Kalat kutemaan! − Kalataloudelliset kunnostukset merialueella 

Blogi - Julkaistu 2.10.2018

Rannikkoseuduille ja joenvarsiin on monin paikoin noussut rakennuksia toisensa perään. Mutta kuinka moni on tullut ajatelleeksi rantarakentamisen tuhoavan mökkirannastaan esimerkiksi ahvenen tai hauen tärkeitä kutupaikkoja? Mökkirannassa sijaitsevasta kutupaikasta saattaa syntyä laajalle alueelle leviäviä kalakantoja, joita hyödynnetään myös rannikkokalastuksessa. Viimevuosina kalojen lisääntymisalueista on kerätty laaja-alaista tietoa. Nyt etsitään aktiivisesti keinoja, joiden avulla ihmistoiminnasta kärsineiden, rannikoilla kutevien kalojen lisääntymismahdollisuuksia voisi parantaa.

Rannikkovesien kunnostustoimenpiteiden mahdollisuuksia selvitetään Kalatalouden ympäristöohjelman Rannikon kutu- ja poikasalueiden kunnostus -työpaketissa. Ympäristöohjelmaa rahoittaa Euroopan meri- ja kalatalousrahasto.  

Rannikoiden muokkaus on uhka kalojen lisääntymiselle 

Kalojen tärkeimpiä lisääntymisalueita ovat usein samat alueet, joilla myös ihmistoimintaa on eniten. Kalojen lisääntymisen kannalta tämä on erittäin ongelmallista, koska useimmilla kalalajeilla juuri mäti- ja poikasvaihe ovat erityisen herkkiä ympäristön muutoksille.  

Monet kalastajien arvostamat lajit, kuten ahven ja hauki, lisääntyvät keväisin rannikon matalissa, lämpimissä ja suojaisissa vesissä, joissa on paljon poikasille sopivia ruokailupaikkoja. Erityisen tärkeitä lisääntymisalueita ovat jokisuistot, sisäsaariston matalat kasvillisuusrannat sekä fladat. Fladat ovat erittäin suojaisia merenlahtia, jotka syntyvät maankohoamisen myötä, merenlahtien hiljalleen kuroutuessa irti meriyhteydestä. Nopea maankohoaminen etenkin Merenkurkun alueella luo otolliset olosuhteet fladojen muodostumiselle.    

Näihin suojaisiin rannikkoalueisiin kohdentuu suuri ihmistoiminnan vaikutus. Jokien alaosat ja niiden kosteikkoalueet on aikanaan ruopattu energiantuotannon, tukinuiton tai tulvasuojelun vuoksi. Rantarakentaminen vaikuttaa monilla alueilla ympäristön kasvillisuuteen. Jokien valuma-alueilla tehdyt pelto- ja metsäojitukset lisäävät jokisuualueiden ravinnekuormitusta ja veden mukana kulkeutuvan kiintoaineksen määrää. Vaikutus ulottuu pahimmillaan kymmenien kilometrien etäisyydelle jokisuusta. 

Voisiko rannikkoalueita kunnostamalla saada lisää kalaa vesiin ja sitä kautta tukea myös kalataloutta? 

”Kuteeko ahven kuuseen?” − Kokeilussa kututurot 

Kalataloudellisia kunnostuksia on tehty sisä- ja virtavesillä, mutta tähän asti kunnostukset eivät ole ylettyneet rannikolle asti, paikallisia pienimuotoisia kunnostuksia lukuun ottamatta.  

Heräsi kysymys, voisiko ahventa esimerkiksi houkutella kutemaan takaisin saariston suojaisiin lahtiin perinteisesti käytettyjen kututurojen avulla? Ajateltiin, että kututurot (kuva) voisivat tarjota sopivan kutualustan ja toimia kunnostuskeinona muutoin heikentyneissä lisääntymisolosuhteissa.  

Turoja kokeiltiin kesän 2018 aikana Hankoniemellä ja Tammisaaren alueella, jossa menetelmä ei kuitenkaan tuntunut toimivan. Toisaalta Suomen Vapaa-ajankalastajien järjestämissä joulukuusitalkoissa veteen lasketut kuuset ovat kelvanneet hyvin ahvenille kutualustaksi. Kokemuksia ja tietoa turojen merkityksestä tarvitaan siten lisää.  

Kututuro tehdään perinteiseen tapaan upottamalla vesistöön havupuun latvus tai isoja oksia. Ahven voi laskea mätinauhansa turvallisesti sen tukevalle oksalle. Kuva: Mats Westerbom, Tvärminnen eläintieteellinen asema.

”Entä houkuttelisivatko kalaportaat tai kosteikot kaloja kudulle?” 

Erityisesti avoimilla rannikkoalueilla fladat ovat pieniä, mutta tärkeitä lisääntymisalueita. Fladojen kunnostukset olisivat mahdollisia huolellisen suunnittelun ja toteutuksen myötä, jolloin voitaisiin positiivisesti vaikuttaa alueen poikastuotantoon.  

Merenkurkun alueella on jo toteutettu paikallisia ja pienimuotoisia kunnostuksia etenkin juuri fladoissa. Fladojen kulkuväyliä on avattu ja lisäksi on rakennettu kalaportaita ahvenen ja hauen kutuvaelluksen mahdollistamiseksi. Joissain tapauksissa on tosin kunnostuksen nimissä, esimerkiksi veneiden kulkemisen helpottamiseksi, ruopattu fladan suuaukkoa liiaksi, jolloin veden vaihtuvuus kasvaa pilaten suojaisen ja ympäröivää vettä lämpimämmän fladan.  

Jokien alaosiin ja kuivatetuille alueille perustetuista kosteikoista on puolestaan saatu hyviä tutkimustuloksia Ruotsissa. Siellä hauen lisääntyminen on saatu onnistumaan kunnostetuissa kosteikoissa. Tämän menetelmän toimivuutta Suomen rannikkoalueella pitää vielä selvittää, jotta parhaat käytännöt tunnistetaan.  

Kevätkutuisten kalojen lisääntymisalueiden kunnostamiseen soveltuvat toimenpiteet ovat usein varsin edullisia toteuttaa.  Niitä voidaan tehdä myös kalatalousalueiden aktiivisten paikallistoimijoiden voimin. Kunnostustoimina saattaa usein riittää fladan sisäänvaellusväylän avoimena pito turhan tiheästä kasvillisuudesta ja riittävän vedenkorkeuden varmistaminen, jotta kalat pääsevät nousemaan kudulle. 

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvinkin pieni lisääntymisalue saattaa tuottaa suuren osan alueellisesti merkittävästä kalakannasta. Lisääntymisalueiden merkitys, mahdolliset suojelutoimenpiteet ja kunnostus tuleekin nähdä osana kestävää kalataloutta.

Lisätietoa aiheesta:
Itämeren ahventa etsimässä, Luken uutinen 
Missä olet ahven? –dokumentti, A-studio
Innovaatio-ohjelmat, Meri- ja kalatalousrahasto

 

Kirjoittaja Sanna Kuningas on Luonnonvarakeskuksen tutkija, jonka tutkimusaiheisiin kuuluvat muun muassa rannikon kalojen lisääntymisalueet ja meriluonnon monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset. Sannan mieli lepää, kun laineet liplattaa.  

Yhteydenotot: sanna.kuningas(a)luke.fi

***

Jätevesi juomavedeksi, särkikaloista trendiruokaa, kalanperkeistä ravintolisiä ja levistä energiaa. Ei mitään kalajuttuja, vaan jo todellisuutta! Vesiosaamisella Suomi voisi olla huomattavasti suurempi vaikuttaja myös kansainvälisillä kentillä. Alan liiketoimintaa tukevan tutkimuksen ja osaamisen painopisteitä onkin määritelty laajalla kokoonpanolla kasvun vauhdittamiseksi. Sukella vesiasioiden pariin Silakkaa ja sinistä biotaloutta –blogisarjan parissa.

Blogisarjan tuottavat maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT, Business Finland, Suomen Akatemia ja Gaia Consulting. Kirjoitukset julkaistaan syys-joulukuussa biotalous.fi -sivustolla.

Blogisarjan aiemmin julkaistut kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Julkaistu 2.10.2018

 


Lue seuraava artikkeli: Liikenteen biopolttoaineet ovat osa ratkaisua ilmastonmuutok... »