Onko sininen biotalous kestävää?

Sininen biotalous on uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävää käyttöä ja siihen liittyvään osaamiseen perustuvaa liiketoimintaa. Sinänsä selkeä määritelmä, mutta mitä kestävyys todella tarkoittaa? Kestävyys on yleinen ja lavea käsite, jota on vaikeaa käyttää täsmällisesti sen käyttötapojen kirjavuuden vuoksi.

Usein kestävyys määritellään kolmen pilarin eli ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden kautta. Niiden merkitykset ja pilarien väliset suhteet jäävät kuitenkin usein hämäriksi. Käyttämällä termiä kestävyys voidaan helposti antaa oikeutus asioille, vaikkei sanan sisältö olisikaan kovin selvä. Termi on positiivinen, retorisesti vahva, ja sillä on moraalinen painoarvo.

Kestävyys on tapauskohtaista

Tämän hetken muotisana resilienssi on lähellä kestävyyttä. Resilienssi on kykyä sopeutua ulkoapäin tuleviin muutoksiin ja muutospaineisiin, eli se tarkoittaa kykyä puolustautua ja palautua vanhaan tilaan uusissa olosuhteissa. Kestävyys vaatii sitoutumista resilienssiin. Resilienssi on siis kestävyyden välttämätön, muttei vielä riittävä ehto.

Kestävyyden arvioimiselle on luotu useita viitekehyksiä ja arviointimenetelmiä. Kestävyyden arviointi riippuu aina siitä viitekehyksestä, jossa odotettavissa olevat kehityskulut määritetään. Kestävyys on väistämättä jonkin järjestelmän mukaista kestävyyttä ja vaatii siten tapauskohtaista ja paikkaan sidottua arviointia.

Kestävyys vesiensuojelun kannalta

Miten kestävä sininen biotalous voitaisiin siis määritellä tapauskohtaisesti? Vesien- ja merenhoidon tavoitteena on turvata ja saavuttaa vesien ja meriympäristön hyvä tila. Tavoitteiden saavuttamista seurataan kuuden vuoden välein vesien- ja merenhoitosuunnitelmien tarkistamisen yhteydessä. Suunnitelmien tarkistamisessa eri toimialojen aiheuttamaa riskiä arvioidaan vesimuodostumakohtaisesti. Jos kyseinen toimiala aiheuttaa riskin hyvän tilan turvaamiselle tai saavuttamiselle, se nimetään merkittäväksi ihmistoiminnan aiheuttamaksi paineeksi.

Tässä kohtaan onkin kiinnostava kysyä, voiko toimialan edistäminen olla kestävää sinistä biotaloutta, jos se on nimetty kyseisen vesistön kohdalla merkittäväksi paineeksi? Näkemyksemme mukaan vesienhoidossa tehtävää paineiden merkittävyyden arviointia voisi käyttää indikaattorina myös sinisen biotalouden kestävyydelle. Tämän lisäksi tarvitaan myös muuta laaja-alaisempaa arviointia. Vesiensuojelun näkökulmasta paineiden merkittävyyden arviointi voisi kuitenkin tuoda asiaan selkeyttä.

Merkittävien paineiden arviointi tarkistetaan siis kuuden vuoden välein. Toimialan omien kehittymistoimien ja vesistön toipumisen ansiosta merkittävä paine voi muuttua siinä ajassa vähämerkitykselliseksi. Resilienssiä on siis mahdollista havainnoida – joskus se vain vaatii meiltä varsin paljon kärsivällisyyttä.

Toimialakohtaisia kehittämiskohteita voidaan tunnistaa

Asiaa voidaan myös lähestyä muutamien toimialakohtaisten esimerkkien kautta.

Suomalainen metsäteollisuus on edelläkävijä vähävetisten prosessien kehityksessä ja käyttöönotossa. Tämän seurauksena teollisuuden panos-tuotos-suhde on parantunut ja metsäteollisuuden lopputuotteista aiheutuu selkeästi pienempi vesistökuormitus kulutettua raaka-aineyksikköä kohden. Myös aikaisemmin raaka-ainetappioksi koitunutta nollakuitua on ryhdytty nostamaan vesistöjen pohjalta takaisin hyötykäyttöön muun muassa peltojen maanparannusaineeksi.

Raaka-aineen eli metsän hakkuukäytäntöihin ja metsänkäsittelymenetelmiin sen sijaan liittyy vielä kehittämistarpeita vesiensuojelun kannalta. Erityisesti metsien kunnostusojitukset edellyttäisivät vielä tarkempaa arviointia ja säätelyä. Kokonaisuutena metsätalous ei ole vielä kaikilta osin kestävän sinisen biotalouden mukaista, ainakaan vesiensuojelun näkökulmasta, vaikka yksittäisten vesimuodostumien kohdalla näin olisikin.

Kalavarojen käytön lisääminen on mahdollisuus

Kalavarojen kestävän käytön lisäämisellä on Suomessa hyvät mahdollisuudet Itämeren haavoittuvuudesta huolimatta ja tavallaan juuri siitä syystä. Korvaamalla lihaa kotimaisella kalalla on mahdollista vähentää kotieläintuotannosta aiheutuvia päästöjä ilmaan ja vesiin. Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan silakkaa riittäisi suomalaisten lautasille vuodessa jopa yli 20 kiloa henkeä kohden. Myös sisävesien särkikalakantojen harventaminen tuottaisi merkittäviä hyötyjä sekä sisävesien että rannikkovesien tilan parantamiseen, kun ravinnekuormitus vähentyisi ja ravintoverkkojen kunto kohentuisi. Suomalaisen kalan käytön edistäminen ja sen monipuolisempi tuotteistaminen voivat olla vesiensuojelun näkökulmasta kestävää sinistä biotaloutta parhaimmillaan.

Vesiliiketoiminta on kasvavassa määrin tietoon ja digitalisaatioon perustuvaa palveluliiketoimintaa. Tämä osaaminen on hyödynnettävissä kotimaisesti, mutta vielä laajemmassa mittakaavassa ulkomaisessa vesiliiketoiminnassa. Palveluliiketoiminta voidaan nähdä hyvin usein kestävän sinisen biotalouden edistäjänä. Mitä pienemmällä luonnonvarojen käytöllä saamme tuotettua lisäarvoa, sitä kestävämmällä uralla olemme sinisen biotalouden edistämisessä.

 

Kirjoittajina ovat Tarja Haaranen ja Antton Keto ympäristöministeriöstä.

Tarja Haaranen toimii ympäristöministeriössä biotalousyksikön päällikkönä ja vastaa luonnonvarojen kestävän käytön edistämisestä.
Yhteydenotot: tarja.haaranen(a)ym.fi

Antton Keto vastaa ympäristöministeriössä vesienhoidon suunnittelusta ja osallistuu kansainvälisiin vesitehtäviin. Vesienhoito perustuu lakiin vesien- ja merenhoidon järjestämisestä ja sillä ohjataan alueellisten vesienhoitosuunnitelmien laatimista ja niiden toimeenpanoa. Kansainväliset tehtävät liittyvät erityisesti YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon ja kansainvälisten vesisopimusten edistämiseen.
Yhteydenotot: antton.keto(a)ym.fi

***

Jätevesi juomavedeksi, särkikaloista trendiruokaa, kalanperkeistä ravintolisiä ja levistä energiaa. Ei mitään kalajuttuja, vaan jo todellisuutta! Vesiosaamisella Suomi voisi olla huomattavasti suurempi vaikuttaja myös kansainvälisillä kentillä. Alan liiketoimintaa tukevan tutkimuksen ja osaamisen painopisteitä onkin määritelty laajalla kokoonpanolla kasvun vauhdittamiseksi. Sukella vesiasioiden pariin Silakkaa ja sinistä biotaloutta –blogisarjan parissa.

Blogisarjan tuottavat maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT, Business Finland, Suomen Akatemia ja Gaia Consulting. Kirjoitukset julkaistaan syys-joulukuussa biotalous.fi -sivustolla.

Blogisarjan aiemmin julkaistut kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Julkaistu 12.12.2018