluttaa noin 100 kilogrammaa muoveja vuodessa. Vuosittainen muovijätteen määrä on noin puolet tästä. Muovijätteestä osa kierrätetään materiaalina, osa hyödynnetään energiana ja osa päätyy kaatopaikoille tai ympäristöön. Euroopassa noin kolmannes jätemuoveista kierrätetään ja noin kolmannes päätyy energiakäyttöön, joten parantamisen varaa on.

Tietyissä käyttökohteissa muovit ovat korvaamattomia materiaaleja, mutta jos niiden kiertoa ei saada tehostettua ja kertakäyttökulutusta ja luontoon päätyvän jätteen määrää vähennettyä, olemme isosti pulassa. Tarvitaan systemaattista toimintaa, johon kaikki – myös kuluttajat ja kaupungit – sitoutuvat.

Teknologiakehitys haasteiden ratkaisemisen ytimessä

Elinkeinoministeri Mika Lintilä ja asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ilmoittivat vastikään valmistelevansa muovien käyttöön liittyvää tiekarttaa, joka on tarkoitus esitellä vielä kevään aikana. Ministerien mukaan mahdolliset rajoitukset voivat tuoda merkittävää lisäkäyttöä mm. puutuotteille. Toivottavasti tulevassa tiekartassa on kokonaisvaltainen ote ja siinä nostetaan esiin, että haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan laaja keinovalikoima.

Teknologiakehityksen osalta keskeistä on panostaa niin biopohjaisten innovaatioiden vauhdittamisen kuin tuotteiden ekosuunnitteluun ja muovien kierrätykseen liittyvien teknologioiden kehittämiseen.

Maija Pohjakallio
Teknologian tutkimuskeskus VTT
Tutkimustiimin päällikkö, Materiaalien prosessointi ja kiertotalousratkaisut
maija.pohjakallio@vtt.fi


EU:n jätedirektiivien päivitys ja 16.1.2018 julkaistu EU:n muovistrategia linjaavat muovien tulevaisuutta. Direktiiveillä muun muassa säädetään, että muovipakkausten kierrätysvaatimus nousee 22,5 prosentista 50 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Muovistrategia nostaa riman vieläkin korkeammalle asettamalla tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä kaikki EU:ssa käytettävät muovipakkaukset ovat uudelleenkäytön tai kierrätyksen piirissä.


 

Aihetunnisteet: biomuovit, blogi, kiertotalous