Tutkimus kannustaa kokeilemaan kauppaa luontoarvoilla

Uutinen - Julkaistu 9.9.2014

9.9.2014 Pellervon taloustutkimus, Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö tiedottavat

Luontoarvopankit on yksi keino, jolla voi estää tai hidastaa luonnon monimuotoisuuden vähenemistä Suomessa, osoittaa Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tuore tutkimus.

Luontoarvojen kompensointi on yksi tapa, jolla voidaan vähentää luonnon monimuotoisuudelle aiheutettuja vahinkoja. Kompensoinnilla tarkoitetaan, että esimerkiksi rakentamisen vuoksi heikentyneitä luonnonarvoja korvataan konkreettisilla toimilla joko paikan päällä tai muualla. Rahallisen korvauksen tai maksun sijasta haitan aiheuttaja kompensoi vahinkoja esimerkiksi suojelemalla, ennallistamalla tai luomalla uusia vastaavia luontotyyppejä toisaalla. Haitan aiheuttaja voi myös ostaa luontoarvoja jonkin muun tahon ylläpitämältä monimuotoisuuden kannalta tärkeältä alueelta, luontoarvopankista.

Luontoarvopankissa luontoarvoilla voidaan käydä markkinahintaista kauppaa. Maanomistaja hoitaa ja ylläpitää pankkiin kuuluvia alueitaan niin, että niiden luonnonarvot säilyvät ja kasvavat. Kun luontoarvot ovat saavuttaneet tietyn tason, maanomistaja voi myydä markkinahintaan ”osuuksia” tahoille, joiden toiminta vahingoittaa vastaavan tyyppistä luontoa jossakin muualla. Tämä kannustaa maanomistajia tuottamaan vapaaehtoisesti monimuotoisuutta ja erilaisia ekosysteemipalveluita ja lisää maanomistajien mahdollisuutta valita esimerkiksi metsissään erilaisia tuotantosuuntia.
Yhteiskunnallisesti välttämättömät hankkeet, kuten infrastruktuurin rakentaminen, saattavat vähentää tai muuttaa luonnon monimuotoisuutta. Luontoarvopankkien tai muiden kompensaatiokeinojen avulla luontoarvojen säilyttämiseen voitaisiin yhdistää yhteiskunnalliset tavoitteet. Perinteisesti haittoja luontoarvoille on säännelty kielloilla tai lupa on myönnetty yhteiskunnallisilla perusteluilla.

Luontoarvojen ostaja olisi yrityslähtöisissä hankkeissa yritys, infrastruktuurihankkeissa tyypillisesti valtio. Kansainvälisesti toimiville yrityksille on tärkeää, että mahdolliset uudet suomalaiset käytännöt olisivat mahdollisimman samankaltaiset muun maailman käytäntöjen kanssa.

Suomessa luontoarvopankkimekanismia voitaisiin käyttää esim. suurten tie- tai kaivoshankkeiden suojelualueille aiheuttamien haittojen korvaamiseen tai turvetuotannon haitallisten ympäristövaikutusten kompensointiin. Kohteita voisivat olla myös muut erityisen tärkeät luontokohteet. PTT:n tutkijoiden mukaan soveltamiskohde olisi määriteltävä tarkoin ja rajattava tietynlaisiin hankkeisiin, ettei kompensaatiovaatimus hidasta tavanomaista taloudellista toimintaa. Mekanismin käyttöönotto edellyttää myös huolellista pilotointia.

Kompensaation käyttöä tulee aina edeltää haitan välttäminen ja minimointi. Kompensaatio on viimeinen keino korvata jäljelle jääneitä haittoja, jos hankkeen toteuttaminen katsotaan haitoistaan huolimatta yhteiskunnan kannalta välttämättömäksi. Kompensaatiota ei voida käyttää kaikissa tapauksissa, vaan tietyt alueet on säilytettävä koskemattomina esimerkiksi niiden luonto- tai sosiaalisten arvojen vuoksi.

Luontoarvopankkeja on käytetty pitkään mm. Yhdysvalloissa ja Australiassa. Useissa Euroopan maissa on käytössä jonkinlaisia kompensaatiokeinoja, mutta luontoarvopankkeja ei ole juurikaan käytössä Saksaa lukuun ottamatta. Mekanismia testataan kuitenkin useissa Euroopan maissa.

Tutkimus toteutettiin osana Suomen ympäristökeskuksen johtamaa ja ympäristöministeriön rahoittamaa Kohti kestävää ja aidosti vihreää taloutta: ekosysteemipalveluiden arvo ja yhteiskunnallinen merkitys Suomessa (Suomen TEEB) -hanketta.

Lisätietoja:
Metsäekonomisti, MMT Matleena Kniivilä, Pellervon taloustutkimus, p. 040 164 8078, etunimi.sukunimi@ptt.fi
Neuvotteleva virkamies Marina von Weissenberg, ympäristöministeriö, p. 0295 250 321, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Kehittämispäällikkö Jukka-Pekka Jäppinen, Suomen ympäristökeskus, p. 0400 394 932, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi


Aihetunnisteet: julkaisu, monimuotoisuus, tutkimus