Mitä Suomi voi oppia Norjan kalankasvatuksen menestystarinasta?

Norjan rannikko on ihanteellinen lohenkasvatukseen. Meri on ympäri vuoden juuri sopivan viileä lohikaloille ja vuorovesi huuhtelee vuonot puhtaiksi. Lohenkasvatus on noussut muutamassa vuosikymmenessä yhdeksi talouden kulmakivistä öljyntuotannon rinnalle. Se on menestystarina, josta kuluttajat ympäri maailman pääsevät nauttimaan.

Norjalainen taloustieteilijä Ragnar Tveterås on analysoinut menestystarinan aineksia. Tuotanto ei olisi lähellekään yhtä suurta, ellei lohi sopisi hintansa puolesta tavallisten ihmisten arkiruuaksi. Kasvatetun lohen edullisuuden taustalla on Tveteråsin mukaan lukuisat tärkeät innovaatiot.

Kaikki alkoi villien lohien kesyttämisestä

Lohenkasvatus alkoi villien lohien kesyttämisellä kalojen valintajalostusohjelmissa. Rokotusten avulla kalat kasvavat nopeammin ja sairauksien hoitoon tarvitaan vähemmän antibiootteja. Myös rehujen kehitys on ollut huimaa. Kilo rehupellettejä muuttuu verkkoaltaissa kiloksi lohta tai kirjolohta paljon vähäisemmillä ympäristövaikutuksilla kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Menestystarinassakaan kaikki ei aina suju kuin tanssi. Norjan luonnonvaraisia lohikantoja uhkaa lohen iholla elävä parisenttinen lohitäi. Täitä yritetään häätää lääkkeillä, kuumalla vedellä ja täinsyöjäkaloilla. Lohitäin vuoksi Norjan tuotantokustannukset ovat kääntyneet nousuun, koska lohitäiden torjunta maksaa ja nostaa hintaa myös hidastamalla lohen kasvua.

Lohitäin aiheuttamat haasteet heijastuvat myös suomalaisille kirjolohen tuottajille, jotka joutuvat sopeutumaan lohen maailmanmarkkinahintaan. Tällä hetkellä Suomen kauppoihin tuleva halpa, pieni Norjan lohi voi olla lohitäin vuoksi kasvussa jälkeenjäänyttä lohta, joka ei kaikille markkinoille kelpaa.

Kuva: Markus Kankainen

Kiertovesikasvatus hakee muotoaan

Tilanteen pelastamiseksi katse kohdistuu jälleen innovaatioihin. Ratkaisu voisi olla kiertovesikasvatus, uusi meriallaskeksintö, jokin biologinen torjuntakeino − tai jopa kehitteillä oleva laserhoito. Norjassa on aikaisemminkin käytetty paljon rahaa innovaatioiden kokeilemiseen. Esimerkiksi turskan ja Ruijanpallaksen kasvatukseen on käytetty yli 20 vuoden aikana valtavasti rahaa. Isoista panostuksista huolimatta niistä ei ole tullut lohenkasvatuksen kaltaista menestystarinaa. Toimivan innovaation löytämistä nykyisen tilanteen ratkaisemiseksi helpottaa huolellisen taustatyön tekeminen ja esimerkiksi erilaisten tuotantotapojen kannattavuuden laskeminen eri skenaarioissa.

Suomen kalankasvatus on aikaisemminkin hyötynyt Norjan innovaatioista, kuten rokotteista ja rehuista. Myös jatkossa voimme soveltaa Norjasta meille sopivia tekniikoita ja käytäntöjä. Lohenpoikasten tuotanto on siirtymässä vauhdilla kiertoveteen ja se toimii veturina suuren mittakaavan kiertovesikasvatuksen kehittämisessä. Norja kehittää myös verkkoallasta suljetumpia merikasvatustekniikoita. Kasvatusolosuhteet kuitenkin eroavat Suomen ja Norjan välillä eikä kaikki norjalainen kehitystyö sovi Suomeen.

Tutkimuksesta tuotantoon

Kotimainen tutkimus yrittää valita elinkeinoa eniten edistävät tutkimusaiheet ja samalla karsia sellaisia, joihin Suomen oloissa ei kannata panostaa. Siksi meidän Suomessa on tärkeää seurata maailmanmenoa, kuten Norjan esimerkkiä, ja käydä tiivistä vuoropuhelua alan kotimaisten toimijoiden kanssa.

Suomen merikasvatusta edistetään tällä hetkellä parhaiten hakemalla tutkimuksen avulla kasvatuspaikat, jossa isokaan tuotanto ei aiheuta ympäristöhaittoja. Tällaista yhteistyötä tekevät mm. Suomen ympäristökeskus, Metsähallitus, Luke ja kalankasvattajat.

Kiertovesikasvatuksessa tasainen korkea käyttöaste ja lopputuotteen huippulaatu ovat kannattavuuden kulmakivet. Ne voidaan saavuttaa panostamalla riittävästi kiertovesilaitoksen monimutkaiseen vedenkäsittelyyn. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa on tutkittu Luken kiertovesikasvatuksen kokeilu- ja oppimisympäristössä Laukaalla hapettavien yhdisteiden käyttöä vedenlaadun parantamiseksi. Pienessä mittakaavassa saatuja positiivisia tuloksia on sittemmin sovellettu täyden mittakaavan kaupallisessa kasvatuksessa Varkauden Finnforelin laitoksella yhteishankkeessa Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen kanssa. Tie tutkimuksesta tuotantoon oli tällä kerralla hyvin suoraviivainen.

Lisätietoja sinisestä biotaloudesta ja vesiviljelystä Luonnonvarakeskuksen sivuilta.

Kirjoittaja Jouni Vielma työskentelee Jyväskylässä johtavana tutkijana kalojen kiertovesikasvatuksen, kalankasvatuksen ympäristökysymysten ja kalanrehujen kehittämisen parissa. Hän toimii myös Luken Sininen biotalous -ohjelman tutkimuspäällikkönä. Vapaa-aikaa Jouni viettää yksin järvellä ja muiden kanssa jalkapallokatsomoissa.

***

Jätevesi juomavedeksi, särkikaloista trendiruokaa, kalanperkeistä ravintolisiä ja levistä energiaa. Ei mitään kalajuttuja, vaan jo todellisuutta! Vesiosaamisella Suomi voisi olla huomattavasti suurempi vaikuttaja myös kansainvälisillä kentillä. Alan liiketoimintaa tukevan tutkimuksen ja osaamisen painopisteitä onkin määritelty laajalla kokoonpanolla kasvun vauhdittamiseksi. Sukella vesiasioiden pariin Silakkaa ja sinistä biotaloutta –blogisarjan parissa.

Blogisarjan tuottavat maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT, Business Finland, Suomen Akatemia ja Gaia Consulting. Kirjoitukset julkaistaan syys-joulukuussa biotalous.fi -sivustolla.

Tämä on sarjan ensimmäinen kirjoitus.

Julkaistu 25.9.2018