Sään ääri-ilmiöt haastavat maanviljelyn

Ruuan riittävyys on Suomessa nykypäivänä itsestäänselvyys, mutta kulunut kesä sekä viime kesä ovat tuoneet esille, miten haavoittuvainen maanviljely ja ruuan raaka-aineiden tuotanto Suomessakin voi olla. Viimeistään nyt, näiden kahden sääilmiöiltään ääripään kasvukauden jälkeen on selvää, että jotain pitää tehdä sääriskien pienentämiseksi ja tuotantovarmuuden parantamiseksi maataloudessa.

Tärkeimmiksi tekijöiksi nousevat maan rakenne ja vesitalous sekä viljelytekniikka ja viljelyosaaminen. Näihin on jatkossa kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Sato- ja myyntikasvien viljely tulisi keskittää hyville peltolohkoille, joilta kiloja ja tuottoja on selvästi odotettavissa. Haasteelliseksi asetelman tekee se, että viljely on viimeisen viiden vuoden aikana ollut melkoisessa negatiivisessa kierteessä. Heikot sadot ja kohonneet tuotantokustannukset ovat vieneet viljelyn tuloksen tappiolle eikä mahdollisuuksia viljelyn kehittämiseen ja investointeihin, kuten pellon vesitalouden ja kunnon parantamiseen ole ollut. Tämä on johtanut tilanteen pahenemiseen edelleen, mikä vielä korostuu sään ääri-ilmiöissä. Maan rakenne ja pellon tuotantokyky heikkenevät, mikä johtaa entisestään huonompiin satoihin ja sen vuoksi yhä heikompaan kannattavuuteen.

Peltojen pitää antaa välillä ”levätä ja latautua”

Viljelyssä tulisi rohkeasti pitää välivuosi pellon peruskunnostamiseksi, jotta tuotanto saadaan negatiivisesta kierteestä positiiviselle uralle. Heikko sato tuottaa vain tappiota ja silloin mikä muu vaihtoehto tahansa on pellolle ja myös viljelijän kukkarolle parempi. Erilaisten nurmien ja syväjuuristen kasvien viljely lisää orgaanista ainesta maahan, ja niiden juuristo rikkoo tehokkaasti maan tiivistymiä parantaen veden kulkua maassa. Kun pelto on nurmipeitteisenä, voidaan tehdä pellon salaojituksen kunnostustoimia ja lisätä maanparannusaineita pellon multavuuden ja vedenpidätyskyvyn parantamiseksi. Näin peltomaalle saadaan lisää kestävyyttä sään ääri-ilmiöille, ja maan rakenne ja pellon tuottokyky paranevat.

Pelkkiin kevätviljoihin pohjautuva viljely on hyvin riskialtista. Viljelyn monipuolistamisella, jossa viljelykierrossa on kevätviljojen lisäksi syyskylvöisiä tai monivuotisia kasveja, öljy- ja palkokasveja tai erikoiskasveja, vähennetään säästä johtuvia viljelyn riskejä ja voidaan viljelyn kannattavuutta parantaa. Myös valitsemalla kasvuajaltaan erilaisia lajikkeita, pienennetään poikkeavien sääolosuhteiden aiheuttamaa riskiä. Viljelykiertojen monipuolistaminen tuo myös hyötyjä maan rakenteelle.

Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että koko peltoala Suomessa ei ole koko ajan viljeltynä, vaan tietty osa lohkoista on ”lepäämässä ja latautumassa”. Tälle lepäämiselle olisi annettava sijansa ja mahdollisuutensa niin, että voidaan kuitenkin pitää yllä viljelyn taloudellinen kannattavuus. Tällaisilla lohkoilla voisi olla ympäristöllinen status ja sen mukainen kompensaatio. Lisäksi sato- tai myyntikasvien viljelyssä olevilla lohkoilla on silloin annettava mahdollisuus tuottaa tehokkaasti, sadontuottokykyä vastaavia panoksia käyttäen. Näin turvataan ruuan raaka-aineen riittävyys niin kotimaiseen kulutukseen kuin vientiinkin. Pellot voivat hyvin ja viljely saadaan positiiviselle uralle.

 

Kirjoittaja Sari Peltonen toimii johtavana asiantuntijana ProAgria Keskusten Liitossa kasvintuotannon asiantuntijapalveluiden kehitystehtävissä ja kasvintuotannon kannattavuuden ja kilpailukyvyn parantamisen parissa. ProAgria on valtakunnallinen maaseutuyrittäjille asiantuntijapalveluita tarjoava organisaatio.

Yhteydenotot: sari.peltonen(a)proagria.fi

Pääkuva: Sari Peltonen