Omavaraiset typenlähteet vähentävät karjatilojen riippuvuutta ostolannoitteista

Kuva kesäiseltä pellolta, jossa kasvaa mm. apiloita.

Case - Julkaistu 18.5.2026

Typen käyttö maataloudessa kytkeytyy niin kannattavuuteen, ympäristönsuojeluun kuin huoltovarmuuteenkin. Luonnonvarakeskus kumppaneineen etsii parhaita keinoja karjatilojen typpikierron tehostamiseksi.

Typpi on tärkein sadon määrään vaikuttava ravinne ja karjatilojen kalleimpia tuotantopanoksia. Teollisesti tuotetut typpilannoitteet ovat maailmanlaajuisesti yksi ruoantuotannon peruspilareista. Niiden tuotanto perustuu fossiilisiin energialähteisiin, erityisesti maakaasuun. Tuotannon haitallisten ympäristövaikutusten lisäksi maailmanpoliittinen tilanne tuo epävarmuutta lannoitteiden saatavuuteen ja hintaan.

Karjatiloilla on monia muita maatalouden tuotantosuuntia enemmän mahdollisuuksia vähentää riippuvuutta ostotypestä tehostamalla vaihtoehtoisten typenlähteiden käyttöä.

Luonnonvarakeskus kumppaneineen toteuttaa parhaillaan ”Viisas typpikierto”-hankekonsortiota, jossa useamman hankkeen voimin pyritään tuottamaan ratkaisuja karjatilojen typpikierron tehostamiseksi.

Typensitojakasvien käytön lisääminen on avaintekijä

Kaikkein suurin potentiaali vähentää ostotyppilannoitteiden käyttöä löytyy typensitojakasvien käytön lisäämisestä. Typensitojat saavat tarvitsemansa typen suoraan ilmakehästä, jolloin typpilannoitteiden käyttöä voidaan vähentää.

Suomalaisessa nurmentuotannossa tärkein typensitoja on puna-apila, jota voidaan lisätä heinänurmiseoksiin. Luomutiloilla apiloiden käyttö on tuttua, mutta tavanomaisilla tiloilla apilanviljelyyn ja sen käyttöön ruokinnassa liittyy usein monenlaisia epävarmuuksia, kuten huolta kasvinsuojelun onnistumisesta, apilan pysyvyydestä kasvustossa, kuidun riittävyydestä tai apilarehun vaikutuksesta eläinten terveyteen. Nämä hidastavat käytön yleistymistä. Lisäksi kotimaisen apilansiemenen tuotannon lisäämiseen on selkeä tarve. Suomessa tuotetut apilansiemenet tuottavat todennäköisesti talvenkestävämmän kasvuston ja edistävät ruoantuotannon omavaraisuutta.

N-Fiksu- ja Nero-hankkeissa tuotetaan käytännönläheistä tietoa mm. puna-apilan siementuotannon parhaista käytännöistä, apilapitoisen nurmisiemenseoksen ja karjanlannan käytön yhdistämisestä sekä apilan käytöstä lypsykarjan ruokinnassa. Tavoitteena on edistää puna-apilan käyttöä nurmentuotannossa.

Karjanlannan typpihävikit kuriin

Typpipitoinen lanta käytetään karjatiloilla lannoitteena. Iso osa karjanlannan typestä voidaan kuitenkin menettää ammoniakin haihduntana jo lannan varastointi- tai levitysvaiheessa. Typpi voi myös karata kierrosta huuhtoutumalla veden tai kiintoaineksen mukana tai typpioksiduulipäästöinä taivaalle. Lähes puolet karjanlannan typestä on lisäksi muodossa, jota kasvit eivät voi heti hyödyntää kasvuun. Osa tästä orgaanisessa muodossa olevasta typestä voi myöhemmin muuttua mineralisoitumisen kautta kasveille käyttökelpoiseksi.

Kaaviokuva typen kierrosta maataloudessa: lanta, lannoitteet, viljelykasvit ja eläimet kiertävät typpeä, ja osa typestä vapautuu ilmaan ja vesistöihin. — Typen kierto maataloudessa. Lannoitteet ja lanta tuovat typpeä peltoon, kasvit sitovat sitä ja se siirtyy eläimiin ravinnon mukana. Osa typestä palautuu lantana takaisin peltoon, mutta osa vapautuu ilmaan tai huuhtoutuu vesistöihin.

N-Teho-hankkeessa selvitetään, kuinka karjanlannan typpi ja mineraalityppilannoitus kannattaa yhdistää, jotta saavutettaisiin sekä korkea satotaso että korkea typen hyväksikäyttöaste. Tätä varten lasketaan, kuinka suuri osa karjanlannan typestä saadaan oikeasti hyödynnettyä. Lisäksi hankekonsortiossa etsitään ratkaisuja typen hävikin minimointiin.

Eloperäisillä mailla, kuten turvemailla, maassa on luontaisesti paljon typpeä, joka vapautuu kasvien käyttöön. Usein tällaiset maat ovat kaliumköyhiä, jolloin kaliumin puute voi rajoittaa satotasoa merkittävästi. N-Fiksu ja Nero -hankkeissa tuotetaan ohjeistus eloperäisten maiden typpi- ja kaliumlannoituksen tarkentamisesta hyödyntäen maan luontaisia typpivaroja nykyistä tehokkaammin.

Valkuaisruokintaa on vara tarkentaa

Yksi karjatilan typpikierron tehostamisen keskeisistä paikoista löytyy navetasta. Tarpeettoman korkea valkuaisen osuus ruokinnassa on merkittävä typen hävikkireitti, joka heikentää tuotannon kannattavuutta ja kuormittaa ympäristöä. Valkuaisviisas maidontuotanto -hankkeessa tuotetaan tietoa lypsykarjan valkuaisruokinnan perusteista sekä siitä, miten valkuaisruokintaa voidaan optimoida tiloilla.

Kokonaisuuden optimointia mallintamalla

Typen kierto maasta kasvin, eläimen ja lannan kautta takaisin maahan on kokonaisuus, jossa muutos jossakin kohdassa aiheuttaa todennäköisesti seurauksia toisaalla.

”Tavoitteenamme Viisas typpikierto -hankekonsortiossa on rakentaa karjatilan typpikierron kokonaisuutta kuvaava malli, jonka avulla voimme tutkia erilaisten toimenpiteiden seurauksia ja hakea parhaita toimintamalleja”, kertoo johtava tutkija Perttu Virkajärvi Lukesta.

Kirjoittaja: tutkija Maarit Termonen, Luonnonvarakeskus (maarit.termonen@luke.fi)

Lisätietoja

”Viisas typpikierto” -hankekonsortiota ja siihen kuuluvia hankkeita koordinoi Luonnonvarakeskus. Hankekumppaneita ovat Savonia-ammattikorkeakoulu, ProAgria Itä-Suomi, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus ja Ilmatieteen laitos.

Fiksu typpikierto karjatalouden kustannustehokkuuden, kilpailukyvyn ja toimintaedellytysten vahvistajana (N-Fiksu) (JTF, Pohjois-Savon liitto)
Nautakarjatalouden huoltovarmuuden, resilienssin ja ilmastoviisauden vahvistaminen (Nero) (EAKR, Pohjois-Savon liitto)
Typen hyväksikäytön tehostaminen nautakarjatuotannossa (N-Teho) (Makera, Maa- ja metsätalousministeriö)
Valkuaisviisas maidontuotanto (EMR, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun ELY-keskukset)

Lisää tietoa hankkeista ja tuotetut materiaalit löytyvät kootusti Luonnonvarakeskuksen verkkosivuilta.

Kansikuva: Kirsi Järvenranta