Tandem Forest Values -ohjelmassa toteutettava yhteishankehaku

Suomen Akatemian luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunta (LT) osallistuu kesäkuussa avattavaan Tandem Forest Values -ohjelman (TFV) hakuun yhdessä ruotsalaisten ja suomalaisten organisaatioiden kanssa. Ruotsia edustavat Forskningsrådet för hållbar utveckling (FORMAS), Kempestiftelserna, Kungliga Skogs- och Lantbruksakademien (KSLA) sekä Wallenbergstiftelserna. Suomesta mukana ovat Maa- ja metsätalousministeriö, Suomen Akatemia ja Ympäristöministeriö.

Haun ydinteemat ovat: biomass production, forest management planning, new methods and technologies, wood construction and new sustainable products and processes.

Haun kautta rahoitetaan konsortiomuotoisia hankkeita, joissa konsortion osapuolet ovat Suomesta ja Ruotsista. Hakemuksessa tulee olla vähintään yksi ja korkeintaan kaksi partneria kummastakin maasta. Konsortiota johtaa nuoreen tutkijasukupolveen kuuluva tutkija, jollaon enintään kymmenen vuotta ensimmäisestä tohtorin tutkinnosta.

Hakuilmoitus ja arviointikriteerit julkaistaan ohjelman kotisivuilla:

www.ksla.se/anslag-stipendier/tandem-forest-values/

Yhteyshenkilö Suomen Akatemiassa:

Tiedeasiantuntija Ulrika Jakobsson, Luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen vastuualue, Suomen Akatemia, p. 029 533 5038, etunimi.sukunimi (at)aka.fi

CAP-uudistus ja kalastus puhuttivat EU:n maatalous- ja kalastusneuvostoa

EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto kokoontui 18. kesäkuuta Luxemburgiin Romanian puheenjohtajakauden viimeiseen kokoukseen keskustelemaan mm. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistuksesta ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Suomea ministerikokouksessa edusti maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Neuvosto kävi kokoavan keskustelun CAP-uudistuspaketista puheenjohtajamaa Romanian laatiman edistymisraportin pohjalta. Keskustelussa jäsenmaat luettelivat aiheita, jotka tarvitsevat vielä jatkokeskusteluja. Jäsenmaat kiittivät Romaniaa maan tekemästä työstä ja toivottivat onnea Suomen EU-puheenjohtajakaudelle.

Suomi jatkaa omalla puheenjohtajakaudella uudistusten käsittelyä. Uudistusten etenemiseen vaikuttaa mm. monivuotisen rahoituskehyksen ratkaisu sekä Euroopan parlamentti, joka aloittaa työnsä kesän 2019 aikana.

Neuvosto saavutti osittaisen yleisnäkemyksen Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan asetusehdotuksen keskeisistä osista. Ehdotuksen käsittely jatkuu Suomen puheenjohtajakaudella asetuksen avoinna olevista kohdista ja tavoitteena on edetä loppuvuodesta kolmikantaneuvotteluihin neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission välillä. Neuvosto keskusteli myös vuoden 2020 kalastusmahdollisuuksista sekä Itämeren itäisen turskakannan elvyttämistä koskevista hätätoimenpiteistä.

Neuvoston yhteydessä ministeri Jari Leppä tapasi mm. muita jäsenmaita, instituutioita sekä sidosryhmiä keskustellen pian alkavasta Suomen EU-puheenjohtajakaudesta. Suomen kaudella ensimmäinen maatalous- ja kalastusneuvosto järjestetään 15. heinäkuuta Brysselissä.

Lisätietoa maa- ja metsätalousministeriöstä:
neuvotteleva virkamies Ahti Hirvonen, p. 02951 62337, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Neuvotteleva virkamies Orian Bondestam, p. +358 295 162 494, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Neuvotteleva virkamies Timo Halonen, p. +358 295 162 411, etunimi.sukunimi@mmm.fi

 

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 18.6.2019 

EU:n vieraslajiluetteloon lisättiin jälleen uusia lajeja

EU:n luetteloa haitallisista vieraslajeista täydennettiin jälleen viime viikolla jäsenmaiden yhteisellä päätöksellä. Aiemmin 49 lajia sisältäneessä luettelossa on nyt tehdyn lisäyksen jälkeen yhteensä 66 lajia, joiden maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on kiellettyä koko EU:ssa.
Uusina kasvilajeina luetteloon lisättiin siniakaasia, haisujumaltenpuu, oranssivarrasheinä, ilmapalloköynnös, rusopampaheinä, kapinnyppyheinä, brasilianvesiasteri, japaninhumala, kampakiipijäsaniainen, kiinanpensasapila, meksikonmeskite, poimukellussaniainen ja kiinantalipuu. Eläinlajeista luetteloon lisättiin kaksi kalalajia eli aurinkoahven ja juovakorallimonni, yksi lintu eli pihamaina sekä laakamatoihin kuuluva uudenseelanninlattana.

EU:n vieraslajiluetteloon lisättiin jälleen uusia lajeja
Uusista vieraseläinlajeista Suomen luonnossa tavataan todennäköisesti vain aurinkoahventa. Kuva: Lauri Urho

Luetteloon lisättyjä uusia lajeja koskevat kiellot ja rajoitukset tulevat voimaan vielä tämän kesän aikana. Lajien maahantuonti on sen jälkeen kiellettyä ja vanhat varastot pitää pääsääntöisesti hävittää. Yritykset voivat kuitenkin vielä kahden vuoden ajan myydä lajeja sellaiseen tutkimuskäyttöön tai lääketieteelliseen tuotantoon, johon on myönnetty erikseen lupa. Kuluttajille lajeja voi myydä vielä vuoden ajan edellyttäen, että yksilöitä pidetään ja kuljetetaan suljetussa säilössä samalla varmistaen, etteivät ne voi lisääntyä eivätkä karata. Näiden määräaikojen jälkeen yritykset eivät saa enää varastoida lajeja.

Vuoden 2016 alussa voimaan tullut kansallinen laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta koskee EU:n vieraslajiluettelossa mainittujen lajien lisäksi Suomen kansallisessa vieraslajiluettelossa mainittuja lajeja. Myös kansalliseen vieraslajiluetteloon lisättiin muutama viikko sitten uusia lajeja.

Saaliiksi saatua aurinkoahventa ei saa vapauttaa takaisin vesistöön

EU:n vieraslajiluetteloon lisätyistä uusista eläinlajeista Suomessa tavataan luontoon levinneenä todennäköisesti vain aurinkoahventa. Pohjois-Amerikasta alun perin kotoisin olevia aurinkoahvenia on ainakin Lounais-Suomessa päästetty akvaarioista useampaan lampeen, joista muutamissa laji on myös tuottanut jälkeläisiä. Aggressiivisena pesän puolustajana ja voimakkaana kilpailijana aurinkoahven uhkaa levitessään alkuperäisiä kalalajejamme ja muuta vesieliöstöä.

Aurinkoahvenen värikäs, sivulta litistynyt, korkeahko ruumiinmuoto pilkkuineen ja raitoineen muistuttaa muodoltaan kurpitsansiementä, mistä se onkin saanut englanninkielisen nimensä (pumpkinseed). Saaliiksi saatua aurinkoahventa ei saa päästää takaisin vesistöön, ja mahdollisista havainnoista luonnossa tulee ilmoittaa joko Kansalliseen vieraslajiportaaliin tai Luonnonvarakeskuksen Kalahavainnot-palveluun

EU-luetteloon lisätyistä uusista kasvilajeista haisujumaltenpuuta voi löytyä Suomessa kasvitieteellisistä puutarhoista ja ilmapalloköynnöstä harvinaisena koristekasvina viljeltynä. Japaninhumalaa saattaa löytyä myynnistä joko siemeninä tai taimina. Vesikasveista ainakin brasilianvesiasteria, intianvesitähdikkiä ja poimukellussaniaista voi löytyä myytävänä akvaariokasveiksi. Useimmat nyt kielletyt akvaariokasvit on mahdollista korvata haitattomilla muilla lajeilla.

Vieraslajilla tarkoitetaan kasvia, eläintä tai muuta eliölajia, jonka ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella tuonut lajin luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Haitallisia vieraslajeja ovat sellaiset vieraslajit, joiden on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta tai aiheuttavan muuta vahinkoa luonnonvaraiselle eliöstölle taikka vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. EU:n vieraslajiasetuksen ja -luettelon noudattamista valvoo Suomessa ELY-keskus, ja maahantuontia koskevien vieraslajisäännösten noudattamista Tulli.

Lisää haitallisista vieraslajeista: vieraslajit.fi

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
neuvotteleva virkamies, Johanna Niemivuo-Lahti, puh. 029 516 2259
lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen, puh. 029 516 2456
Sähköpostiosoitteet muotoa etunimi.sukunimi@mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriön ja Tullin tiedote  18.6.2019 

Luomukeruualueet karttapalveluun ja tuotteen luomuna maailmalle

Kesäkuun puolivälistä alkaen metsänomistajat ovat voineet ilmoittaa Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelun kautta halukkuutensa liittää metsänsä luomukeruualueeksi. Metsänomistajalle palvelu on maksuton, ja sen tavoitteena on laajentaa kustannustehokkaasti Suomen kansainvälisesti merkittävää luomukeruupinta-alaa, ja saada yhä suurempi osa metsien marjoista, sienistä, mahlasta ja luonnonyrteistä kaupallisesti hyödynnettyä.

– Luomukeruualueiden digitalisoiminen Metsään.fi-palveluun helpottaa luomukeruualueiden selvittämistä ja karttatyötä. Luomumarjojen valtti on alkuperän todentaminen, sillä erityisesti kansainvälisillä elintarvikemarkkinoilla alkuperän todennettavuus on olennaista, toteaa neuvotteleva virkamies Tero Tolonen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Luomulainsäädännön mukaan luomuna voidaan myydä luonnontuotteita, jotka on kerätty ELY-keskusten luomuvalvonnan piirissä olevista, sertifiointikriteerit täyttävistä metsistä. Keskeinen vaatimus on, ettei poiminta-alueilla ole käytetty kemiallisia lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita kolmena edellisenä vuonna.

– Yksinkertainen ja metsänomistajalle vaivaton tapa liittää metsänsä luomukeruualueeseen on tehdä se Metsään.fi-palvelun kautta. Metsään.fi-palvelun käyttö on metsänomistajalle maksutonta. Palvelussa tehdyn ilmoituksen jälkeen metsänomistajan valtuuttama selvittäjä tarkistaa alueen luomukelpoisuuden ja liittää metsän luomuvalvontajärjestelmään, kertoo metsänomistajien palvelupäällikkö Veikko Iittainen Suomen metsäkeskuksesta.

Luomukeruualueen kartat muodostaa selvittäjä. Luomusitoumus näkyy Metsään.fi-palvelussa metsänomistajan lisäksi ainoastaan toimijoille, joilla on käyttöoikeus metsänomistajan tietoihin joko tämän antamaan suostumukseen, asiakkuuteen tai jäsenyyteen perustuen.

Käytännössä suomalaiset metsän käsittelytavat täyttävät hyvin luomulainsäädännön edellytykset, yli 90 prosenttia Suomen metsistä soveltuu luomukeruualueeksi, jolta kerätyt luonnontuotteet olisi mahdollista myydä ja tuotteistaa luomuna. Metsänomistajan kannalta ei välttämättä ole eroa, kerätäänkö hänen metsistään jokamiehenoikeuden turvin marjoja luomuna vai tavallisina, mutta marjoja jalostaville ja hyödyntäville yrityksille luomusertifikaatilla on valtava merkitys. Suomalaisella luomuluonnontuotteilla on kasvava kysyntä vientimarkkinoilla, ja moni elintarvikealan yritys tarvitsee luomuraaka-ainetta tuotannossaan.

Suomen metsissä kasvavista, jokamiehenoikeudella tai maanomistajan luvalla kerättävissä olevista raaka-aineista vain murto-osa on nyt hyötykäytössä. Luonnontuotealan kasvumahdollisuudet riippuvat luomuraaka-aineen saatavuudesta ja metsänomistajien halukkuudesta liittyä luomukeruualueeseen.

– Metsätalous ja luomusertifiointi eivät sulje pois toisiaan. Metsänomistaja voi hyödyntää luomukeruualueeseen liittämiään metsiään valitsemallaan tavalla, aivan kuten ennenkin. Lannoitteissa ja kantokäsittelyaineissa on meillä yleisesti käytössä myös luomukeruualueelle soveltuvia vaihtoehtoja, kertoo johtava asiantuntija Niina Riissanen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Jos esimerkiksi luomusertifioidun metsän jollakin kuviolla tehdään kasvatuslannoitus luonnonmukaisessa tuotannossa kielletyllä kemiallisella lannoitteella, metsänomistaja ilmoittaa tästä etukäteen Metsään.fi-palveluun, jolloin kyseinen kuvio on poissa luomupinta-alasta kolmen vuoden määräajan. Muiden kuvioiden luomuisuuteen ilmoituksella ei ole vaikutusta. Ilmoitusominaisuus otetaan Metsään.fi-palvelussa käyttöön syksyllä 2019.

– Meillä on maailman puhtain pohjavesi ja ilma, luomukeruualueen laajeneminen voi osaltaan vahvistaa Suomen maakuvaa ja viestiä luonnon puhtaudesta. Luomu on kuluttajien arvostama brändi ja tuotantotapa, ja meille vielä suurelta osin hyödyntämätön mahdollisuus lisätä metsäluonnon monikäyttöä, toteaa Riissanen.

Lisätietoja:

johtava asiantuntija Niina Riissanen, maa- ja metsätalousministeriö, p. 029 516 2339, niina.riissanen(at)mmm.fi
neuvotteleva virkamies Tero Tolonen, maa- ja metsätalousministeriö, p. 029 516 2326, tero.tolonen(at)mmm.fi
metsänomistajien palvelupäällikkö Veikko Iittainen, Suomen metsäkeskus, p. 040 544 8030, veikko.iittainen(at)metsakeskus.fi
lakimies Pauliina Pelto-Piri, Ruokavirasto, p. 050 386 8408, pauliina.pelto-piri(at)ruokavirasto.fi

Luomukeruualueeseen hakeutuneita metsänomistajia:
Pohjois-Karjala: Merja Laakkonen, p. 050 095 7890, merja.laakkonen(at)laakkonen.fi
Etelä-Savo: Noora Ruuth, Luonto-Taipale, p. 040 758 5180, luontotaipale(at)gmail.com
Etelä-Savo: Matleena Pulkkinen, p. 050 5943681, matleena.pulkkinen(at)gmail.com
Päijät-Häme: Heini Katajisto, p. 040 7464179, heini(at)katajisto.fi

Luomukeruualueen selvittäjä:
asiantuntija Eija Vuorela, Youngfour Oy, p. 040 715 1820, eija.vuorela(at)4h.fi

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 18.6.2019

Metsänhoidon suosituksia päivitettiin jatkuvan kasvatuksen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta

Metsänhoidon suosituksia päivitettiin jatkuvan kasvatuksen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta

Metsien kasvatus- ja käsittelytapoja on tarve monipuolistaa, jotta metsänomistajien erilaisiin tavoitteisiin voidaan vastata aiempaa paremmin. Ilmaston lämpenemiseen varautuminen vaatii puolestaan metsänhoidolta suunnitelmallisuutta ja aktiivisuutta. Metsänhoidon suosituksia on nyt päivitetty molempien asiakokonaisuuksien osalta.

Metsänhoidon suositukset ovat metsä-, ympäristö- ja energia-alan toimijoiden yhdessä laatima, vapaaehtoisesti noudatettava ohjeistus metsänhoidon perusteista ja menetelmistä. Suositukset tarjoavat metsien käsittelyyn erilaisia vaihtoehtoja, joista metsänomistaja voi kulloinkin valita itselleen sopivimman. Suosituksilla kannustetaan metsänomistajia metsien aktiiviseen, monipuoliseen ja kestävään käyttöön ja niitä päivitetään jatkuvasti Tapio Oy:n johdolla uusimpien kokemusten ja tutkimustiedon perusteella.

”Metsänhoidon suositukset on mainittu myös tuoreessa hallitusohjelmassamme. On hienoa, että parhaiksi havaitut käytännöt saadaan suositusten avulla nopeasti metsänomistajien ja metsäammattilaisten tietoisuuteen. Kiitos kaikille päivitystyöhön osallistuneille. On tärkeää, että eri tahot keskustelevat säännöllisesti saman pöydän ääressä hyvästä metsänhoidosta ja sen käytännön toteutuksesta”, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Jatkuva kasvatus sopii parhaiten turvemaille

Jatkuvaan kasvatukseen liittyvä ohjeistus lisättiin Metsänhoidon suosituksiin vuonna 2014 metsälain uudistamisen yhteydessä. Suosituksissa kuvataan muun muassa sitä, mitä eri tekijöitä on hyvä ottaa huomioon kasvatustapaa valittaessa. Metsänomistajan omat tavoitteet ja arvostukset sekä metsän ominaisuudet määrittävät sen, miten metsää kannattaa hoitaa ja käyttää.

Jatkuvaan kasvatukseen liittyviä suosituksia tarkennettiin nyt erityisesti turvemaiden ja männyn ylispuukasvatuksen osalta. Parhaimpia kohteita jatkuvan kasvatuksen soveltamiseen ovat juuri turvemaat. Ylispuukasvatus, jossa siemenpuita jätetään tavallista enemmän, sopii puolestaan suositusten mukaan hyvin valtaosalle männyn kasvupaikkoja.

”Uudistuneet suositukset jatkuvan kasvatuksen menetelmistä tulevat hyvään aikaan. Menetelmät kiinnostavat, joten on tärkeää, että saatavilla on uusimpaan tutkimukseen sekä käytännön kokemuksiin pohjautuvaa tietoa”, sanoo neuvotteleva virkamies Satu Rantala maa- ja metsätalousministeriöstä.

Metsätuhoja voidaan ehkäistä hyvällä metsänhoidolla

Ilmaston muuttuminen aiempaa lämpimämmäksi ja sään ääriolosuhteiden voimistuminen lisäävät olennaisesti riskiä metsätuhoihin. Tuhoriskiä voidaan kuitenkin pienentää suunnitelmallisella ja aktiivisella metsänhoidolla, jossa tavoitteeksi asetetaan metsien monipuolisesta puu- ja eläinlajistosta sekä puuston terveydestä huolehtiminen. Elinvoimainen ja monimuotoinen metsä kestää paremmin myrskyjä ja kuivuusjaksoja ja on vastustuskykyisempi myös erilaisia tuholaisia kohtaan.

”Muuttuva ilmasto tuo haasteita ja mahdollisuuksia metsänhoitoon. Nyt tarvitaan uudenlaista ajattelua ja uusia keinoja. Meidän on syytä varautua ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin muutoksiin kuten tuhoriskien kasvuun ja puunkorjuuolojen vaikeutumiseen. On ilmastoviisasta ennakoida muuttuvat olosuhteet metsänhoidossa”, sanoo neuvotteleva virkamies Tatu Torniainen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Metsänhoitosuositukset ovat osa Kansallisen metsästrategian toteutusta, ja niiden ylläpitoa ja päivittämistä rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Päivitetty julkaisu löytyy osoitteesta Metsanhoitosuositukset.fi.

Aiheesta lisää:
• Jatkuva kasvatus tarjoaa kiinnostavan vaihtoehdon – Metsänhoidon suositukset 2019
• Ilmastonmuutokseen sopeudutaan metsiä hoitamalla – Metsänhoidon suositukset 2019
• Metsänhoidon suositukset koulutuskiertue 2019 – metsäneuvonta, jatkuva kasvatus ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Lisätietoja:
• Satu Rantala, neuvotteleva virkamies, maa- ja metsätalousministeriö, p. 029 516 2045, etunimi.sukunimi@mmm.fi
• Tatu Torniainen, neuvotteleva virkamies, maa- ja metsätalousministeriö, p. 029 516 2162, etunimi.sukunimi@mmm.fi
• Olli Äijälä, Metsänhoidon suositusten ohjausryhmän puheenjohtaja, liiketoimintajohtaja, Tapio Oy, p. 040 582 9676, etunimi.sukunimi@tapio.fi

 

Maa- ja metsätalousministeriön ja Tapio Oy:n tiedote 17.6.2019 

EU:n tuotantosidonnaisten palkkioiden lopulliset tasot vahvistettu vuodelle 2018

Hallitus vahvisti vuoden 2018 EU:n tuotantosidonnaisten palkkioiden lopulliset yksikkötasot. Tuesta maksettiin ensimmäisessä erässä viime vuoden joulukuussa normaalia suurempi osuus etupainotteisesti johtuen kuivuuden aiheuttamista taloudellisista haasteista ja kannattavuuskriisistä.

Edellä mainitusta syystä nautaeläinten yksikkötasot ovat kesäkuun toisessa maksuerässä aiempaa alhaisempia.  Teuraskaritsoiden ja –kilien sekä ulkosaariston uuhien palkkiota jouduttiin alentamaan johtuen ennakoitua suuremmasta tukivuoden eläinmäärästä. Sen sijaan AB-tukialueen- ja Ahvenanmaan uuhien määrän vähentyminen ennakoidusta johti palkkion korotukseen. Lisäksi tärkkelysperunan, rukiin sekä avomaanvihannesten peltokasvipalkkiota voitiin hieman korottaa.

Koska 1.1. – 15.9.2018 välisenä aikana tilalla palkkiokelpoisina olleille nautaeläimille maksettiin ensimmäinen maksuerä poikkeuksellisen korkeana, voi joillekin tuenhakijoille aiheutua tämän vuoksi takaisinperintää loppuerän maksun yhteydessä. Tällaisia viljelijöitä ovat esimerkiksi loppuvuoden 2018 kuluessa eläinten pidon lopettaneet tai merkittävästi eläimiään vähentäneet. Tästä on tiedotettu ministeriön joulukuun 2018 tiedotteessa.

Tuotantosidonnaisia palkkioita voidaan maksaa yhteensä 102,7 miljoonaa euroa, josta naudanlihantuotannolle 54,2 miljoonaa euroa, maidontuotannolle 32 miljoonaa euroa, lampaan- ja vuohenlihantuotannolle 2,8 miljoonaa euroa ja tietyille peltokasveille 13,7 miljoonaa euroa.

Palkkioiden tasot on laskettu jakamalla kunkin toimenpiteen enimmäiseuromäärä lopullisella palkkiokelpoisella pinta-alalla tai tukivuoden keskimääräisellä eläinmäärällä. Nautaeläinten, lampaiden ja vuohien palkkiokelpoisuus perustuu eläinrekisterien tietoihin. Keskimääräinen eläinmäärä lasketaan siten, että eläinten hallinnassa olon aikana kertyneet palkkiokelpoiset päivät lasketaan yhteen ja saatu summa jaetaan 365:lla.

Ennen maksua palkkioihin tehdään ns. rahoituskurileikkaus. Leikattu osuus ohjataan kriisirahastoon, josta rahoitetaan EU:n yhteisiin maatalouspoliittisiin kriiseihin varautumista. Leikkausprosentti vahvistetaan vuosittain. Vuoden 2018 leikkausprosentti on noin 1,41. Vähennys tehdään EU:n rahoittamien suorien tukien yhteenlasketun määrän 2 000 euroa ylittävään osaan. Rahoituskurin vuoksi leikattu tuen määrä palautetaan viljelijöille seuraavana vuonna, jos kriisirahaston varoja ei käytetä. Lisäksi ennen maksua tehdään suorien tukien enimmäismäärän ylittymisen vuoksi ns. lineaarinen eli suoraviivainen leikkaus.

Tuet 6-2019

 

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:

erityisasiantuntija Auli Nurmi, p. 0295 162304, etunimi.sukunimi@mmm.fi
neuvotteleva virkamies Suvi Ruuska p. 0295 162248, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote  13.6.2019 

Kiertotalous ratkaisee kestävän kehityksen ongelmia

Kiertotalous ratkaisee kestävän kehityksen ongelmia

Suomi on bio- ja kiertotalouden ratkaisuillaan yksi luonnonvarojen kestävän käytön johtavista maista. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen rajallisuus haastavat yhteiskunnan eri toimijat pohtimaan ratkaisuja kestävän kehityksen tavoitteisiin. Globaalin kiertotalouden seuraava askel edellyttää pohjoismaisten arvojen, kuten ympäristön suojelun ja yhteiskunnallisen tasa-arvon toteutumista.

Eurooppa on matkalla kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Ilmastonmuutos, teknologian nopea kehitys ja kilpailu ehtyvistä luonnonvaroista sekä maailmantalouden murros ovat muutosvoimia, jotka vaikuttavat globaalilla tasolla. Kestävä tulevaisuus rakentuu ratkaisuista, joilla voidaan turvata turvallisen ja terveellisen ruuan ja puhtaan veden saatavuus sekä kestävän kehityksen mukainen luonnonvaratalous kaikille maailman asukkaille.

Millainen sitten on kestävän kehityksen mukainen ja resurssejaan viisaasti käyttävä yhteiskunta?

Suomen vahvuus bio- ja kiertotalouskentällä on kestävä luonnonvarojen tuotanto ja käyttö sekä tehokas teollisuus. Metsäteollisuuden sivuainevirtojen hyödyntämisessä Suomi on todellinen edelläkävijä. Ruokajärjestelmässä syntyvien sivuvirtojen hyödyntämiseen olemme myös kehittäneet tehokkaita keinoja. Pienen maan valttina on se, että täällä uusia asioita ja menetelmiä pystyy kokeilemaan paremmin kuin suuremmissa talouksissa.

Suomalaisen teknologiaosaamisen avulla voitaisiinkin ratkaista monia kehittyvien maiden ongelmia, kuten pulaa puhtaasta juomavedestä ja toimivasta sanitaatiosta. Luonnonvarojen niukkenemisen ja ilmastonmuutoksen hallinta edellyttävät kuitenkin valtavia investointeja globaalisti. Yksityistä pääomaa tarvitaan myös kansallisten kestävään kehitykseen ja systeemisiin muutoksiin liittyvien kysymysten, kuten bio- ja kiertotalouden ratkaisujen edistämiseen.

– Vesihuollossa suomalaiset innovaatiot ravinteiden ja energian talteenotossa, biokaasun valmistuksessa sekä puhdistetun jäteveden uudelleenkäytössä ovat maailman huippua, maa- ja metsätalousministeriön johtava vesitalousasiantuntija Olli-Matti Verta sanoo tyytyväisenä.

Suomalainen bio- ja kiertotalous perustuu metsien, veden ja ruoan tuotannon välisiin riippuvuuksiin ja yhteistyöhön. Suomella on vahva metsätaloushistoria ja puupohjaisten innovaatioiden kehitystyö on johtanut moniin uusiin läpimurtoihin muun muassa pakkausteollisuudessa. Suomalainen bio- ja kiertotalousosaaminen on ratkaisu fossiilisten ja uusiutumattomien luonnonvarojen korvaamiseksi uusiutuvien luonnonvarojen kestävällä käytöllä.

– Resurssien viisas käyttö, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus ovat kansainvälisiä kilpailuvaltteja. Suomella on paljon aitoa ympäristölle hyvää tuottavaa liiketoimintaa. Maailman ensimmäisen biotalousstrategian laatinut Suomi on osaltaan myös kannustanut muita maita laatimaan kestävään kasvuun tähtääviä strategioita, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo.

EU:sta globaali kiertotalouden johtaja

Suomalainen kiertotalouden huippufoorumi (WCEF2019) houkutteli Helsinkiin yli 2000 kiertotalousvaikuttajaa 90 eri maasta. WCEF2019-tapahtumassa esiteltiin ja luotiin uudenlaisia keinoja rakentaa tehokkaampaa ja luonnonvarojen rajallisuuden huomioivaa taloutta. Kiertotaloudessa kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen, kuten jakamiseen ja vuokraamiseen.

Kolmatta kertaa järjestetty WCEF-kiertotalousfoorumi tarttui maailmantalouden uudistamisen reiluuteen ja ratkaisujen globaaliin skaalaamiseen. Tapahtumassa esiteltiin ja jaettiin tietoa maailman parhaista kiertotalousratkaisuista. Sitra järjesti tapahtuman yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, ulkoministeriön sekä muun muassa Maailmanpankin, Euroopan investointipankin ja Euroopan komission kanssa.

Katso myös koostevideo tapahtumasta

Lisätietoja:

neuvotteleva virkamies Birgitta Vainio-Mattila, 0295162346, birgitta.vainio-mattila[at]mmm.fi

johtava vesitalousasiantuntija Olli-Matti Verta, 0295162123, olli-matti.verta[at]mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriön uutinen  6.6.2019

CH-Bioforce mullistaa biopohjaisten materiaalien tuotannon

CH-Bioforce on kehittänyt täysin uudenlaisen tavan käsitellä biomassaa. Menetelmän avulla biomassasta voidaan erotella sen kaikki kolme ainesosaa – selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini – ja käyttää ne raaka-aineina esimerkiksi pakkauksissa, tekstiilileissä ja kemianteollisuudessa.  

Tällä hetkellä puun biomassasta pystytään hyödyntämään tehokkaasti lähinnä selluloosa, jota on puun massasta alle puolet. Loput poltetaan useimmiten energiaksi, vaikka myös hemiselluloosa ja ligniini olisivat loistavia raaka-aineita moneen arkielämän tuotteeseen. CH-Bioforce on kehittänyt menetelmän, jolla voidaan erotella kaikki biomassan pääkomponentit kustannustehokkaasti ja erittäin korkealaatuisina. Teknologia on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, sillä tähän mennessä kukaan muu ei ole pystynyt valmistamaan samassa prosessissa sekä selluloosaa, hemiselluloosaa että ligniiniä. Nykyisin käytössä olevat menetelmät tuottavat yleensä vain yhtä biomateriaalia.

Biomateriaaleista voidaan valmistaa tekstiilejä, muoveja ja jopa elintarvikkeita

CH-Bioforcen uudenlaiset biomateriaalit tarjoavat vaihtoehdon öljy- ja ruokapohjaisille raaka-aineille paitsi ominaisuuksiensa, myös hinnan osalta. Hemiselluloosaa voidaan käyttää esimerkiksi korvaamaan tärkkelystä elintarvikkeissa, tai vaikkapa stabiloijana kosmetiikkatuotteissa. Ligniini puolestaan on luonnon oma liima-aine, joka pitää biomassan kuidut yhdessä. Sitä voidaan käyttää muovien, liimojen ja maalien valmistukseen fossiilisten raaka-aineiden sijasta.

Erittäin puhdasta selluloosaa eli liukoselluloosaa käytetään jo nyt tekstiiliteollisuudessa korvaamaan öljypohjaisia materiaaleja ja puuvillaa. CH-Bioforcen liukoselluloosa on mahdollista jalostaa myös nanoselluksi, jota voidaan käyttää korkean jalostusasteen tuotteissa, kuten lääketieteen sovelluksissa.

CH-Bioforcen prosessista tekee poikkeuksellisen myös sen monipuolisuus. Lähes mitä tahansa biomateriaalia voidaan käyttää raaka-aineena. Monet puulajit ovat helposti hyödynnettävissä, kuten koivu, mänty, kuusi ja eukalyptus. Raaka-aineeksi sopii myös heikompilaatuinen puu ja hakkuujäte. Prosessissa voidaan käyttää jopa teollisuuden sivuvirtoja, kuten sahanpurua, olkea tai tekstiilijätettä, jotka eivät sovellu yleisesti käytössä oleviin fraktiointimenetelmiin.

Teknologia on täysin skaalautuva. Perinteinen sellutehdas edellyttää miljardiluokan investointeja, mutta CH-Bioforcen prosessi on taloudellisesti kannattava myös pienemmällä tuotantokapasiteetilla. Tämä mahdollistaa pienempienkin toimijoiden investoinnit korkealaatuisten biomateriaalien tuotantoon.

CH-Bioforcen ympäristöystävällinen menetelmä hyödyntää biomassan kokonaisuudessaan

CH-Bioforcen menetelmän perustana oleva innovaatio on lähtökohtaisesti ympäristöystävällisempi kuin perinteiset biomassan fraktiointimenetelmät. Prosessi on rikitön, ja sen suljetussa vesikierrossa pystytään hyödyntämään myös biomassassa oleva neste. Lähtömateriaalina voidaan hyödyntää hyvin erityyppisiä biomassoja, jopa teollisuuden sivuvirtoja, ja silti tuloksena saadaan erittäin puhtaita ja laadukkaita biomateriaaleja.

CH-Bioforcen biomateriaaleilla voidaan korvata öljy- ja ruoka-ainepohjaisia raaka-aineita lukemattomissa sovelluskohteissa. Näin voidaan vastata moniin ilmastonmuutokseen ja kestävään maatalouteen liittyviin haasteisiin ympäri maailman.

CH-Bioforcen innovaatio tulee mullistamaan biomateriaalien valmistuksen globaalisti. Pilottilaitoksissamme tuotettuja materiaaleja on testattu laajalti yliopistojen, tutkimuslaitosten ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

Lisätietoja: www.ch-bioforce.com
CH-Bioforce Twitterissä, LinkedInissä

 

Artikkelin kirjoittaja ja yhteydenotot:
Mari Taipale, Chief Operating Officer, +358 40 539 6609, mari.taipale@ch-bioforce.com

Yhteydenotot myös:
Sebastian von Schoultz, Chief Business Officer, Co-founder, +358 40 516 0559, sebastian.schoultz@ch-bioforce.com

 

CH-Bioforce Oy on perustettu vuonna 2016 kaupallistamaan täysin uudentyyppistä biomassan fraktiointiteknologiaa. Yrityksen pääomistajia ovat kemianteollisuudessa toimiva Chemec Oy, sekä teknologian kehittäjät. CH-Bioforcen pääkonttori on Espoossa, ja tuotekehitys sekä pilottilaitos Raisiossa. Omistajien lisäksi tuotekehitystä ovat rahoittaneet Business Finland sekä EU:n H2020 SME Instrument.


Agenda 2030

CH-Bioforcen toiminta edistää seuraavia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita:
2. Ei nälkää – CH-Bioforcen biomateriaaleilla voidaan korvata ruokapohjaisia raaka-aineita, kuten tärkkelystä, mikä vapauttaa peltopinta-alaa ruoan tuotantoon.
9. Kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja – CH-Bioforce tarjoaa täysin uudentyyppisen ja ympäristöystävällisen teknologian korkealaatuisten biomateriaalien valmistukseen.
12. Vastuullista kuluttamista – CH-Bioforcen biomateriaaleilla voidaan korvata fossiilia raaka-aineita lukemattomissa kuluttajatuotteissa.
15. Maanpäällinen elämä – CH-Bioforcen prosessissa voidaan hyödyntää myös maa- ja metsätalouden sivuvirtoja, ja tuottaa niistä korkealaatuisia biomateriaaleja.

 

Rakennusten hiilijalanjäljen arviointimenetelmän koekäyttö käynnistyy syksyllä – koekäyttöä tuetaan neuvontapalvelulla

Ympäristöministeriön valmistelema rakennusten hiilijalanjäljen arviointimenetelmä siirtyy koekäyttöön elokuussa 2019. Koekäytön myötä käynnistyy myös Green Building Council Finlandin tarjoama neuvontapalvelu, joka auttaa kiinteistö- ja rakentamisalan toimijoita vähähiiliseen rakentamiseen ja rakennusten hiilijalanjäljen arviointimenetelmään liittyvissä kysymyksissä.

Arviointimenetelmän oli tarkoitus siirtyä koekäyttöön jo kevään 2019 aikana, mutta koekäytön siirtämisellä hanke pystytään sovittamaan paremmin tulevan hallitusohjelman tavoitteisiin.

”Arviointimenetelmän kehittäminen on edistynyt suunnitelmien mukaan. Sen tarkistaminen hallitusohjelman mukaiseksi auttaa meitä kuitenkin saamaan parhaan hyödyn tulevasta koekäytöstä”, sanoo erityisasiantuntija Matti Kuittinen ympäristöministeriöstä.

Ympäristöministeriö tulee myöntämään koekäyttöön osallistuville hankkeille avustusta, jolla voidaan kattaa osa vähähiilisyyden arvioinnista aiheutuvista aloituskuluista. Avustusta voidaan hakea sekä julkisiin että yksityisiin uudis- ja korjausrakentamisen hankkeisiin. Avustusta myönnetään erityisesti asuinkerrostaloihin ja julkisiin palvelurakennuksiin kohdistuville hankkeille.

Neuvontapalvelu vastaa kysymyksiin

Vähähiilistä rakentamista tukee myös Green Building Council Finlandin käynnistämä neuvontapalvelu, joka on sekä julkisten että yksityisten toimijoiden käytettävissä. Green Building Council Finland on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka edistää kestävää kehitystä kiinteistö- ja rakentamisalalla.

”Siirtyminen kohti vähähiilistä rakentamista on välttämätöntä, jos haluamme rajoittaa ilmastonmuutoksen seuraukset siedettävälle tasolle. Hiilijalanjäljen arviointi herättää kuitenkin paljon tunteita ja monia kysymyksiä, joihin kaivataan vastauksia. Neuvontapalvelulla pyritään vastaamaan juuri tähän tarpeeseen”, sanoo vanhempi asiantuntija Lauri Tähtinen Green Building Council Finlandista.

Tietoa vähähiilisen rakentamisen laskentamenetelmästä kerätään jo ennen neuvontapalvelun käynnistymistä osoitteeseen www.elinkaarilaskenta.fi.

Rakennusten hiilijalanjäljen arviointimenetelmän koekäyttö käynnistyy perjantaina 30.8.2019 klo 9 ympäristöministeriössä järjestettävällä seminaarilla. Tilaisuus on kaikille avoin, mutta edellyttää ilmoittautumista.

Lisää aiheesta

Lisätietoja

Matti Kuittinen, erityisasiantuntija, ympäristöministeriö, puhelin 0295 250 268, matti.kuittinen(a)ym.fi

Lauri Tähtinen, vanhempi asiantuntija, Green Building Council Finland, 040 486 5400, lauri.tahtinen(a)figbc.fi

Ympäristöministeriön tiedote 4.6.2019

Tee Se Suomessa -kampanja nostaa esiin kestävää ja ilmastoystävällistä kotimaanmatkailua

Tee Se Suomessa -kampanja nostaa esiin kestävää ja ilmastoystävällistä kotimaanmatkailua

Aiotko tänä kesänä matkata Kolille vai Balille? Valinnalla on ilmaston kannalta iso merkitys. Jos päätät matkailla kotimaassa, elämyksellisyydestä sinun ei tarvitse joustaa. Kotimaan elämykset yllättävät ja ihastuttavat erilaisuudellaan.

Tänä kesänä suomalaisia kiinnostaa kotimaan matkailu. Suomen Matkailuorganisaatioiden yhdistys Suoman tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat yhä kiinnostuneempia kotimaan matkailusta ilmastosyistä. Matkailun ilmastopäästöistä valtaosa johtuu liikenteestä, jolloin lähellä vietetty loma tuottaa ilmastopäästöjä vähiten.

Tee Se Suomessa –lähimatkailukampanja nostaa esiin mielenkiintoisia matkailukohteita eri puolilta Suomea. Kampanjan tarkoituksena on korostaa sitä, että Suomessa voi viettää elämyksellisen loman ja se on merkittävästi ilmastoystävällisempää kuin matkailu lentäen kauemmas.

Kampanjasivustolla esitellään yli 200 matkailukohdetta eri puolilta Suomea. Kohteet on jaoteltu maakunnittain, joten koko loman matkailuvinkit saa koottua yhdeltä sivustolta. Joukosta löytyy jokaiselle jotakin ja kohteita eri puolilta Suomea.

Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset ovat merkittävät

Matkailu työllistää yli 140 000 suomalaista. Varsinkin maaseudulla matkailukohteen vaikutus lähialueelle on merkittävä: matkailukohde luo kysyntää alueen muillekin yrityksille, esimerkiksi kaupalle ja palvelualalle. Matkailun taloudelliset vaikutukset ovat suuret esimerkiksi Lapissa ja Etelä-Savossa. Lapissa 70 prosenttia maaseudulla sijaitsevien yritysten investointirahoituksesta on myönnetty matkailuyrityksille.

Matkailu on kasvuala: Suomen matkailu kasvaa neljän prosentin vuosivauhtia. Kotimaiset matkailuyritykset ovat tehneet EU:n maaseuturahaston siivittämänä 120 miljoonan euron investoinnit vuosina 2014–18.

– Maaseudun yritysrahoitus on monelle matkailuyrittäjälle se tekijä, joka mahdollistaa tai vauhdittaa investointia. Ilman tätä rahoitusta moni investointi olisi jäänyt tekemättä, sanoo maatalousneuvos Taina Vesanto. 

Matkailuyrityksissä käytetty raha on saanut liikkeelle myös yksityistä rahaa – 30 miljoonan euron tuella on saatu aikaan 120 miljoonan euron investoinnit.

Hankkeet luovat pohjaa matkailun menestystarinoille

Matkailuala on saanut 20 miljoonan euron rahoituksen kehittämishankkeisiin vuosina 2014–18. Hankkeissa matkailualan toimijat ovat muun muassa kehittäneet yhteismarkkinointia, yhteisiä tuotteita tai palveluita.

Lisäksi EU:n maaseuturahaston rahoituksella on rakennettu ja kunnostettu tuhansia luonto- ja liikuntakohteita kuten laavuja, reitistöjä, uimarantoja ja leikkipaikkoja ympäri Suomen. Monet näistä kohteista ovat henkeäsalpaavia retkeilypaikkoja, jotka houkuttelevat paikallisen väestön lisäksi vieraita kauempaakin ja ovat käytettävissä ilman pääsymaksuja.

Kolille vai Balille? Etsi oma kotimaan kohteesi osoitteesta www.teesesuomessa.fi

Tee Se Suomessa -kampanja käynnistyy 1. kesäkuuta ja päättyy heinäkuun lopussa. Suomen maaseutuverkosto on koonnut sivustolle www.teesesuomessa.fi yli 200 suomalaista matkailukohdetta, joita on rahoitettu EU:n maaseuturahastosta. Joukosta löytyy jokaiselle jotakin ja kohteita eri puolilta Suomea.

Kampanjan on ideoinut Euroopan unionin maaseutuohjelman viestintäverkosto, johon kuuluu viestinnän ammattilaisia eri puolilta Suomea, ja sen taustalla ovat maaseutuverkostopalvelut, Ruokavirasto sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Kampanjaan voi osallistua sosiaalisessa mediassa tunnisteella #TeeSeSuomessa. Suosittelemme myös maaseutuohjelman tunnisteen #MaaseutuFi-käyttöä.

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:

  • Juuso Kalliokoski, johtava asiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö, p.040 487 3893, etunimi.sukunimi@mmm.fi
  • Meri Kiikkala, erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö, p. 0295 162 042,etunimi.sukunimi@mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 3.6.2019

Elinvoimainen ruokajärjestelmä vahvistaa taloutta ja ruokaturvaa – uusi malli auttaa alkuun

Elinvoimainen ruokajärjestelmä vahvistaa taloutta ja ruokaturvaa – uusi malli auttaa alkuun

Suomessa toteutetussa kokeiluhankkeessa kehitettiin monistettavaksi soveltuva malli elinvoimaisesta ruokajärjestelmästä. Malliin voivat tukeutua esimerkiksi kunnat halutessaan vahvistaa alueensa ruokajärjestelmän ekologista ja taloudellista kestävyyttä.

Vuosina 2017-2018 toteutetun hankkeen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö, ja sen tausta oli Suomen kiertotaloustiekartassa, jossa kestävät ruokajärjestelmät ovat yksi painopistealue. Hankkeen tehtävä oli määritellä, mitä alueellinen kestävä ruokajärjestelmä tarkoittaa ja miten sellaista voitaisiin kehittää. Hankkeen toteutti elintarvikealan liiketoiminnan ja markkinoinnin kehittämiseen erikoistunut Invenire Market Intelligence Oy.

– Ruuantuotanto on yksi keskeisimmistä ympäristövaikutusten aiheuttajista maailmassa – sillä on suora kytkös ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöjen rehevöitymiseen. Sillä, missä ja miten ruoka on tuotettu ja jalostettu on taloudellista merkitystä, mutta myös merkitystä ihmisten terveyden, tasa-arvon toteutumisen ja alueiden elinvoimaisuuden kannalta, toteaa neuvotteleva virkamies Birgitta Vainio-Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä

– Silti ruokajärjestelmämme malli on monilta osin edelleen sellainen, joka hukkaa ravinteita, energiaa ja materiaaleja, tuottaa negatiivisia ympäristövaikutuksia, jakaa taloudellisen arvon epäreilusti ketjussa eikä toimi yksilön ehdoilla.

Hanke osoitti, että pelkkä ruokajärjestelmän rakenteiden ja toiminnan tarkasteleminen ei riitä. Kestävyys lähtee siitä, että tunnistetaan ja tunnustetaan ruokajärjestelmällä olevan paljon muutakin arvoa kuin vain tuottaa ruokaa mahdollisimman paljon, tehokkaasti ja edullisesti. Ruokajärjestelmä voi – ja sen pitäisi – myös esimerkiksi tuottaa positiivisia ympäristövaikutuksia sekä vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen välisiä siteitä. Tällaisia ovat tulevaisuuden elinvoimaiset ruokajärjestelmät.

– Avain ruokajärjestelmien kehittämiseen löytyy yksilöistä. Jokainen meistä syö joka päivä ruokaa, ja jo sitä kautta olemme kaikki automaattisesti osa ruokajärjestelmää, ruokakansalaisia. Järjestelmät ja rakenteet eivät muutu itsestään vaan muutokseen tarvitaan tässäkin tapauksessa tekijöitä. Tätä on aktiivinen ruokakansalaisuus, toteaa hankkeen vetäjä Johanna Tanhuanpää Invenirestä.

Ruokakansalaisen rooli ei rajoitu kuluttamiseen. Ruokakansalaisuutta voi toteuttaa ruuan tuottajana ja valmistajana tai vaikka poliittisena päätöksentekijänä tai tutkijana. Aktiivisen ruokakansalaisuuden ytimessä on yksilön ymmärrys ruokajärjestelmästä, halu kehittää sitä kestäväksi ja kyky tunnistaa omia monipuolisia mahdollisuuksiaan toimia, yhdessä muiden kanssa.

Suomessa toteutetussa hankkeessa kehitetty malli on julkaistu Hungry for Åland -verkkokurssin ja pelikirjan muodossa englanniksi. Kestävän ruokajärjestelmä malliin voi tutustua myös suomeksi ja englanniksi julkaistujen podcastien kautta.

Lisätietoja:
Johanna Tanhuanpää, Invenire Market Intelligence Oy, johanna.tanhuanpaa(at)invenire.fi, p. 040 8228 140
Birgitta Vainio-Mattila, maa- ja metsätalousministeriö, birgitta.vainio-mattila(at)mmm.fi, p. 040 508 3437

 

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote  31.5.2019

Ympäristöministeriö rahoittaa vesiensuojelua ja ravinnekierrätystä edistäviä hankkeita

Vesien- ja merenhoidon hankkeissa pyritään vähentämään vesistöihin kohdistuvaa sisäistä ja ulkoista kuormitusta. Helsingin yliopisto kehittää järven ravinnepitoisen alusveden pumppaamista ja ravinteiden talteenottoa. Littoistenjärven osakaskuntien hoitokunta jatkaa vuonna 2017 tehdyn kemikaalikäsittelyn ympäristövaikutusten seurantaa ja tulosten analysointia. Satakunnan alueella Pyhäjärvi-instituutti tehostaa alueellista vesistöneuvontaa. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys suunnittelee yhdessä maanomistajien kanssa vesiensuojelutoimenpiteitä Loimijoen valuma-alueella.

Kärkihankeavustuksella tuetaan myös useamman kunnan yhteishankkeita ja -työtä. Uudellamaalla kehitetään Helsingin seudun ympäristöpalveluiden johdolla yhteistä mallia pumppaamopäästöjen hallintaan. Pohjanmaalla kolme kuntaa – Ylivieska, Raahe ja Kempele – rakentavat kosteikkoja hulevesien viivyttämiseksi ja niiden sisältämän ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi. Kunnat pyrkivät tehostamaan myös tulvasuojelua ja vähentämään Selkämereen ja Kalajokeen kohdistuvaa ravinnekuormitusta.

Ravinnekierrätyksen uusina teemoina kaupunkiviljely ja ruokakansalaisuus

Tänä vuonna ympäristöministeriö myönsi avustusta myös ravinteita kierrättävän kaupunkiviljelyn sekä aktiivisen ja ruokaa arvostavan ruokakansalaisuuden edistämiseksi. Maa- ja kotitalousnaiset luovat toimintamallin yhdessä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toimijoiden kanssa. Ahvenanmaalla Invenire Market Intelligence Oy aktivoi ruokakansalaisuutta osana paikallista ravinteita kierrättävää ruokajärjestelmää. Jalotus ry kehittää Keravan kartanon alueesta arjen kiertotaloustoiminnan ja kestävän elämän mallialueen. Hämeen ammattikorkeakoulu puolestaan rakentaa Hämeenlinnaan hajautetun kaupunkiviljelyn toimintamallin, jota voitaisiin hyödyntää muissakin kaupungeissa.

Aalto-yliopisto kehittää jätevesien ravinteiden hyödyntämistä varten pilot-laitteistoa, jolla pystytään käsittelemään jätevesiä tehokkaammin. Pelkosenniemen-Savukosken kansanterveystyön kuntayhtymä laatii toimintamallin, jonka avulla pyritään hyödyntämään haja-asutuksen sako- ja umpikaivolietteet tehokkaammin. Vesiensuojelun tehostamisohjelmaa tukee Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen hanke, jossa seurataan rakennekalkin ja ravinnekuidun ravinnehuuhtoumia.

Lisätietoja:

Vesien- ja merenhoidon hankkeet: projektipäällikkö Jenni Jäänheimo, p. 0295 250 349, etunimi.sukunimi@ym.fi
Ravinteidenkierrätysohjelma: projektipäällikkö Arja Nykänen, p. 0295 250 053, etunimi.sukunimi@ym.fi

 

Ympäristöministeriön tiedote 29.5.2019

Helsinki – biotalouden näyttämö heinäkuussa

Merellinen Helsinki tarjoaa pohdittavaa luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvasta talouskasvusta kiinnostuneille. Biotalouskonferenssi, European Bioeconomy Scene 2019, järjestetään 8.-10.7. Sen tavoitteena on välittää ajankohtaista tutkimustietoa kestävästä biotaloudesta ja edistää eurooppalaisten biotalousasiantuntijoiden verkostoitumista.

Suomen maa- ja metsätalousministeriö ja Euroopan komissio järjestävät yhteistyössä konferenssin, joka on yksi Suomen EU-puheenjohtajakauden päätapahtumista. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna konferenssi on ainutlaatuinen mahdollisuus määritellä eurooppalaisen biotalouden suuntaviivoja tuleville vuosille.

Biotalouskonferenssin avauspuheenvuoron pitää Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen. Hän vastaa komission uuden työllisyys-, kasvu- ja investointiohjelman toteuttamisesta. Konferenssin pääpuheenvuoroissa puolestaan kuullaan päivitettyyn Euroopan biotalousstrategiaan pohjautuvia näkemyksiä kestävästä ja yhteiskunnan eri alueet huomioivasta biotaloudesta.

Aamupäivän pääpuhujana on tohtori John Bell, joka työskentelee biotaloudesta vastaavana linjajohtajana Euroopan komission tutkimuksen ja innovoinnin pääosastossa. Bell vastaa biotalouden eri osa-alueita koskevan tutkimus- ja innovaatiopolitiikan määrittelystä ja toteuttamisesta sekä tutkimus- ja innovaatiopoliittisista investoinneista biotalouteen.

Konferenssin toinen pääpuhuja, dosentti Christine Lang, puolestaan toimii puheenjohtajana Saksan biotalousneuvostossa, konsultoi Saksan hallitusta ja on myös bioteknologian yrittäjä. Hän on myös Berliinin teknillisen yliopiston mikrobiologian ja molekyyligeneettisen osaston dosentti ja Saksan yleisen ja soveltavan mikrobiologian yhdistyksen (VAAM) varapuheenjohtaja. Puheenvuorossaan hän maalaa kuvaa biotalouden tulevaisuudesta.

Konferenssiin osallistuu suuri joukko bio- ja kiertotalousalan asiantuntijoita, tutkijoita ja päättäjiä sekä elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan edustajia ympäri Eurooppaa. Biotalouskonferenssin puheenvuoroissa biotaloutta lähestytään niin uusiutuviin materiaaleihin pohjautuvan kestävän tuotannon ja kulutuksen kuin meriin ja järviin liittyvän sinisen biotalouden näkökulmasta.

– Biotalouskonferenssilla halutaan vahvistaa Euroopan unionin päivitetyn biotalousstrategian toimeenpanoa ja kannustaa toimijoita osallistumaan kestävän biotalouden kehittymistä tukeviin toimiin niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo.

Biotalous pyrkii löytämään ratkaisuja tämän ajan haasteisiin, vähentämään riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Biotalouden avulla pyritään myös ehkäisemään ekosysteemien köyhtymistä sekä edistämään talouskehitystä ja luomaan uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Biotalouteen kuuluu olennaisena osana myös se, että luonnonvaroja ei tuhlata, vaan niitä käytetään ja kierrätetään tehokkaasti.

Voit seurata konferenssia myös live-striimauksen välityksellä.

Median akkreditoituminen tapahtumaan

Lisätietoja:

Henni Purtonen, viestintäasiantuntija, puh. 0295162057, henni.purtonen(at)mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriö  29.5.2019 

Tapahtuman verkkosivut: European Bioeconomy Scene 2019

Ympäristöministeriö etsii tekijää selvittämään rakennekalkin ja kuitulietteiden käyttöä maatalouden vesiensuojelussa

Ympäristöministeriö järjestää tarjouskilpailun tutkimushankkeesta, joka selvittää rakennekalkin ja kuitulietteiden laajaa käyttöä maatalouden vesiensuojelukeinona. Näiden uusien keinojen tutkiminen on osa vesiensuojelun tehostamisohjelmaa.

Rakennekalkki ja metsäteollisuuden sivutuotteina syntyvät kuitulietteet parantavat maan rakennetta sekä sitovat siten maa-ainesta ja siihen sitoutunutta fosforia. Tämä vähentää fosforin huuhtoutumista vesistöön. Tutkimus- ja kehittämishankkeessa selvitetään rakennekalkin ja kuitulietteiden peltokäytön vesistövaikutuksia valuma-alueen mittakaavassa.

Tarjouspyynnöstä on ilmoitettu julkisten hankintojen HILMA-ilmoituskanavassa (www.hankintailmoitukset.fi). Tarjoukset laaditaan ja lähetetään sähköisesti viimeistään 1.7.2019 klo 9:00. Lisätietoja annetaan tarjouspyynnössä:

Vesiensuojelun tehostamisohjelman 2019-2021 tavoitteena on Itämeren ja vesien hyvä tila, ja sen on merkittävä panostus vesiensuojeluun. Ohjelman avulla vähennetään maatalouden ravinteiden joutumista vesiin, kunnostetaan vesistöjä, kehitetään kaupunkivesien hallintaa, saneerataan ympäristölle vaarallisia hylkyjä sekä rahoitetaan tutkimusta ja kehitystyötä.

Veden vuoro. vesiensuojelun tehostamisohjelman logo.jpgLisätiedot:

Yhteydenotot ja kysymykset tarjouskilpailusta ensisijaisesti sähköpostitse.
Ohjelmapäällikkö Tarja Haaranen, etunimi.sukunimi@ym.fi, p. 0295 250 282 (poissa 29.5.-7.6.)
Ympäristöneuvos Laura Saijonmaa, etunimi.sukunimi@ym.fi, p. 0295 250 261

Ympäristöministeriön tiedote 28.5.2019 

Suomen kansalliseen vieraslajiluetteloon lisättiin uusia kasvi- ja eläinlajeja – koirasudelle kasvatuskielto

Kurtturuusua ei saa enää myydä 1.6.2019 jälkeen.
Kurtturuusua ei saa enää myydä 1.6.2019 jälkeen.

Valtioneuvoston 23.5.2019 antaman vieraslajiasetuksen liitteenä on luettelo kansallisesti merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista. Luetteloon lisättiin asetuksen antamisen yhteydessä uusia kasvi- ja eläinlajeja sekä kaksi uutta eläinlajiryhmää. Asetuksella kiellettiin lisäksi koirasusien kasvattaminen. Uudet säännökset tulevat voimaan 1. kesäkuuta 2019.

Kasvilajeista kansalliseen vieraslajiluetteloon lisättiin alaskanlupiini, hamppuvillakko, tarhatatar, japanintatar, sahalinintatar, kanadanvesirutto, komealupiini, kurtturuusu ja lännenpalsami. Kurtturuusun maahantuonti- ja myyntikielto tulee voimaan heti 1. kesäkuuta alkaen, mutta kasvattamiskielto vasta kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen.

Eläinlajiryhmistä luetteloon lisättiin maaoravat ja jalohaukkalinnut ja eläinlajeista espanjansiruetana, leopardisammakko ja hyppysammakko. Esimerkiksi espanjansiruetanan munat ja nuoret yksilöt kulkeutuvat helposti paikasta toiseen maansiirtojen sekä erilaisten kukka- ja puuntaimien, sipulien ja muita juuristoja ympäröivien multapaakkujen mukana. Erityisesti puutarha- ja taimimyymälöillä ja multa-asemilla on siksi erityinen velvollisuus estää espanjansiruetanan leviämistä.

Myös EU:n vieraslajiluetteloa ollaan taas täydentämässä

Vieraslajeilla tarkoitetaan eläimiä, kasveja ja muita eliöitä, jotka ihminen on tuonut niiden luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Vieraslajia pidetään haitallisena erityisesti silloin, jos se luontoon päästessään voi aiheuttaa vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle joko viemällä elintilaa alkuperäislajeilta, levittämällä tauteja, saalistamalla alkuperäisiä lajeja tai kilpailemalla niiden kanssa samoista pesäpaikoista tai ravinnosta.

Sekä EU:n vieraslajiluetteloon että kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvien lajien maahantuonti, kasvattaminen, myynti, muu hallussapito ja ympäristöön päästäminen on kiellettyä. Myös EU:n vieraslajiluetteloa täydennetään todennäköisesti jälleen kesäkuussa.

Koirasusien kasvattaminen kiellettyä kesäkuun alusta alkaen

Koirasusi on ollut Suomessa haitallinen vieraslaji ja sen maahantuonti on ollut kiellettyä jo vuoden 2016 alusta. Uudella asetuksella kiellettiin nyt myös koirasusien kasvattaminen. Koirasusia ei saa myydä, ostaa tai muutenkaan pitää hallussa, eikä päästää vapaaksi ympäristöön. Koirasusiksi määritellään asetuksessa suden ja koiran risteymät neljässä ensimmäisessä sukupolvessa.

Kieltojen tarkoituksena on turvata suden geneettinen puhtaus. Koirasudella on geneettisten ja ulkoisten ominaisuuksiensa vuoksi kesykoiraa paremmat edellytykset selvitä luonnossa, mikä lisää risteytymisen riskiä.

Koirasusikasvattajien on syytä olla yhteydessä viranomaisiin sen selvittämiseksi, miten kasvatuksesta voidaan luopua hallitusti myös eläinsuojelulakia noudattaen. Aiemmin lemmikkieläimeksi laillisesti hankitun koirasuden saa pitää sen luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan pitää kuitenkin huolehtia siitä, ettei eläin pääse lisääntymään eikä karkaamaan ympäristöön. Koirasuden omistaja ei saa luovuttaa lemmikkiään eteenpäin.

Koirasusien pyydystämisestä huolehtivat tarvittaessa virka-aputoimijat

Vaikka haitallisia vieraslajieläimiä saa pyydystää ja tappaa kuten rauhoittamattomia eläimiä, pyydystämisestä ei saa lain mukaan aiheutua vaaraa riistaeläimille (metsästyslain 49 §). Koska koirasutta ei ole ulkoisten tunnusmerkkien perusteella mahdollista varmuudella tunnistaa ja erottaa sudesta, koirasudeksi epäillyn eläimen lajimääritys on aina varmistettava yksilön DNA-analyysin perusteella. Yksilö voidaan vasta tällaisen varmistuksen jälkeen tappaa Suomen riistakeskuksen myöntämällä luvalla. Koirasusien poistamisesta huolehtivat suurriistavirka-aputoimijat.

Valtioneuvoston asetus ja asetuksen perustelumuistio
Lisää vieraslajeista ja niitä koskevista säännöksistä: vieraslajit.fi

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen, puh. 0295 162 456
neuvotteleva virkamies, Johanna Niemivuo-Lahti, puh. 0295 16 2259
etunimi.sukunimi@mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote  24.5.2019

Ravinteiden kierrätyksestä arkea uuden toimenpideohjelman keinoilla

Ravinteiden kierrätyksestä arkea uuden toimenpideohjelman keinoilla

Ravinteiden kierrättämisestä halutaan tehdä Suomessa arkea vuoteen 2030 mennessä uuden toimenpideohjelman avulla. Ohjelma on tunnistanut 27 valtionhallinnon toimenpidettä, joiden avulla biomassojen ravinteita hyödynnetään tehokkaasti, ravinnepäästöt vesiin vähenevät ja maahamme syntyy uutta liiketoimintaa.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen sopeutuminen, vesiensuojelu sekä kestävään ruuantuotantoon siirtyminen edellyttävät järjestelmää, jossa ravinteet kiertävät. Viime vuosina on entistä selvemmin herätty globaalien fosforivarojen rajallisuuteen ja typpilannoitteiden valmistuksen ilmastopäästöihin. Muutos kohti kestävämpää ruokajärjestelmää sekä bio- ja kiertotaloutta edellyttää monien aiemmin jätteinä pidettyjen ravinnepitoisten materiaalien hyödyntämistä esimerkiksi kierrätyslannoitteina ja maanparannusaineina.

Suomen valtio on päättänyt tavoitella mahdollisimman korkeaa ravinne- ja energiaomavaraisuuden astetta. Vesistöt on tarkoitus saada hyvään kuntoon vuoteen 2027 mennessä. Ravinteiden kierrätyksen toimenpideohjelma 2019–2030 on laadittu kirittämään näiden tavoitteiden saavuttamista. Toimenpideohjelman on valmistellut Ravinteiden kierrätyksen seurantaryhmä, jossa ovat mukana ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö sekä Business Finland.

Toimenpiteiden avulla halutaan edistää muun muassa jätevesien ja jätevesilietteiden sisältämien ravinteiden ja orgaanisen aineen talteenottoa ja hyödyntämistä. Maaseudun investointi- ja yritystuilla pyritään synnyttämään uusia palvelukonsepteja ravinteiden kierrätykseen. Lannoitevalmisteiden kehittämiseen ja tuotteistamiseen tarvitaan tutkimus- ja kehittämistukea. Markkinointiin ja viestintään tulee edelleen panostaa.

Juha Sipilän hallitus rahoitti ravinteiden kierrätystä osana kiertotalouden kärkihanketta noin 34 miljoonalla eurolla. Rahoituksen avulla käynnistettiin yli sata pilotointi- sekä tutkimus- ja kehittämishanketta. Ravinnekierrätys tarvitsee kuitenkin yhä tehostamista. Esimerkiksi kierrätysravinnemarkkinat ovat Suomessa vasta kehittymässä.

Toimenpideohjelma 

Lisätiedot:
Ympäristöministeriö: Arja Nykänen, projektipäällikkö p. 0295 250 053, etunimi.sukunimi@ym.fi
Maa- ja metsätalousministeriö: Marja-Liisa Tapio-Biström, neuvotteleva virkamies, p. 0295 162 400, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Työ- ja elinkeinoministeriö: Erja Fagerlund neuvotteleva virkamies, p. 0295 062 161, etunimi.sukunimi@tem.fi

 

Tiedote: maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö  23.5.2019

 

Vesienhoidon ympäristötavoitteiden toteuttamista koskeva raportti lausuntokierrokselle

Vesienhoidon ympäristötavoitteiden toteuttamista koskevan tutkimushankkeen loppuraportti luovutettiin tänään 15.5. ympäristöministeriölle. Raportti lähtee lausuntokierrokselle lähiaikoina.

”Raportti vahvistaa tulevan lainsäädännön valmistelun tietopohjaa. Raportin perusteella katson, että Suomen vesilainsäädäntö on saatettava vastaamaan EU:n ympäristötavoitteita”, raportin vastaanottanut kansliapäällikkö Hannele Pokka sanoo.

Lausuntoyhteenvedon valmistuttua jatkotoimista päättää tuleva hallitus.

Selvityksen toteuttivat Suomen keskeiset vesilainsäädännön asiantuntijat. Hankeryhmää johti tutkimusprofessori Antti Belinskij (SYKE) ja siihen kuuluivat erikoistutkija Jussi Kauppila, suunnittelija Milla Mäenpää, suunnittelija Essi Römpötti ja erikoistutkija Helena Valve (SYKE), apulaisprofessori Matti Hepola (Lapin yliopisto), professori emeritus Erkki Hollo ja apulaisprofessori Niko Soininen (Helsingin yliopisto) sekä professori Tapio Määttä (Itä-Suomen yliopisto).

Selvityksen ohjausryhmään kuuluivat ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä oikeusministeriön edustajat.

Ympäristöministeriön uutinen 15.5.2019

Tutkimus: Hallittu ruokavaliomuutos voisi tuoda ilmastohyötyjä, parantaa ravitsemusta ja säilyttää maatalouden Suomessa

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen 10. toukokuuta julkaiseman Policy Briefin mukaan ravitsemussuositukset täyttävällä ruokavaliomuutoksella voidaan saavuttaa noin 40 prosenttia pienemmät ilmastovaikutukset ruoankulutuksessa. Peltomaiden hiilidioksidipäästöjen vähentäminen pienentää erityisesti eläinperäisiä tuotteita sisältävien ruokavalioiden ilmastovaikutusta. Muutos vaatii selkeää ohjausta sekä merkittäviä rakenteellisia muutoksia maa- ja elintarviketaloudessa.

Ruokavaliomuutos on tunnistettu yhdeksi keinoksi vähentää maatalous- ja ruokasektorin ilmastovaikutuksia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaan kuuluvassa ja Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa RuokaMinimi-hankkeessa tarkasteltiin, miten laajamittainen ruokavaliomuutos vaikuttaisi ilmastoon, ravintoaineiden saantiin ja maa- ja elintarviketalouteen. Lisäksi hankkeessa tarkasteltiin, miten maaperän hiilidioksidipäästöjä hillitsevät toimet vaikuttaisivat ruokavalioiden ilmastovaikutukseen ja arvioitiin keinoja, joilla ruokavaliomuutosta voidaan tukea.

Tulosten mukaan ilmastohyötyjä tuottava ruokavaliomuutos vaatii maa- ja elintarvikesektorilta uusien arvoketjujen rakentamista ja taloudellisia investointeja. Julkinen ohjaus voi tukea muutosta asettamalla selkeät strategiset tavoitteet sekä luomalla vaikuttavia taloudellisten ja tiedollisten ohjauskeinojen yhdistelmiä. Maataloustukiuudistuksessa on huomioitava peltojen hiilipäästöt ja tuotantokasvivalikoiman monipuolistaminen. ilmaisu,

Kestävä ruokavalio yhdistää ympäristön ja ravitsemuksen

Hankkeessa tarkasteltiin vaihtoehtoisia ruokavalioita suhteessa nykyiseen ruokavalioon. Arvioinnin lähtökohtana oli, että muuttuneet ruokavaliot täyttävät ravitsemussuositukset ja että tuotevalikoimaa muuttamalla voidaan vaikuttaa ruokavalion ympäristövaikutuksiin. Vaihtoehtoisia ruokavalioita oli neljä: 1) lihojen määrä pienenee puoleen, 2) lihojen määrä pienenee kolmasosaan, 3) kalaisa ja 4) vegaani.

Hankkeen tulosten mukaan ruokavalion ilmastovaikutus ja rehevöittävä vaikutus pienenevät, kun eläinperäisten tuotteiden osuutta ruokavaliossa vähennetään. Runsaasti kotimaista luonnonkalaa sisältävän ruokavalion vaikutukset ovat pienemmät kuin lihaa sisältävien ruokavalioiden, mutta suuremmat kuin vegaaniruokavalion.

”Jonkin verran lihaa sisältävän ruokavalion ilmastovaikutuksessa päästään kuitenkin melko lähelle vegaaniruokavalion ilmastovaikutusta, jos maataloudessa tehdään samanaikaisesti toimenpiteitä peltomaan hiilivarannon ylläpitämiseksi”, toteaa hankkeen vastuullinen johtaja Merja Saarinen Lukesta.

Tarvitaan investointeja kasvintuotantoon ja -jalostukseen

Ilmasto- ja ravitsemushyötyjä tuovaan ruokavalioon siirtyminen lisää kasviperäisten tuotteiden määrää ruokavaliossa merkittävästi.

”Suomalaisen maatalouden nykyiset kilpailuedut ovat tehokkaassa kotieläin- ja kasvihuonetuotannossa, eivät niinkään kasvintuotannossa. Tuonti kasvaisi nykyiseen verrattuna kaikissa tutkituissa vaihtoehdoissa mutta erityisesti vegaaniruokavaliossa sekä tuotantopanoksina että ruoan tuontina”, sanoo Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemi.

Muutokseen vastaaminen edellyttää elintarvike- ja maatalousalalla erittäin merkittäviä investointeja kasvintuotannon ja -jalostuksen lisäämiseksi. Se edellyttää myös uusien tuotteiden kehittämistä ja vaatii näin ollen kattavien arvoketjujen luomista.

Muutosta ohjataan politiikkayhdistelmillä

Hallittu ruokavaliomuutos vaatii tuekseen koko ruokajärjestelmään vaikuttavia toimenpiteitä. Kauppa, elintarviketeollisuus, ravintolat ja ruokapalvelut vaikuttavat keskeisesti siihen, mitä ja miten syömme. Suomalainen ruokapolitiikka on korostanut elintarvikealan vapaaehtoisia toimia vastuullisen ruokaketjun rakentamisessa.

”Arviointimme mukaan elintarvikealan toimet vaativat jatkossa tuekseen vahvoja julkisia yhteisesti sovittuja strategisia tavoitteita. Lisäksi tarvitaan vaikuttavia tiedollisen ja taloudellisen ohjauksen yhdistelmiä”, toteaa erikoistutkija Minna Kaljonen SYKEstä.

Ympäristökriteerit on integroitava vahvemmin ravitsemussuosituksiin. Myös maataloustukien ja verotuksen ohjausvaikutuksia on arvioitava yhdessä ilmasto- ja terveysvaikutusten osalta. Maataloustuissa on huomioitava peltojen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen sekä proteiinipitoisten ja muiden tuotantokasvien valikoiman monipuolistaminen.

RuokaMinimi-hanke (2018–2019) on osa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa. Hankkeen loppuraportti julkaistaan touko-kesäkuun vaihteessa VNK:n julkaisusarjassa.

Policy Brief

Lisätietoja:

  • Hankkeen vastuullinen johtaja, tutkija Merja Saarinen (ruokavalioiden ilmastovaikutukset), Luke, p. 0295 326 506, merja.saarinen@luke.fi
  • Erikoistutkija Minna Kaljonen (politiikka-arviointi), SYKE, p. 0295 251 252, minna.kaljonen@ymparisto.fi
  • Tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luke (vaikutukset maatalouteen) p. 0295 326 390, jyrki.niemi@luke.fi

Maa- ja metsätalousministeriön ja valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan uutinen 10.5.2019

EU:n maatalousneuvosto keskustelee maatalouspolitiikan uudesta toimeenpanomallista ja ilmastostrategiasta

EU:n maatalousministerit kokoontuvat 14. toukokuuta Brysseliin keskustelemaan yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistuksesta vuosille 2021–2027 keskittyen uuteen toimeenpanomalliin. Lisäksi ministerit keskustelevat mm. EU:n pitkän aikavälin ilmastostrategian maatalousnäkökulmista ja maataloustuotteiden kansainvälisestä kaupasta. Suomea kokouksessa edustaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Suomi pitää tärkeänä, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa luodaan joustava ja yksinkertainen toimeenpanomalli. Toimeenpanomallin kautta seurataan mm. miten jäsenvaltiot saavuttavat esimerkiksi maatalouden ympäristötavoitteensa. Jos tietoa tavoitteiden saavuttamisesta voidaan kerätä tarpeeksi yksinkertaisin keinoin, Suomi voi kannattaa vuoden välein tehtävää seurantaa.

Euroopan komissio julkaisi marraskuussa tiedonannon ilmastoneutraalista taloudesta vuoteen 2050 mennessä. Suomi näkee, että tiedonanto asettaa oikean suunnan EU:n ilmastokeskustelulle ja korostaa maatalouden ja maankäyttösektorin keskeistä roolia ilmastotoimissa. Esimerkiksi maaperän hiilensidonnassa on paljon mahdollisuuksia, vaikka lisää tutkimusta vielä tarvitaan. Maatalousministereiden keskustelu ilmastotoimista on pohjatyönä EU:n tulevalle pitkän aikavälin ilmastostrategialle.

Neuvostossa Alankomaat ottaa muissa asioissa esille geenitekniikkadirektiivin uudistamisen. Myös komission tieteelliset neuvonantajat ovat todenneet, että direktiivi ei enää vastaa tieteen nykykehitystä. Suomi tukee keskustelun avaamista direktiivin uudistamiseksi.

Lisäksi ministerit kuulevat komission katsauksen kansainvälisten kauppaneuvottelujen tilanteesta ja keskustelevat Euroopan meri- ja kalastusrahastosta.

Lisätietoa maa- ja metsätalousministeriöstä:
yksikönpäällikkö Ahti Hirvonen, p. +358 2951 62337
kalatalousneuvos Risto Lampinen, p. +358 295 162 458
ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. +358 50 516 2868

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 10.5.2019

MMM vahvisti suojeluarvot uhanalaisille ja taantuneille kalalajeille

Maa- ja metsätalousministeriö on antanut asetuksen uhanalaisten ja taantuneiden kalojen arvoista. Asetus liittyy 1.5.2019 voimaan tulleeseen kalastuslain muutokseen, jonka mukaan uhanalaisiin lajeihin kohdistuvien kalastusrikosten ja -rikkomusten yhteydessä tuomitaan valtiolle menetettäväksi se arvo, joka laittomasti saaliiksi otetulla kalalla on lajinsa edustajana.

Uuden menettämisseuraamuksen tavoitteena on tehostaa uhanalaisia ja taantuneita kalalajeja koskevien pyyntimitta-, rauhoitus- ja saaliskiintiösäännösten noudattamista ja samalla lajien suojelua ja kantojen elpymistä.

–Seuraamukset laittomasta kalastuksesta ovat tähän asti olleet niin vähäisiä, että seuraamusjärjestelmä on koettu osin tehottomaksi, sanoo asetuksen valmistelusta vastannut maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Sanna Koljonen. Esimerkiksi vaelluskalakantojen elinolojen parantamiseen tähdänneet kalliit toimenpiteet ovat joissain tapauksissa mitätöityneet kokonaan laittoman kalastuksen takia.

Suojeluarvojen vahvistamisen uskotaan lisäävän lajien suojaa laitonta kalastusta vastaan ja viestivän samalla myös yleisemmin uhanalaisten ja taantuneiden kalojen suojelullisesta arvosta ja laittoman kalastuksen moitittavuudesta. Vahvistettujen arvojen uskotaan helpottavan myös rikosten ja rikkomusten käsittelyä tuomioistuimissa, kun arvot ovat helposti saatavilla, eikä niitä jouduta arvioimaan erikseen.

Vastaavat säännökset menettämisseuraamuksista sekä luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen eläinten ja metsästyslain nojalla rauhoitettujen riistaeläinten arvoista sisältyvät luonnonsuojelu- ja metsästyslakeihin ja niiden nojalla annettuihin asetuksiin.

Suurin suojeluarvo 7 510 euroa

Kalalajit, joita asetus koskee, ovat lohi, järvilohi, ankerias, nahkiainen, taimen, harjus, nieriä, jokirapu sekä mereen laskevassa joessa tai purossa oleva siika. Yksittäiset lajit on jaettu asetuksessa tarkoituksenmukaisiin suojeluyksiköihin tuoreimman uhanalaisuusarvioinnin (Punainen kirja 2019) ja kalastusasetuksen perusteella.

Suojeluarvoja koskevassa asetuksessa on yhteensä 23 erilaista arvoa, jotka vaihtelevat välillä 50–7 510 euroa. Suurin arvo on äärimmäisen uhanalaisella Vuoksen vesistöalueen järvilohella ja pienin arvo jokiravulla.

Suojeluarvot perustuvat Luonnonvarakeskuksen laskelmiin siitä, miten kalliiksi suojeluyksikön korvaaminen uudella vastaavalla yksiköllä käytännössä tulee. Arvojen määrittely perustuu kunkin yksikön suojelun tarpeeseen, uusiutumiskykyyn ja lisääntymisikäisen kannan kokoon.

Kalastus sallittua kalastusrajoitusten puitteissa

Myös uhanalaisten ja taantuneiden kalalajien kalastus on sallittua rauhoitusaikojen, pyyntimittojen ja muiden kalastusrajoitusten puitteissa. Jos saaliiksi tulee vahingossa pyyntimittojen vastainen ja/tai rauhoitettu uhanalainen kala, se on välittömästi laskettava takaisin veteen, vaikka se olisi kuollut. Kalalaji ja -kantakohtaisten suojelusäännösten lisäksi kalastaessa tulee huomioida ja kunnioittaa kalastuslain yleisiä kalastuskieltoja ja -rajoituksia.

Kalastuslain uuden menettämisseuraamuksen ja asetuksella vahvistettujen suojeluarvojen tuomitseminen valtiolle menetettäväksi tulee kyseeseen vain niissä tapauksissa, joissa kalastaja on vastoin lakia ottanut saaliiksi asetuksessa mainitun uhanalaisen kalan. Rauhoitusaikojen ulkopuolella pyyntimitan täyttäviä uhanalaisiksi luokiteltuja kaloja on sallittua pyytää lain sallimissa rajoissa.

 

Asetus uhanlaisten ja taantuneiden kalojen arvoista PDF 6MB 
Asetuksen perustelumuistio PDF 82kB

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Erityisasiantuntija Sanna Koljonen, p. +358 29 516 2007
Kalastusneuvos Eija Kirjavainen, p. +358 29 516 2404
Sähköpostiosoitteet muotoa etunimi.sukunimi@mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 10.5.2019

Kansainvälinen raportti: Luonnon monimuotoisuus köyhtyy ennennäkemättömällä vauhdilla

Hallitustenvälinen luontopaneeli IPBES hyväksyi lauantaina 4.5. Pariisissa historian kattavimman arvion maailman luonnon tilasta. Global Assessment -raportin mukaan luonnon monimuotoisuuden ja sen tuottamien ekosysteemipalveluiden hävittäminen on nyt ennennäkemättömän nopeaa. Luonnon köyhtyminen uhkaa myös ihmiskunnan hyvinvointia.

Ihminen on raportin mukaan jo vaikuttanut merkittävästi kolmeen neljäsosaan maaympäristöistä ja kahteen kolmasosaan meriympäristöistä. Samalla ihminen on hävittänyt lajeja ja luontotyyppejä sekä heikentänyt lajien elinympäristöjä. Maailmanlaajuisesti yhteensä noin miljoona eläin- ja kasvilajia on uhassa kuolla sukupuuttoon, monet seuraavina vuosikymmeninä. Luku on suurempi kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa.

Raportti osoittaa, että luonnon köyhtyminen ei ole vain ympäristökysymys, vaan vaikuttaa laajasti ihmisiin ja yhteiskuntiin. Luonnon köyhtyminen uhkaa muun muassa ruoantuotantoa. Esimerkiksi pölyttäjien kato aiheuttaa viljelysadoille maailmanlaajuisesti vuosittain jopa 577 miljardin dollarin riskit. Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien heikkeneminen uhkaa merkittävää osaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteista.

Kestävän luonnon tilan saavuttaminen vaatii mittavia järjestelmämuutoksia

Maailmanlaajuisesti suurimmat suorat syyt luonnon köyhtymiselle ovat raportin mukaan muutokset maa- ja merialueiden käytössä, eläinten ja kasvien liiallinen hyödyntäminen esimerkiksi ylikalastamalla, ilmastonmuutos, saasteet ja vieraslajit. Luonnon köyhtymisen suurimpia taustasyitä ovat yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten ylikulutus ja väestönkasvu.

Arviointiraportissa annetaan vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä seuraaville vuosikymmenille. Niiden perusteella luonnon köyhtyminen voidaan pysäyttää ainoastaan tekemällä ympäristön tilaa tukevia järjestelmätason muutoksia. Nykyiset toimet tai asteittainen muutos kohti kestävämpää tuotantoa ja kulutusta eivät raportin mukaan riitä saattamaan ihmiskuntaa kestävän kehityksen mukaiselle polulle.

Global Assessment -raportti tarkastelee luonnon tilassa tapahtuneita muutoksia viimeisen viidenkymmenen vuoden ajalta. Raportti on koottu noin 15 000 tieteellisestä lähteestä ja hallitusten tuottamista raporteista sekä alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen tiedoista. Kaikki IPBES:n täysistuntoon Pariisissa osallistuneet yli 130 jäsenmaata hyväksyivät raportin yksityiskohtaisen neuvottelun lopputulemana.

Mikä Luontopaneeli?

Kansainvälinen luontopaneeli IPBES on riippumaton hallitustenvälinen tieteen ja politiikan rajapinnalla toimiva kansainvälinen elin. Sen jäsenyys on avoin YK:n jäsenvaltioille, ja tällä hetkellä jäseniä on Suomi mukaan luettuna 132. IPBES perustettiin vuonna 2012 ja sen tarkoituksena on tuottaa objektiivisia tieteellisiä arviointiraportteja planeettamme luonnon tilasta. Lisäksi IPBES tuottaa työkaluja ja menetelmiä luonnon suojeluun ja luonnonvarojen käytön kestävyyden lisäämiseen sekä antaa suosituksia mahdollisista konkreettisista toimista, joilla tavoitteita edistetään.

Suomessa toimii ympäristöministeriön vuonna 2015 asettama Luontopaneeli, jonka tehtävä on tuoda esille Suomelle IPBES-työssä keskeisiä aihealueita ja painopisteitä. Luontopaneelin jäseninä on joukko tutkimuslaitosten ja yliopistojen tutkijoita, ministeriöiden viranhaltijoita ja keskeisten sidosryhmien asiantuntijoita.

Luontopaneelin tilaisuudessa 15.5. kerrotaan raportin merkityksestä Suomelle

Luontopaneeli järjestää 15.5. Helsingissä seminaarin ja keskustelutilaisuuden, jossa esitellään IPBES:n Global Assessment -raportin päätulokset ja tarkastellaan niiden merkitystä Suomen oloihin sovellettuna.

Lisätietoja:

Olli Ojala, Suomen IPBES-valtuuskunnan puheenjohtaja, erityisasiantuntija, ympäristöministeriö, p. 0295 250 039, etunimi.sukunimi@ym.fi

Janne S. Kotiaho, Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori, Resurssiviisausyhteisön johtaja, Jyväskylän yliopisto, p. 050 594 6881, etunimi.sukunimi@jyu.fi

 

Ympäristöministeriön tiedote 6.5.2019

MMM:n virkamiesnäkemykset julkistettu

MMM:n virkamiesnäkemykset julkistettu

Maa- ja metsätalousministeriö on julkaissut uuteen strategiaan pohjautuvia ajatuksia tulevaa hallituskautta varten.

Maa- ja metsätalousministeriön on julkistanut listan näkemyksiä tulevaa hallituskautta varten. Ehdotukset on jaoteltu ministeriön strategisten tavoitteiden alle. Paperiin on liitetty myös Biotalous 2.0 -ohjelmaa koskevia toimenpiteitä.

”Maa- ja metsätalousministeriön uudistettu strategia luo hyvän pohjan tulevalle hallituskaudelle. Ruoka ja uusiutuvat luonnonvarat ovat meidän hyvinvointimme perusta – osa jokaista päiväämme”, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio kertoo.

Lue lisää:

Uusiutuva Suomi – mahdollisuuksien maailma: MMM:n strategiaan pohjautuvia ajatuksia tulevaa hallituskautta varten

Maa- ja metsätalousministeriön uutinen 18.4.2019

Peltojen tuottokyvyn aleneminen huolestuttaa viljelijöitä

Peltojen tuottokyvyn heikkeneminen on viljelijöitä eniten huolestuttava ympäristöhaaste, ilmeni maa- ja metsätalousministeriön kyselystä, joka tehtiin maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän kahdeksan paikkakunnan CAP-kiertueella. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset maatalouteen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen huolettivat viljelijöitä.

Ympäristöhuolet jäivät kuitenkin kauaksi kärjestä, kun kysyttiin viljelijöiden näkemyksiä maatalouden suurimmista haasteista. Ykköshaasteeksi nousi viljelijöiden heikko tulokehitys ja kakkoseksi sopeutuminen muuttuviin kuluttajien toiveisiin ja yhteiskunnan vaatimuksiin. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen oli vasta kolmannella sijalla. Heikon tulokehityksen tärkeimpänä kohentajana viljelijät pitivät tuotantoon sidottua tukea.

Tulevan CAP-kauden tavoitteista ylivoimaisesti tärkeimmäksi vastaajat mainitsivat viljelijöiden oikeudenmukaisen tulotason varmistamisen. Toiseksi tärkeimpänä pidettiin elintarvikkeiden laadun ja terveyden turvaamista. Myös elintarvikeketjun voimasuhteiden muuttamista pidettiin tärkeänä.

Maa- ja metsätalousministeriö järjesti Lepän vetämän CAP-tapahtuman kahdeksalla paikkakunnalla 4.2.-11.3. Tilaisuuksissa tehtyyn Menti-kyselyyn vastasi 354 henkilöä.

Sisällöllisesti Menti-kyselyä laajempi Ota kantaa -kysely EU:n maatalouspolitiikan uudistamisesta jatkuu vielä 11 päivän ajan. Kyselyyn  voi osallistua 30. huhtikuuta saakka osoitteessa https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/331/. Kyselyyn on tullut lähes 2300 vastausta.

Lisätietoja MMM:stä:

Johtava viestintäasiantuntija Pekka Väisänen p. 0295162480, pekka.vaisanen@mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 18.4.2019

Ympäristöministeriöltä 1,93 miljoonaa euroa avustuksia järjestöille ja ympäristönhoitoon

Ympäristöministeriö myöntää tänä vuonna yhteensä 1,93 miljoonaa euroa harkinnanvaraisia valtionavustuksia. Avustuksia saa 35 järjestöä, ja rahaa myönnetään myös ympäristökasvatuksen ja -valistuksen hankkeisiin, saariston ympäristönhoitoon ja tunturialueiden jätehuoltoon. Suurimpia avustusten saajia ovat Pidä Saaristo Siistinä ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Vuokralaiset VKL ry sekä Natur och Miljö rf.

Tänä vuonna järjestöille ja ympäristönhoitoon tarkoitettua määrärahaa on käytettävissä 1 930 000 euroa, mikä on 95 000 euroa enemmän kuin vuonna 2018. Kyseiseen vuoden 2019 määrärahaan sisältyy eduskunnan järjestöille myönnettäviin avustuksiin osoittama 100 000 euron ja Suomen Metsästäjäliitto ry:lle osoittama 100 000 euron lisäys.

Vuosina 2017-2018 käyttämättä jääneet ja ympäristöministeriölle palautuneet määrärahat käytetään vuoden 2019 avustusten jaon yhteydessä kohdentamalla avustus uudelleen vuosina 2017 ja 2018 avustusta saaneille järjestöille. Näin vuonna 2019 jaettavissa oleva määräraha on suurempi kuin avustuksiin vuoden 2019 talousarviossa varattu määräraha.

Valtion talousarviossa ympäristöministeriön hallinnonalan momentin avustukset järjestöille ja ympäristönhoitoon -avustuksilla tuetaan valtakunnallista ympäristöjärjestötoimintaa, valtakunnallisia asunto- ja rakennusalan järjestöjä niiden valistus- ja neuvontatoiminnassa, ympäristökasvatusta ja -valistushankkeita sekä saariston ympäristönhoitoa ja saaristo- ja tunturialueiden jätehuoltoa edistävää toimintaa.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Miliza Malmelin, ympäristöministeriö, p. 02952 50176, etunimi.sukunimi@ym.fi

Ympäristöneuvos Tuija Mikkonen, ympäristöministeriö, p. 02952 50184, etunimi.sukunimi@ym.fi

Ympäristöministeriön tiedote 15.4.2019 

Kestävää kehitystä annos kerrallaan

Kestävää kehitystä annos kerrallaan

Voiko kouluruokailun hiilijalanjäljen puolittaa ja millaisia vaikutuksia sillä olisi käytännössä kustannuksiin, ruuan valmistustapoihin ja ravitsemuksen kannalta? Tämän Muuramen kunnan ruokapalvelut aikoo nyt selvittää.

Muuramen esimerkki on kokeiluna poikkeuksellinen, mutta julkisten keittiöiden ruokatarjonnan vastuullisuus puhututtaa muuallakin, ja aiheeseen liittyvää tutkimusta on tekeillä esimerkiksi Luonnonvarakeskuksessa.

Eikä aivan aiheetta: vuosittain julkisiin ruokahankintoihin käytetään Suomessa 350 miljoonaa euroa. Suuri osa suomalaisista nauttii säännöllisesti, jollei peräti päivittäin kuntakeittiöissä valmistettuja aterioita, oli kyse sitten päiväkodeista, palvelutaloista tai työpaikkojen lounasravintoloista.

383 miljoonaa ateriaa vuodessa on vaikuttava määrä ruokaa. Syöjien ohella ruokavalinnat vaikuttavat aina ympäristöön ja yhteiskuntaan siellä, missä ruoka on tuotettu ja missä se jalostetaan.

– Ruualla on niin suuri merkitys meille ja kestävän kehityksen tavoitteiden huomioiminen on tätä päivää, toteaa erityisasiantuntija Auli Väänänen maa- ja metsätalousministeriöstä.

– Kansainväliset ruokaskandaalit ja huoli ilmastonmuutoksesta ovat nostaneet aiheen pöydälle myös meillä.

Väänänen on vuoden alusta työskennellyt maa- ja metsätalousministeriössä elintarvikehankintoihin erikoistuneena asiantuntijana, tehtävänään edistää julkisten elintarvikehankintojen vastuullisuutta ja kestävyyttä. Käytännössä hankintalähettiläs kiertää ja tukea kuntien hankinta- ja ruokapalveluammattilaisia jakamalla tietoa ja hyviksi havaittuja käytäntöjä kilpailutuksen tueksi.

– Kestävyydessä on monta pintaa, meillä niistä tutuin ja laajasti käytetty on ravitsemus, kertoo Väänänen.

Suomessa nousisi meteli, jos kouluissa tarjottaisiin epäterveelliseksi tiedettyä ruokaa, olemme tottuneet odottamaan ravitsemuksellisesti täysipainoista syötävää.

– Kansallisia ravitsemussuosituksia on laadittu ja ravitsemuksen merkitys tiedostettu meillä jo pitkään. Kunnat ja sitä kautta ammattikeittiöt ovat laajasti sitoutuneet ravitsemussuosituksiin, raaka-aineiden ravitsemuksellista laatua osataan painottaa jo hankinnoissa.

Kilpailutusasiakirjoihin kirjatuilla kriteereillä ratkaistaan paljon muutakin kuin maidon tai levitteen rasvaprosentti. Kuinka tuotantoeläinten tai työntekijöiden hyvinvoinnista on huolehdittu? Onko tarjolla luomua? Voiko marjoja tarjoilla kuumentamatta? Onko tarjolla lähisärkeä vai kaukokalaa? Millaisen jalanjäljen tuotanto on jättänyt ympäristöön?

Siihen, mitä lautaselle lopulta ammennetaan, vaikuttaa monipolvinen ketju, jossa ratkaisevaa ei ole vain tieto ja ymmärrys valintojen vaikutuksista, myös poliittista tahtoa tarvitaan.

– On tärkeää, että kuntien strategioista löytyy tuki vastuullisuuden painottamiseen hankinnoissa, kertoo Väänänen.

Vastuullisuuskriteerien osaava käyttö on kunnille myös keino vaikuttaa ruuan kotimaisuusasteeseen ja vaikkapa paikallisten leipäerikoisuuksien tai kausituotteiden nostamiseen listoille. Hintaankaan ei valinnan tarvitse kompastua, sen sijaan ruokaratkaisuilla voi olla aluetaloudellista merkitystä. Kunnat voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä tuoteryhmiä hankintarenkaiden kautta hankitaan, ja mitä rajataan renkaiden ulkopuolelle.

– Monet kriteerit esimerkiksi lihan tapauksessa eivät välttämättä nosta hintaa. Sen sijaan laatukriteereitä painottamalla voidaan vaikuttaa siihen, että valikoimiin saadaan kotimaista lihaa, jolloin myös antibioottien käyttö lihantuotannossa on ollut hyvin rajattua, eikä tuotteissa ole salmonellariskiä.

– Vastuullisuuden painottamisesta koituvia lisäkuluja voidaan hillitä myös reseptiikan kehittelyllä ja ruokalistasuunnittelulla. Tästäkin meillä on hyviä esimerkkejä, vaikkapa juuri Muuramesta, jossa luomun ja lähellä tuotetun ruuan osuus kunnan keittiössä on systemaattisilla valinnoilla nostettu 20 prosenttiin.

Kuntien todellisuudessa sama ammattilainen saattaa kuitenkin kilpailuttaa niin kaivinkoneita kuin elintarvikkeitakin, ja niukkuutta on niin ajasta kuin rahastakin. Tässä kohtaa onkin tärkeää, että tietoa olisi helposti saatavilla. Hankintalähettiläs kannustaa aloittamaan helposta päästä, tuoteryhmä kerrallaan.

– Ravitsemussuositusten mukainen laatu on hyvä lähtökohta muutokselle kohti vastuullisempaa ateriaa, muistuttaa Väänänen.

– Käytetään sesongin mukaisia kasviksia ja hedelmiä, suositaan ruokalistalla järvikalaa sekä silakkaa, ja tarjotaan kasvisvaihtoehto kaikille päivittäin. Näitä tukemaan voidaan ottaa muita vastuullisuuskriteereitä kuten eläinten terveyttä, luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja ruokaturvallisuutta edistäviä tai hiilijalanjälkeä pienentäviä kriteereitä. Kun hinta on ollut pitkään määräävä tekijä kilpailutuksessa, tapahtuu muutoskin vähitellen.

 

Maa- ja metsätalousministeriön uutinen 15.4.2019

Maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimille tukea maatalousministereiltä

EU:n maatalousministerit keskustelivat maanantaina kokouksessaan Luxemburgissa niin sanotusta vihreästä arkkitehtuurista. Puheenjohtajamaa Romania kokoaa asiasta jäsenmaiden kantoja. Suomi kannattaa riittävää kansallista liikkumavaraa, jotta ympäristö- ja ilmastokestävyyttä voitaisiin vahvistaa ja yksinkertaistaa vaatimuksia. Suomi vahvistaisi ympäristö- ja ilmastotoimia EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistuksessa.

”Kannatan kunnianhimon kasvattamista. Uudella ohjelmakaudella ei voida ottaa askeleita taaksepäin ilmasto- ja ympäristötoimissa”, sanoo maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa Suomen edustanut maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Neuvostossa arvioitiin ilmasto- ja ympäristötoimien rahoitusosuutta seuraavalla ohjelmakaudella. Komissio on ehdottanut, että niille varataan vähintään 30 prosenttia maaseuturahoituksesta. Merkittävä osa jäsenvaltioista tuki ehdotusta varsinkin, jos myös epäsuotuisien alueiden tuki lasketaan mukaan. Mikäli vaatimustasoa nostetaan, Suomen ja monen muun maan mielestä tämän pitää näkyä maatalouden rahoituksessa, jotta toimenpiteet eivät heikennä kannattavuutta. ”Lopullinen kanta ympäristörahoituksen määrään voidaan ottaa vasta, kun rahoituskehysneuvottelujen lopputulos on tiedossa.” Leppä toteaa. Jäsenvaltiolle tulisi kuitenkin antaa riittävästi kansallista liikkumavaraa, jotta ympäristö- ja ilmastokestävyyttä voitaisiin vahvistaa ja vaatimuksia yksinkertaistaa. ”Tämä sallii parhaiten soveltuvien keinojen valitsemisen luonnonolosuhteiltaan ja maataloudeltaan erilaisissa jäsenvaltioissa”, Leppä kertoo.

Suomessa ympäristö- ja ilmastotavoitteita on edistetty onnistuneesti pakollisten toimien lisäksi myös vapaaehtoisesti. ”Haluaisimme jatkossakin tukea maaseudun kehittämisvaroilla ympäristö- ja ilmastoystävällisten viljelytapojen käyttöönottoa. Lähes kaikki viljelijät Suomessa ovat sitoutuneet ohjelmaan.”

Afrikan maaseudun kehittämisestä toimenpide-esitys

Neuvostossa esiteltiin Afrikan maaseutua käsittelevän erityistyöryhmän (TFRA) loppuraportti. Ministerit keskustelivat ryhmän kuudesta suosituksesta.
Suomen mielestä EU:n ja Afrikan välisessä yhteistyössä pitäisi puuttua metsäkatoon.
”Tässä työssä metsittäminen ja metsäsektorin vahvistaminen ovat keskeisiä toimenpiteitä. Näin tuetaan metsien hyvää kasvua, terveydentilaa sekä hillitään ilmastonmuutosta”, Leppä kertoo.
Suomi on aiemmin esittänyt metsätoimien liittämistä EU:n ulkosuhderahoituksen ohjelmien yhteyteen, kuten myös Euroopan kestävän kehityksen rahaston tavoitteisiin.
Neuvostossa esillä oli myös maatalouden markkinakatsaus ja Alankomaiden aloite metsäkadon torjunnasta.

Lisätietoa maa- ja metsätalousministeriöstä:

Yksikönpäällikkö Ahti Hirvonen, p. 02951 62337, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. +358 50 516 2868, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Linkkejä muualle:

EU:n maatalousministerineuvostossa puhutaan maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimista

CAP-ajankohtaiskeskustelu EU:n maatalous- ja kalastusneuvostossa 15.4.2019

Afrikan maaseutua käsittelevän erityistyöryhmä (TFRA)

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 15.4.2019

Puustelli on keittiökalusteiden hiilijalanjäljillä

Puustelli on kärkijoukossa kehittämässä ympäristöä säästävää kalusteteollisuutta. Tavoitteena on koko tuotteen elinkaaren kattava ympäristövastuu, joka minimoi ympäristövaikutukset, säästää resursseja, välttää jätteen syntymistä ja kierrättää materiaalit mahdollisimman tarkoin. Miinus-kalustejärjestelmä on globaalisti innovatiivisin keksintö vuosikymmeniin koko kalustealalla.

Puustellin tuotannossa materiaaleista ekologinen puu on läheisin. Moderni puuovia ja -tasoja valmistava tehdas taipuu lukuisiin variaatioihin. Tammi, mänty ja koivu ovat tällä hetkellä menevimmät puulajit. Suomalainen koivu oli arkkitehti Alvar Aallon rakastama puulaji ja vuosikymmenten jälkeen voimme yhä vain ihailla näiden käyttöhuonekalujen kestävyyttä. Ja kestävyytensä vuoksi koivu on kuin kotonaan myös keittiökalustemateriaalina eri muodoissaan ja sävyissään. Jokainen puulaji käyttäytyy eri tavalla ja se pitää huomioida tuotteita valmistettaessa.

Metsäsertifiointi on yritysmaailmassa tehokas kaupankäynnin väline

Puu on ekologinen materiaali, riippuen materiaalin hankintapaikasta ja lopullisen tuotteen valmistustavasta. Puustellin materiaalihankinnassa vain sertifioitujen metsien puut kelpaavat. Puutavarat ostetaan ensisijaisesti Suomesta, mutta aina se ei ole mahdollista. Valmiit hankintakanavat ovat siksi olemassa ja ne keskittyvät vastuullisille yhteistyökumppaneille, joiden kanssa on toimittu vuosia ja vuosikymmeniä. Jokainen Puustelliin päätyvä puutavara on lähtöisin hyvin hoidetuista metsistä, joilla on joko FSC®- tai PEFC™-metsäsertifikaatti.

Sademetsien tuhot sekä ympäristö- ja ilmastoraportit ovat olleet jo pitkään hälyttävää luettavaa. Laittomien hakkuiden estäminen ja metsien huolellinen hoitaminen ovat kiireellinen välttämättömyys. Metsät ovat myös satojen miljoonien ihmisten tulonlähde. Nämä syyt ovat pakottaneet tekemään alalle selkeät pelisäännöt. Yritysmaailmassa sertifikaateista on tullut tehokas kaupankäynnin väline, kun sen olemassaolo on asetettu tärkeimmäksi puukaupan ehdoista. Tästä hyötyy luonnollisesti myös kuluttaja, joka voi tehdä tietoisesti vastuullisia hankintoja kotiinsa.

Lastulevyn valmistus on Suomessa edistyksellistä

Maailmanlaajuisesti keittiökalusteiden yleisimmät, erilaisten pintojen alla piilevät runkomateriaalit ovat MDF- ja lastulevy. Samat materiaalit ovat yleisiä myös kalusteovien ja työtasopintojen alla, vaikka puhutaankin vain melamiiniovista tai laminaattitasoista. Yleisyyden syykin on selvä. Materiaaleja on riittävästi saatavilla, ne ovat kustannuksiltaan kohtuullisia ja lisäksi niitä helppo työstää teollisesti. Lukuisat pintamateriaalit, pintakäsittelyt, kuosit ja värit viimeistelevät levyjen ulkonäön ja määrittelevät tuotteelle lopullisen hinnan. Kalusteita valmistettaessa näiden materiaalien kohdalla on tärkeää huomioida, että kalustelevyissä on terveydelle haitallista yhdisteitä kuten formaldehydiä. Sitä syntyy levyn valmistuksen yhteydessä käytetyistä puuaineksista, liimoista ja sidosaineista.

Lastulevyn valmistus on Suomessa edistyksellistä ja se on laadultaan puhtainta mahdollista. Koivulastulevyn valmistuksessa käytetään vaneritehtaan sivutuotteista syntynyttä koivuhaketta sekä kuivan koivusahatavaran purua. Formaldehydiluokituksen E0,5 raja-arvo alittuu lähes puolella. Tuotetta saa kuitenkin rajallisesti ja sitä riittää pelkästään Puustelli-keittiötuotantoon, jonka aloitteesta tuote syntyi.

Myrkyttömyys on kodin puhtaan sisäilman lisäksi tärkeä osa työturvallisuutta

Puustellin tavoitteena on koko tuotteen elinkaaren kattava ympäristövastuu, joka minimoi ympäristövaikutukset, säästää resursseja, välttää jätteen syntymistä ja kierrättää materiaalit mahdollisimman tarkoin. Kalusteita valmistettaessa on kiinnitetty erityistä huomiota myrkyttömiin valmistustapoihin, joka Puustellissa on ollut itsestäänselvyys jo vuosikausia. Tuotannossa ei käytetä raskasmetalleja sisältäviä aineita, eikä niitä synny valmistusprosessien aikanakaan. Missään vaiheessa ei myöskään käytetä liimoja, joissa olisi lisättyä formaldehydiä. Lasernauhoitus on vaihtoehto, jolloin liimoja ei tarvita ollenkaan. Puuovien pinnat käsitellään vesiohenteisin menetelmin, ilman myrkyllisiä liuottimia tai öljytään luonnon öljyillä kuten puutasotkin. Nämä kaikki toimenpiteet varmistavat sen, että jokainen työntekijä voi tehdä työnsä turvallisesti ja jokainen asiakas saa kotiinsa turvallisen, myrkyttömän keittiön, josta ei aiheudu terveyshaittoja. Keittiön elinkaaren päättyessä eri materiaalit voidaan käyttää uudelleen, kierrättää tai hävittää turvallisesti polttamalla.

Miinus-kalustejärjestelmä on kalustealan innovatiivisin keksintö vuosikymmeniin

2008 Puustellissa käynnistyi mittava tutkimusmatka mahdollisimman ekologisen ja puhtaan keittiökokonaisuuden valmistamiseksi. Huomio kiinnitettiin koko elinkaareen kuljetuksineen. Halusimme tuoda kuluttajille keittiövaihtoehdon, jonka jokainen osa on tutkittu, hiilijalanjälki laskettu ja valittu ekologisin vaihtoehto. Mitään näin laajaa tutkimusta ei oltu koskaan aiemmin tehty missään, joten valmiita tietojakaan ei ollut saatavilla. Vaativat ja monivaiheiset testit kestivät pitkään ja lahjomattomat hiilijalanjälkilaskelmat viitoittivat valintoja. Monet keittiöiden perusmateriaaleista, kuten MDF- ja lastulevy sekä melamiini- ja laminaattipinnat piti unohtaa. Puuoviin löysimme uusia rakenteita sekä ekologisempia valmistustapoja. Tasomateriaaleiksikin valikoitui parempia vaihtoehtoja, mutta runkomateriaaliksi ei ollut mitään. Tarvitsimme apuun lukuisia tutkijoita, tutkimuslaitoksia ja viimeisintä teknologiaa.

Miinus-kalustejärjestelmä on ollut tuotannossa vuodesta 2013 alkaen ja sillä on Eurooppapatentti.

Vuosien kehitystyön tuloksena syntyi globaalisti kalustealan innovatiivisin keksintö vuosikymmeniin. Puustelli Miinus-runkokehän materiaaliksi valikoitui biokomposiitti, joka on puukuidun ja biomuovin yhdiste. Ruiskuvalumenetelmällä valmistetussa kehässä molempien materiaalien parhaat puolet näyttävät voimansa. Miinus-runkokehä kestää tutuiksi tulleita runkomateriaaleja monikymmenkertaisesti paremmin ja ovat ekologisilta ominaisuuksiltaan omaa luokkaansa. Miinuksen runkokehä on 100 % kierrätettävä, siinä on formaldehydiä 0 %, se kestää vedessä liottamisen sekä lämpötilavaihtelut -25o kylmästä +90o lämpöön. Pinta on antistaattinen, eikä väri haalistu. Runkokehän paino on 59 % pienempi tavalliseen kalustelevyyn verrattuna, joka vaikuttaa suoraan kuljetusten hiilijalanjälkeen. Samalla keveys helpottaa rungon siirtelyä, kantamista ja asentamista.

Kiertotaloudessa tavoitellaan kierrätettävyyden lisäksi mahdollisuutta pidentää tuotteiden käyttöikää. Keittiön käyttöikää pidentää kestävien materiaalien lisäksi mahdollisuus muuttaa rungon käyttötarkoitusta lukuisia kertoja. Miinus-hyllykaappi vaihtuu hetkessä laatikostoksi tai päinvastoin. Päätykaappi muuntautuu design-avohyllyksi sivulevyn poistolla tai vitriiniksi vaihtamalla sivumateriaaliksi lasin. Kalustetta ei tarvitse irrottaa muutoksien takia edes kokonaisuudesta, sillä runkokehään on ruiskuvalun yhteydessä tehty reiät valmiiksi runkojen yhdistämistä sekä saranoiden, mekanismien ja laatikoston liukujen kiinnitystä varten. Materiaali ei taivu, ei jousta, eikä väsy ja ruuvien kiinnipitävyys on huippuluokkaa kerrasta toiseen. Kehys kestää myös 350 kg:n rasitusta vaivatta. Koko Miinus-keittiön hiilijalanjälki on 50 % pienempi verrattuna perinteisesti valmistettuun keittiöön. Kestävyytensä vuoksi Miinus-rungot on valittu useisiin tulva-alttiisiin kohteisiin sekä ekologisia arvoja vaaliviin rakennuskohteisiin. Koko Miinus-keittiön sisäilmapäästöt ovat alle puolet siitä, mitä parhaan luokituksen M1 raja-arvo määrittää.

Moderni tehdas uusiutuu, vaalii perinteitä sekä työllisyyttä

Puustelli Group Oy:n liikevaihto vuonna 2018 oli 74 milj. euroa ja kasvunäkymät ovat suotuisat. Vakituisessa työsuhteessa on noin 300 henkilöä. Puustellin kalustetehdas sijaitsee samalla tontilla Harjavallassa, johon emoyhtiö Harjavalta Oy perustettiin lähes sata vuotta sitten (v.1920).

Puustelli Group Oy on sitoutunut noudattamaan eettisten oikeuksien toteutumista koko toiminnassaan. Myös vuosikymmenten luotettavat yhteistyökumppanimme noudattavat samoja periaatteita. Eettisen toiminnan ytimessä ovat ihmisoikeudet, työelämän eri osa-alueet, ympäristöasiat sekä korruptiovastaisuus.

 

Kirjoittaja on Puustelli Group Oy:n mallistosuunnittelija Sirkku Aine.

Lisätietoja: Projektipäällikkö, Tony Lönnqvist, Puustelli Group Oy, tony.lonnqvist(a)puustelli.com

www.puustelli.fi

www.puustellimiinus.com/fi

Artikkeli on julkaistu 16.4.2019


Agenda 2030

Puustellin toiminta tukee YK:n kestävän kehityksen tavoitteita 8 Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua, 9 Kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja, 12 Vastuullista kuluttamista ja 15 Maanpäällinen elämä; metsien kestävä käyttö.

Materiaalitorilla tavataan – etsi ja ilmoita jätteet, sivuvirrat ja palvelut uudella digitaalisella alustalla

Materiaalitori on avautunut osoitteessa materiaalitori.fi. Se on digitaalinen alusta, jossa voi ilmoittaa ja etsiä tarjolla olevia ja tarvittavia jätteitä, sivuvirtoja sekä näihin liittyviä palveluja. Materiaalitori edistää kiertotaloutta saattamalla konkreettisesti materiaaleja hyötykäyttöön.

Materiaalitorin avulla voidaan osoittaa avoimesti ja läpinäkyvästi, onko kunnan tarjoamalle ns. TSV-palvelulle vaihtoehtoja. TSV-palvelu tarkoittaa sitä, että kunta on velvollinen järjestämään toissijaisesti muun kuin ensisijaiselle vastuulleen kuuluvan jätteen jätehuollon, jos jätteen haltija tätä pyytää yksityisen palvelun tarjoajan puuttuessa ja jos jäte soveltuu kunnan jätehuoltojärjestelmään.

”Jätelain uudistumisesta seuraa uusia velvollisuuksia jätteen haltijoille ja kuntien jätelaitoksille, mutta se myös selkeyttää jätehuoltovastuita. Alustan avulla jätteen haltija voi läpinäkyvästi osoittaa, että saatavilla ei ole kohtuullista markkinaehtoista jätehuoltopalvelua. Tämä niin sanottu markkinapuute on jo nykyisin TSV-palvelun hyödyntämisen edellytys”, asiantuntija Jenni Lehtonen ympäristöministeriöstä toteaa.

Tietoalustan kehittäminen on osa jätelain (646/2011) kaksivaiheista uudistusta. Uudistuksen toisen vaiheen lakimuutokset hyväksyttiin eduskunnassa 27.2.2019. Jätelain muutos astuu voimaan vuoden 2020 alussa. Uudistuksen myötä jätteen haltijan on etsittävä Materiaalitorin avulla jätteelleen ensin markkinaehtoista jätehuoltopalvelua ennen kuin se voi pyytää kunnan jätelaitokselta kunnan toissijaista jätehuoltopalvelua silloin, kun toissijaisen jätehuoltopalvelun arvo on yli 2 000 euroa vuodessa.

”Materiaalitori on avoin ja maksuton palvelu kiertotalouden ammattimaisille toimijoille. Nyt käynnistyvässä pilottivaiheessa palvelun käytöstä kerätään palautetta ja palvelua kehitetään edelleen. Lisäksi niin sanottujen TSV-pyyntöjen tekemistä voidaan testata tiettyjen kunnallisten jätelaitosten alueilla”, johtava asiantuntija Ilkka Hippinen Motivasta muistuttaa.

Tietoalustalla voi vapaasti ilmoittaa eri jätteistä, sivuvirroista ja näihin liittyvistä palveluista. Sen kautta voi helposti tarkastella ilmoitettuja materiaalivirtoja alueittain ja materiaalityypeittäin. Siten myös materiaalien hyödyntäjät löytävät helpommin tarvitsemiaan materiaaleja ja teollisten symbioosien toteutus saa vauhtia.

www.materiaalitori.fi

Lisätietoja:
Johtava asiantuntija Ilkka Hippinen, Motiva Oy, puh. 050 354 1110, ilkka.hippinen@motiva.fi

Asiantuntija Jenni Lehtonen, ympäristöministeriö, puh. 0295 250 066, jenni.lehtonen@ym.fi

Ympäristöministeriön ja Motivan tiedote 9.4.2019.

Tietoisuutta ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä vahvistettava

Tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvistä sää- ja ilmastoriskeistä tulee tuoreen arvioinnin mukaan vahvistaa Suomessa edelleen. Riskit ja keinot niihin varautumiseen tunnetaan eri hallinnonaloilla ja jopa yksittäisissä organisaatioissa vaihtelevasti, yksityisen sektorin toimijoiden joukossa paikoin jopa hyvin heikosti. Tiedon jakamisen ohella kehitettävää löytyy vastuunjaosta, koordinoinnista ja ohjauskeinoista. Myös sää- ja ilmastoriskien hallintaa tukevien työkalujen kehittämiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän.

Tiedot käyvät ilmi tänään julkaistusta raportista, jossa arvioidaan vuonna 2014 laaditun Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 toimeenpanoa ja kehittämistarpeita toimeenpanon edistämiseksi. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottama väliarviointi perustuu asiakirja-aineistoihin, viranomaisten tekemään itsearviointiin sekä ulkopuoliseen arviointiin, johon on koottu viiden alueellisen sidosryhmätyöpajan ja laajan valtakunnallisen kyselyn tulokset.

Sää- ja ilmastoriskien hallinta vielä puutteellista

Ilmastonmuutokseen liittyvien riskien hallinta on vielä osin, vaikka tiedon tuotanto onkin lisääntynyt ja tietoisuus riskeistä kasvanut erityisesti julkisen hallinnon toimijoiden keskuudessa. Panostamalla enemmän sopeutumistoimien suunnitteluun ja toimeenpanoon ilmastonmuutoksen haitallisia seurauksia voitaisiin rajoittaa nykyistä tehokkaammin.

– Arvioinnin tuloksiin on tärkeää tarttua monialaisesti, jotta yhteiskunnan ilmastokestävyys vahvistuu, sanoo maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Saara Lilja-Rothsten, joka toimii kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanon seurantaryhmän puheenjohtajana. Hän painottaa muutoksiin sopeutumisen vahvistamista erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvien taloudellisten riskien hallitsemiseksi.

– Sopeutumissuunnitelma ja sen toimeenpanoon liittynyt viranomais-, tutkimus- ja muu yhteistyö ovat jo lisänneet tietoisuutta asiasta, ja sää- ja ilmastoriskit otettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa huomioon myös Kansallisessa riskiarviossa, sanoo Lilja-Rothsten. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Yhteistyön vahvistaminen, kumppanuudet sekä ilmastokestävät ratkaisut ovat tärkeitä tavoitteita, jotka voivat edistää osaltaan myös suomalaisen osaamisen vientiä ja globaalien ruokaturvaan, puhtaan veden riittävyyteen ja luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyvien haasteiden ratkaisua.

Vastuita selkeytettävä ja koordinointia kehitettävä

Tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvistä riskeistä pitää lisätä erityisesti niillä toimialoilla, joille sään vaihtelu ei ole tähän asti ollut toiminnan kannalta merkityksellistä. Julkisen hallinnon tulee tämän vuoksi kehittää edelleen ilmastokestävyyteen liittyvää osaamistaan ja viestiä aiheesta systemaattisesti ja selkeästi niin, että eri toimialojen ja kohderyhmien erilaiset tilanteet otetaan huomioon. Toimialakohtaisen ohjauksen lisäksi tarvitaan työkaluja ja opastusta, joiden avulla erityisesti alueelliset ja paikalliset toimijat voivat vahvistaa omatoimisesti sopeutumiskykyään.

Myös vastuita ja koordinointia tulee selventää ja kehittää. Arvioinnin mukaan useilla toimialoilla on epätietoisuutta riskienhallinnan ja sopeutumisen edistämisen vastuutahoista, erityisesti hallinnon ulkopuolisten tahojen keskuudessa. Tarve roolien ja vastuiden selkeyttämiseen korostui erityisesti hallinto- ja toimialarajat ylittävissä kysymyksissä.

– Ilmastoriskeihin varautuminen tulee huomioida kaikilla toimialoilla ohjauskeinoja kehitettäessä, painottavat arviointiraportin laatimisesta vastanneet tutkijat Kirsi Mäkinen SYKEstä ja Jaana Sorvali Lukesta. Toimijat yhteiskunnan eri tasoilla tarvitsevat käytännönläheistä tietoa ja sopeutumista tukevia työvälineitä kuten ennakointi- ja varoitusjärjestelmiä, riski- ja kustannusarvioita sekä skenaarioita ja tilannekuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Hyvä esimerkki konkreettisista työkaluista ovat kuntien käytössä jo olevat tulvakartat, joita hyödynnetään aktiivisesti muun muassa maankäytön ja pelastustoiminnan suunnittelussa.

Arvioinnissa tuli ilmi myös se, ettei ilmastonmuutoksen hillinnän ja muutokseen sopeutumisen välistä eroa ja keskinäistä kytkentää vielä täysin hahmoteta. Molemmilla asioilla on kiire, ja varautuminen muutoksiin voi osaltaan motivoida toimijoita myös ilmastonmuutosta hillitsevien toimien tehostamiseen. Tavoitteena tulee olla ilmastokestävyys, joka korostaa sekä ilmastonmuutoksen hillinnän tehostamista että sää- ja ilmastoriskien hallintaa edistävien uusien toimintatapojen ja työkalujen kehittämistä ja käyttöönottoa.

Väliarviointi julkistettiin maa- ja metsätalousministeriön järjestämässä tilaisuudessa, jossa ilmastomuutoksen vaikutuksia ja niihin varautumista tarkasteltiin muun muassa riskienhallinnan, rahoituksen, elinkeinoelämän, alue- ja kuntasektorin, ilmastotutkimuksen ja kokonaisturvallisuuden näkökulmista.

Lisätietoja:

  • Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman seurantaryhmän puheenjohtaja Saara Lilja-Rothsten, p. 029 516 2060, sukunimi@mmm.fi
  • Arviointiin osallistuneet tutkijat:
    • Ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtaja Mikael Hildén, SYKE, p. 029 525 1173, etunimi.hilden@ymparisto.fi
    • tutkija Kirsi Mäkinen, SYKE, p. 029 525 1445, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
    • tutkija Jaana Sorvali, Luke, p. 029 532 4910, etunimi.sukunimi@luke.fi
  • Ilmastonmuutoksen vaikutustutkimuksesta yleisesti, yksikönpäällikkö Hilppa Gregow,
    Ilmatieteen laitos, p. 029 539 3510, etunimi.sukunimi@fmi.fi

Kts. myös MMM-tiedotteet:

Maa- ja metsätalousministeriön, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tiedote 3.4.2019.

Maailma muuttuu, sittenkin

Uudet ideat ovat jollakin tavoin aina myös vanhoja. Mistä joku alkaa, ei koskaan ole itsestään selvää. Jossain vaiheessa ”tähdet kuitenkin liikkuvat uuteen asentoon” ja asiat kypsyvät niin, että uudet tavat ajatella tai tehdä asioita tulevat näkyviin. Joka puolelta alkaa kuulua uudenlaisia ääniä ja ajatuksia.

Ravinteiden kierrätys on vanha asia. Esiteollisella kaudella kaikki tuotanto perustui ravinteiden kierrätykseen, oli sitten kysymys kaskitaloudesta tai karjan roolista ennen kaikkea lannan tuotantolaitoksina. Tänä päivänä ravinteiden kierrätys näyttäytyy samalla uutena ja merkittävänä tapana tehostaa ruokajärjestelmän kestävyyttä ja tehokkuutta. Kun pallon rajat tulevat vastaan, täytyy ajattelutavan muuttua perusteellisesti. Tarvitaan systeeminen muutos. Sitä on yhdessä opeteltu ja kokeiltu hallituksen ravinteiden kierrätyksen kärkihankkeessa.

Vuorovaikutuksen voima on vahva

Sellaisia ongelmia, jotka koskettavat samaan aikaan ruoantuotantoa, ravinteita, maaperää, vesitaloutta, energiaa ja ilmastomuutosta, ratkaistaan vain yhteistyössä erilaisten toimijoiden kanssa. Ratkaisujen löytäminen vaatii yhteistä kieltä, tulkintaa ja keskustelua eri osapuolten kanssa. Mukaan tarvitaan ihmisiä laatikon ulkopuolelta. Vuorovaikutuksen voima on vahva. Yhdessä saadaan aikaan vaikuttavampaa ja enemmän. Yhteistyö kasvattaa osaamista, tuo inspiraatiota ja innostusta sekä lisää viihtymistä.

Oppimiskäyrä on ollut jyrkkä ja mielekkään työn palkitsevuus taas kerran tullut joka päivä selväksi. On hienoa saada olla yhdessä kehittämässä sellaisia uusia toimintatapoja ja teknisiä ratkaisuja jotka todella muuttavat ruokajärjestelmäämme kestävämmäksi ja tarjoavat viljelijöille, yrittäjille, kuluttajille ja jopa meille viranhaltijoille syvän tyydytyksen tunteen siitä, että voimme omalla toiminnallamme olla muuttamassa maailmaamme kestävämmäksi.

 

Blogin kirjoittajat ovat Tarja Haaranen ja Marja-Liisa Tapio-Biström. Ympäristöneuvos Tarja Haaranen on työskennellyt maatalouden ympäristökysymysten ja vesiensuojelun parissa pitkään. Tällä hetkellä hän toimii ympäristöministeriössä kolmevuotisen Vesienhoidon tehostamisohjelman ohjelmapäällikkönä. Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Tapio-Biström on työskennellyt kestävän ruuantuotannon, ilmastonmuutoksen ja ruokaturvan parissa yli 30 vuotta.

Yhteydenotot: tarja.haaranen(a)ym.fi, marja-liisa.tapio-bistrom(a)mmm.fi 

Lisätietoa: Kärkihanke vahvisti Suomen ruokajärjestelmän kestävyyttä, ympäristöministeriön tiedote 25.3.2019.

Yläkuvassa: Verkatehtaan eskarilaiset opastivat yleisön matotanssin saloihin ravinteiden kierrätyksen kärkihankkeiden loppuseminaarissa 26.3.2019. Kuva: Erkki Oksanen/Luke

Kirjoittajat ovat olleet suunnittelemassa ja johtamassa Juha Sipilän hallituksen kiertotalouden kärkihankekokonaisuutta, jonka avulla pyritään edistämään ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua. Kevään 2019 aikana kärkihankkeiden tuloksista on kerrottu Biotalous.fi:n Ravinteet kiertoon –blogisarjassa. Lue kaikki kirjoitukset täältä. Tämä on sarjan viimeinen kirjoitus.

Julkaistu 10.4.2019


AGENDA 2030

Ravinteiden tehokkaammalle hyödyntämiselle ja kierrätykselle on tarvetta eri puolilla maailmaa. YK:n kestävän kehityksen tavoitteista sivuvirtojen hyödyntäminen, ravinteiden talteenotto ja kiertotalouden yhteistyö mm. edistävät ruokaturvaa ja kestävää ruokajärjestelmää (SDG 1), auttavat hillitsemään ilmastonmuutosta (SDG 13) ja parantamaan vesien tilaa (SDG 6, SDG 14), luovat uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä (SDG 9, SDG 11) sekä jouduttavat kestävään energiajärjestelmään siirtymistä (SDG 7).