Ravinne- ja energiaomavarainen maatila. Villi unelmako?

Muistaako joku, kun 1980-luvulla Kyläsaaren jätteenpolttolaitos saatiin pitkän väännön jälkeen suljettua. Minäpä muistan, kun olin sitä teekkarina itsekin purkamassa. Mitä sitten kävi? 2010-luvulla poltetaan taas innokkaasti muun muassa jätteitä ja hevosenlantaa, ja sitä mainostetaan ympäristötekona. Eihän siinä näin pitänyt käydä.

1980-luvulla puhuttiin, ettei polttaa pitäisi kuin korkeintaan se, mitä ei mitenkään muuten voi kierrättää. Miksi me tuhoamme jätteiden lannoitearvon polttamalla sen tuhkaksi ja päästämällä hiilen ilmakehään, kun voisimme toimia toisinkin. Mehän voimme tehdä jätteistä biokaasua, korvata sillä fossiilisia polttoaineita, kaupan päälle saada lannoitteet talteen ja palautettua hiiltä maaperään.

Agroekologinen symbioosi: Tie energiaomavaraisuuteen, hiilen sitomiseen ja ravinteiden kierrätykseen

Hyvinkään Palopurossa teemme juuri tätä. Kierrätämme peltobiomassan sekä hevosen- ja kananlannan lannoitteeksi peltoon biokaasulaitoksen kautta, perinteisen luomutilan viljelykierron tai lannan polttamisen sijaan.

Tila on ylienergiaomavarainen, sillä suurin osa biokaasusta myydään tilan yhteydessä olevalta kaasuntankkausasemalta liikennekäyttöön. Lopulla biokaasulla kuivataan vilja, lämmitetään rakennukset ja ajetaan traktoreita. Tulevaisuudessa kaasua riittää viljan leipomiseen leiväksikin. Viljan jalostusastetta nostetaan jo tilalla. Yritysten välille syntyy yhteistyötä ja yhteisöllisyys lisääntyy. Kuin pisteenä i:n päälle ravinteiden kohdentaminen parantuu, sato kasvaa ja ravinteiden valumista vesistöön voidaan vähentää.

Miksi tätä ei ole joka tilalla? Ehkä joskus onkin. Hitaasti kuitenkin etenee. Jos meillä olisi biokaasun tuotantoa Suomessa peltohehtaaria kohti edes sen verran kuin Saksassa on jo nyt, meillä olisi noin 1000 tällaista laitosta. Nyt laskemiseen riittää parin käden sormet ja virallinen tavoite lienee hurjat 160 laitosta. Ei kai tästä mitään tulekaan, jos tavoitteet asetetaan potentiaaliin nähden liikuttavan alhaisiksi.

Toinen tärkeä syy on maatilojen surkea kannattavuus. Ei maatila, edes yhdessä muutama, tällaista miljoonainvestointia uskalla tehdä. Siihen tarvitaan kumppanuutta. Tällä kertaa energiayhtiö ja maatila löysivät toisensa. Villi unelma on tosiasia ainakin yhdellä maatilalla. Ehkä paikallisten energiayhtiöiden pitäisi löytää maatilat muuallakin Suomessa ja lähteä kumppanuuteen. Näin hajautettu energiantuotanto syntyisi muustakin kuin tuulesta tai auringosta.

Raporteista tekoihin

Toivon totisesti, että viimesyksyinen IPCC:n ilmastoraportti johtaisi oikeisiin tekoihin. Meidän täytyy nostaa toimenpiteiden kunnianhimo ihan toiselle tasolle. Voisimme esimerkiksi verotuksen kautta tukea kierrätettyjen polttoaineiden ja muiden kestävien raaka-aineiden markkinoille pääsyä. Vaikkapa mädätysjäännöksestä tehtyä granuloitua lannoitetta voisi jonkin kannustimen avulla suosia fossiilisten lannoitteiden sijaan.

Biokaasun tuotanto parantaa myös maatilojen kannattavuutta, minkä seurauksena kestävä ruoantuotanto saadaan varmemmalle pohjalle. Luulisi kiinnostavan.

Kirjoittaja Esa Muukka on Nivos-konsernin toimitusjohtaja. Nivos on Mäntsälän kunnan omistama keski-Uudellamaalla 10 kunnan alueella sähkönjakelua ja Mäntsälässä, Pukkilassa ja Pornaisilla vesihuoltoa hoitava energia-, vesi- ja laajakaistayhtiö. Nivos on tunnettu mm. Yandexin datakeskuksen lämmöntalteenotosta kaukolämpöön ja Palopuron agroekologisesta symbioosista.

Yhteydenotot: esa.muukka(a)nivos.fi 

 

Paikallista ruuantuotannon yhteistyötä edistävä Agroekologisten symbioosien verkostot –hanke on yksi Juha Sipilän hallituksen kiertotalouden kärkihankkeista, joiden avulla pyritään edistämään ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua. Kevään 2019 aikana kärkihankkeiden tuloksista kerrotaan Biotalous.fi:n Ravinteet kiertoon –blogisarjassa. Lue sarjan aiemmat kirjoitukset täältä.

Julkaistu 19.3.2019


AGENDA 2030

Palopuro ja muut agroekologiset symbioosit edistävät YK:n kestävän kehityksen tavoitteita tukemalla edullisen ja puhtaan energian saatavuutta (SDG 7) sekä yhteistyötä ja kumppanuutta (SDG 17). Ne muuttavat kaupunkeja ja yhteisöjä kestävämmiksi (SDG 11) ja auttavat hillitsemään ilmastonmuutosta (SDG 13).

Palopuron malli on lähes sellaisenaan monistettavissa muuallekin, myös kehittyviin maihin, joissa lannoitteiden käyttö on taloudellisista syistä vaikeaa. Se on parempi tapa sitoa hiiltä maahan kuin luomuviljelyssä käytetty nurmisilpun levittäminen. Lannoitus voidaan kohdentaa tarkemmin parantamaan satoa ja samalla vesistökuormitus vähenee, koska lannoitteet eivät valu vesistöön.