Onko sininen biotalous kestävää?

Sininen biotalous on uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävää käyttöä ja siihen liittyvään osaamiseen perustuvaa liiketoimintaa. Sinänsä selkeä määritelmä, mutta mitä kestävyys todella tarkoittaa? Kestävyys on yleinen ja lavea käsite, jota on vaikeaa käyttää täsmällisesti sen käyttötapojen kirjavuuden vuoksi.

Usein kestävyys määritellään kolmen pilarin eli ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden kautta. Niiden merkitykset ja pilarien väliset suhteet jäävät kuitenkin usein hämäriksi. Käyttämällä termiä kestävyys voidaan helposti antaa oikeutus asioille, vaikkei sanan sisältö olisikaan kovin selvä. Termi on positiivinen, retorisesti vahva, ja sillä on moraalinen painoarvo.

Kestävyys on tapauskohtaista

Tämän hetken muotisana resilienssi on lähellä kestävyyttä. Resilienssi on kykyä sopeutua ulkoapäin tuleviin muutoksiin ja muutospaineisiin, eli se tarkoittaa kykyä puolustautua ja palautua vanhaan tilaan uusissa olosuhteissa. Kestävyys vaatii sitoutumista resilienssiin. Resilienssi on siis kestävyyden välttämätön, muttei vielä riittävä ehto.

Kestävyyden arvioimiselle on luotu useita viitekehyksiä ja arviointimenetelmiä. Kestävyyden arviointi riippuu aina siitä viitekehyksestä, jossa odotettavissa olevat kehityskulut määritetään. Kestävyys on väistämättä jonkin järjestelmän mukaista kestävyyttä ja vaatii siten tapauskohtaista ja paikkaan sidottua arviointia.

Kestävyys vesiensuojelun kannalta

Miten kestävä sininen biotalous voitaisiin siis määritellä tapauskohtaisesti? Vesien- ja merenhoidon tavoitteena on turvata ja saavuttaa vesien ja meriympäristön hyvä tila. Tavoitteiden saavuttamista seurataan kuuden vuoden välein vesien- ja merenhoitosuunnitelmien tarkistamisen yhteydessä. Suunnitelmien tarkistamisessa eri toimialojen aiheuttamaa riskiä arvioidaan vesimuodostumakohtaisesti. Jos kyseinen toimiala aiheuttaa riskin hyvän tilan turvaamiselle tai saavuttamiselle, se nimetään merkittäväksi ihmistoiminnan aiheuttamaksi paineeksi.

Tässä kohtaan onkin kiinnostava kysyä, voiko toimialan edistäminen olla kestävää sinistä biotaloutta, jos se on nimetty kyseisen vesistön kohdalla merkittäväksi paineeksi? Näkemyksemme mukaan vesienhoidossa tehtävää paineiden merkittävyyden arviointia voisi käyttää indikaattorina myös sinisen biotalouden kestävyydelle. Tämän lisäksi tarvitaan myös muuta laaja-alaisempaa arviointia. Vesiensuojelun näkökulmasta paineiden merkittävyyden arviointi voisi kuitenkin tuoda asiaan selkeyttä.

Merkittävien paineiden arviointi tarkistetaan siis kuuden vuoden välein. Toimialan omien kehittymistoimien ja vesistön toipumisen ansiosta merkittävä paine voi muuttua siinä ajassa vähämerkitykselliseksi. Resilienssiä on siis mahdollista havainnoida – joskus se vain vaatii meiltä varsin paljon kärsivällisyyttä.

Toimialakohtaisia kehittämiskohteita voidaan tunnistaa

Asiaa voidaan myös lähestyä muutamien toimialakohtaisten esimerkkien kautta.

Suomalainen metsäteollisuus on edelläkävijä vähävetisten prosessien kehityksessä ja käyttöönotossa. Tämän seurauksena teollisuuden panos-tuotos-suhde on parantunut ja metsäteollisuuden lopputuotteista aiheutuu selkeästi pienempi vesistökuormitus kulutettua raaka-aineyksikköä kohden. Myös aikaisemmin raaka-ainetappioksi koitunutta nollakuitua on ryhdytty nostamaan vesistöjen pohjalta takaisin hyötykäyttöön muun muassa peltojen maanparannusaineeksi.

Raaka-aineen eli metsän hakkuukäytäntöihin ja metsänkäsittelymenetelmiin sen sijaan liittyy vielä kehittämistarpeita vesiensuojelun kannalta. Erityisesti metsien kunnostusojitukset edellyttäisivät vielä tarkempaa arviointia ja säätelyä. Kokonaisuutena metsätalous ei ole vielä kaikilta osin kestävän sinisen biotalouden mukaista, ainakaan vesiensuojelun näkökulmasta, vaikka yksittäisten vesimuodostumien kohdalla näin olisikin.

Kalavarojen käytön lisääminen on mahdollisuus

Kalavarojen kestävän käytön lisäämisellä on Suomessa hyvät mahdollisuudet Itämeren haavoittuvuudesta huolimatta ja tavallaan juuri siitä syystä. Korvaamalla lihaa kotimaisella kalalla on mahdollista vähentää kotieläintuotannosta aiheutuvia päästöjä ilmaan ja vesiin. Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan silakkaa riittäisi suomalaisten lautasille vuodessa jopa yli 20 kiloa henkeä kohden. Myös sisävesien särkikalakantojen harventaminen tuottaisi merkittäviä hyötyjä sekä sisävesien että rannikkovesien tilan parantamiseen, kun ravinnekuormitus vähentyisi ja ravintoverkkojen kunto kohentuisi. Suomalaisen kalan käytön edistäminen ja sen monipuolisempi tuotteistaminen voivat olla vesiensuojelun näkökulmasta kestävää sinistä biotaloutta parhaimmillaan.

Vesiliiketoiminta on kasvavassa määrin tietoon ja digitalisaatioon perustuvaa palveluliiketoimintaa. Tämä osaaminen on hyödynnettävissä kotimaisesti, mutta vielä laajemmassa mittakaavassa ulkomaisessa vesiliiketoiminnassa. Palveluliiketoiminta voidaan nähdä hyvin usein kestävän sinisen biotalouden edistäjänä. Mitä pienemmällä luonnonvarojen käytöllä saamme tuotettua lisäarvoa, sitä kestävämmällä uralla olemme sinisen biotalouden edistämisessä.

 

Kirjoittajina ovat Tarja Haaranen ja Antton Keto ympäristöministeriöstä.

Tarja Haaranen toimii ympäristöministeriössä biotalousyksikön päällikkönä ja vastaa luonnonvarojen kestävän käytön edistämisestä.
Yhteydenotot: tarja.haaranen(a)ym.fi

Antton Keto vastaa ympäristöministeriössä vesienhoidon suunnittelusta ja osallistuu kansainvälisiin vesitehtäviin. Vesienhoito perustuu lakiin vesien- ja merenhoidon järjestämisestä ja sillä ohjataan alueellisten vesienhoitosuunnitelmien laatimista ja niiden toimeenpanoa. Kansainväliset tehtävät liittyvät erityisesti YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon ja kansainvälisten vesisopimusten edistämiseen.
Yhteydenotot: antton.keto(a)ym.fi

***

Jätevesi juomavedeksi, särkikaloista trendiruokaa, kalanperkeistä ravintolisiä ja levistä energiaa. Ei mitään kalajuttuja, vaan jo todellisuutta! Vesiosaamisella Suomi voisi olla huomattavasti suurempi vaikuttaja myös kansainvälisillä kentillä. Alan liiketoimintaa tukevan tutkimuksen ja osaamisen painopisteitä onkin määritelty laajalla kokoonpanolla kasvun vauhdittamiseksi. Sukella vesiasioiden pariin Silakkaa ja sinistä biotaloutta –blogisarjan parissa.

Blogisarjan tuottavat maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT, Business Finland, Suomen Akatemia ja Gaia Consulting. Kirjoitukset julkaistaan syys-joulukuussa biotalous.fi -sivustolla.

Blogisarjan aiemmin julkaistut kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Julkaistu 12.12.2018

EU:n LULUCF-asetuksen mukainen arvio Suomen metsien hiilinielutasosta 2021–2025 on valmistunut

EU:n maankäyttöä koskeva LULUCF-asetus edellyttää, että jäsenmaat toimittavat komissiolle vuoden 2018 loppuun mennessä metsiensä hiilinielutasoa kaudella 2021–2025 kuvaavat laskennalliset arvioluvut, joihin kauden todellisia metsien hiilinieluarvoja verrataan, kun aikanaan arvioidaan Suomen maankäyttösektorin päästötavoitteen saavuttamista. Vertailutasoksi ollaan tänään julkistetun raporttiluonnoksen mukaan esittämässä puutuotteet mukaan luettuina -34,77 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2-ekv) vuodessa ja ilman puutuotteita -27,88 milj. tonnia vuodessa.

Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhdessä laatima raporttiluonnos esiteltiin viime viikolla eduskunnan ympäristövaliokunnalle ja tänään se esitellään EU-asioita Suomessa koordinoiville metsä- ja ympäristöjaostoille. Komissiolle raportti toimitetaan sen jälkeen, kun energia- ja ympäristöasioita käsittelevä virkamiesten yhdysverkko on vielä käsitellyt asian.

Kun komissio on saanut kaikkien jäsenmaiden raportit, ne arvioidaan vuoden 2019 kuluessa LULUCF-asetuksen mukaisesti. Arviointiin osallistuu jäsenmaiden edustajia ja komission nimeämiä riippumattomia asiantuntijoita sekä asiantuntijoita tutkimuslaitoksista ja sidosryhmistä. Lopulliset vertailutasot komissio vahvistaa vuonna 2020.

Arvio pohjautuu kauden 2000–2009 lukuihin

Arvio Suomen metsien hiilinielutasosta pohjautuu LULUCF-asetuksen kriteerien mukaisesti tarkastelukauden 2000–2009 toteutuneisiin metsien käyttöä kuvaaviin lukuihin sekä oletukseen siitä, että hoitokäytännöt jatkuvat samanlaisina myös tulevalla velvoitekaudella. Arviossa on otettu asetuksen vaatimusten mukaisesti huomioon myös metsien ikäluokkajakauma ja se, että nielu- ja päästöarvioiden tulee olla yhdenmukaisia kasvihuonekaasuinventaarion menetelmien kanssa.

MMM on osallistunut raportin valmisteluun tuottamalla siihen yleiset Suomen metsäpolitiikkaa koskevat osiot sekä tulkitsemalla LULUCF-asetuksen kriteerejä yhdessä Luken tutkijoiden kanssa. Varsinaiset laskelmat on tehty Lukessa eri alojen tutkijoiden yhteistyönä. Vuoropuhelu komission, muiden jäsenmaiden sekä alan muiden asiantuntijoiden kesken on ollut valmistelun aikana tiivistä, koska tavoitteena on ollut tuottaa myös tulevan kansainvälisen arvioinnin näkökulmasta hyväksyttävä lopputulos.

Valmistelun aikana arvioitiin erilaisten mallien, tietojen ja aineistojen käyttökelpoisuutta ja laskennassa käytettiin parasta saatavilla olevaa tietoa ja menetelmiä. Luonnos vertailutasoraportiksi sisältää yksityiskohtaiset tiedot LULUCF-asetuksen laskennalle asettamista vaatimuksista ja arvion perusteista.

Metsänielu on osa koko maankäyttösektorin päästötavoitetta

Metsänielusta saatava hyöty tai rasite lasketaan jatkotarkastelussa osaksi koko maankäyttösektorin ilmastotavoitetta. Metsien lisäksi sektoriin lasketaan mukaan metsityksen, metsäkadon ja maatalousmaan päästöt ja nielut.

Metsistä mahdollisesti saatavaa hyötyä rajoitetaan kuitenkin päästölaskelmissa vuoden 1990 päästöihin sidotulla kattoluvulla, joka on Suomen osalta 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisesta hyödystä voidaan käyttää vain osa muiden maankäytöstä aiheutuvien päästöjen kattamiseen.

Jokaiselle jäsenmaalle on lisäksi määritelty joustovara siltä varalta, että todelliset nielut jäävätkin velvoitekaudella vertailutasoa pienemmiksi. Suomen joustovara kaudella 2021–2030 on yhteensä 44 miljoonaa hiilidioksiditonnia eli 4,4 miljoonaa tonnia vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vertailutasoa pienempi nielu otetaan laskelmissa huomioon nollana, jos ero vertailutasoon on pienempi kuin 44 miljoonaa tonnia. Mahdollinen tätä suurempi erotus on laskennallista päästöä.

Suomelle myönnettiin lisäksi LULUCF-neuvotteluissa hyvin metsäisenä maana enintään 10 miljoonan hiilidioksiditonnin erillisjousto, jonka avulla se voi tarvittaessa lopuksi kompensoida esimerkiksi maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä.

EU:n tavoitteena on, että koko maankäyttösektorin hiilinielu on kaudella 2021–2030 vähintään yhtä suuri kuin sektorin päästöt. LULUCF-sektorin lopullinen vaikutus jäsenmaiden päästövähennystavoitteisiin arvioidaan vuosina 2027 (kaudelle 2021–2025) ja 2032 (kaudelle 2026–2030).

Luonnos vertailutasoraportiksi PDF 2,8MB
EU:n LULUCF-asetus (2018/841)
Lisätietoa vertailutasolaskennasta (luke.fi)

EU:n LULUCF-asetus ja metsien vertailutaso PDF 446kB (esitys vertailutason julkaisemistilaisuudessa 12.12.2018)

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Neuvotteleva virkamies Jaana Kaipainen, p. 029 516 2270, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Metsäneuvos Heikki Granholm, p. 029 516 2130, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Lisätietoja Luonnonvarakeskuksesta:
Apulaisprofessori Aleksi Lehtonen, p. 029 532 2362, etunimi.sukunimi@luke.fi

Muut haastattelupyynnöt:
MMM: viestintäasiantuntija Päivi Kari, p. 029 516 2122, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Luke: erityisasiantuntija Maarit Perkonoja, p. 029 532 8702, etunimi.sukunimi@luke.fi

Maa- ja metsätalousministeriön ja Luonnonvarakeskuksen yhteistiedote 12.12.2018

Uusia palontorjunta-aineita maasto- ja metsäpalojen hallintaan

Maasto- ja metsäpalot ovat maailmanlaajuisia ongelmia, jotka aiheuttavat mittavia päästöjä sekä omaisuus- ja henkilövahinkoja. Ilmastonmuutoksen myötä palojen riski kasvaa myös Suomessa. Xpyro on kehittänyt uudenlaisia palontorjunta-aineita, joita voidaan hyödyntää myös hallituissa kulotuksissa.

Oululainen paloturvallisuuteen erikoistunut Xpyro Oy on kehittänyt ympäristöystävällisiä palontorjunta-aineita, jotka tuovat uudenlaisia palontorjunta- ja sammutusmahdollisuuksia maasto- ja metsäpalojen tehokkaaseen torjuntaan. Palontorjunta-aineiden käytöllä voidaan pienentää sammutustyön kustannuksia, metsäpalojen aiheuttamien metsätuhojen laajuutta ja ilmastopäästöjä sekä estää muita aineellisia tuhoja, kuten asutusten tuhoutumista metsäpaloissa.

Palontorjunta-aineita erityyppisiin tarkoituksiin

Xpyron palontorjunta-aineita on saatavilla tuoteversioita erityyppisiin paloihin ja käyttötarkoituksiin. Niitä voidaan käyttää maasto- ja metsäpalojen torjuntaan perinteisillä menetelmillä, kuten lentosammutuksessa. Palontorjunta-ainetta voidaan käyttää myös ennaltaehkäisevästi levittämällä ainetta kemialliseksi palokatkoksi maastoon. Tällöin maaston kohta, johon ainetta on levitetty, ei syty lainkaan palamaan. Palontorjunta-aineen vaikutus säilyy luonnossa jopa useita viikkoja tai kunnes sade huuhtoo sen pois. Ainetta voidaan hyödyntää myös mahdollisten riskikohteiden tai asuinrakennusten suojaksi. Tuoteversiosta, josta on poistettu pintajännite, voidaan käyttää syvällä maan sisällä kytevissä paloissa, kuten turvepaloissa tai kytevien kantojen sammuttamisessa.

Xpyron kivennäisainepohjaiset palontorjunta-aineet ovat käyttövalmiita, nestemäisiä ja myrkyttömiä. Aineista ei jää luontoa haittaavia aineita eikä niistä ei aiheudu haitallisia päästöjä ilmaan. Ainejäämät toimivat kasvuston lannoitteena.

Asiakaspilotoinnin kautta maailmalle

Palontorjunta-aineiden käyttö on tällä hetkellä pilotointivaiheessa asiakkaiden kanssa. Muun muassa Metsähallitus teki viime kesänä kulotustensa yhteydessä kokeiluja Xpyron palonestoaineilla. Yrityksen tarkoituksena on saada tuotteet markkinoille keväällä 2019.

Maasto- ja metsäpalot aiheuttavat vaaratilanteita ja vahinkoa joka puolella maailmaa. Maastopalot ja niiden leviäminen asutuskeskuksiin ja teollisuusalueille on suuri paloturvallisuusalan haaste. Ilmastonmuutos vaikuttaa metsä- ja maastopalojen määrän kasvuun ja niiden voimakkuuteen. Odotettavissa onkin, että tulevina vuosina luvassa on nykyistä ankarampia metsäpaloja. Metsäpalojen tehokas torjunta on merkittävää myös niiden aiheuttamien ilmastopäästöjen hillitsemiseksi sekä hiilinielun säilyttämiseksi.

Maailmalta on löytynyt paljon mielenkiintoa Xpyron tuotteita kohtaan, sillä vastaavanlaisia palontorjunta-aineita ei ole tarjolla. Xpyron palontorjunta-aineet mahdollistavat täysin uudenlaisen, tehokkaamman ja nopeamman sammutustaktiikan maasto- ja metsäpalojen torjunnassa.

Xpyron palontorjunta-aineille myönnettiin vuonna 2018 turvallisuusalan Finnish Security Awards -palkinto vuoden turvallisuusoivalluksesta.

Yhteydenotot:
Kimmo Saari, tuotekehitysjohtaja, Xpyro Oy
sähköposti kimmo.saari@xpyro.fi, puhelin +358 20 781 1421

Timo Heikkilä, metsäpaloasiantuntija, Xpyro Oy
sähköposti timo.heikkila@xpyro.fi, puhelin +358 20 781 1425

Xpyro Oy on vuonna 2017 perustettu Oululainen paloturvallisuusalan yritys, joka on erikoistunut paloturvallisuuteen liittyvien laitteiden ja järjestelmien sekä niissä käytettävien erilaisten aineiden kehittämiseen ja kansainväliseen kauppaan. Yrityksen asiantuntijatiimissä on paloturvallisuusalan kokemusta 60-luvulta saakka. Lisäksi tiimistä löytyy pitkä ja laaja kokemus metsäpalojen torjunnasta myös kansainvälisesti. Xpyron tavoitteena on tarjota aivan uudenlaiset, myrkyttömät ja kustannustehokkaat palontorjunta-aineet maasto- ja metsäpalojen torjuntaan globaalisti. Tavoitteena on myös tarjota metsä- ja maastopalojen sammutukseen uuden keksinnön tuomia, erilaisia käyttö- ja sovellusratkaisuja – esimerkiksi innovaation mahdollistamaa täysin uudenlaista sammutustaktiikkaa – sekä asiantuntijapalveluja.

Artikkeli on julkaistu 11.12.2018

Ministeri Tiilikainen: Energiantuotannon päästöjen ripeä lasku tervetullut

– Tervehdin ilolla Energiateollisuus ry:n uutta arviota sähkön ja lämmön tuotannon päästöjen nopeasta alentumisesta ensi vuosikymmenillä. Se on tärkeä osa Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoa Suomessa, sanoo asunto- energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

Energiateollisuus arvioi tänään 7.12.2018 YLE:n uutisten mukaan, että toimialan päästöt olisivat jo vuonna 2030 selvästi pienemmät kuin hallituksen vuoden 2016 Energia- ja ilmastostrategiassa arvioitiin. Tämä on seurausta ennakoitua nopeammasta irtautumisesta fossiilisista energialähteistä.

Energiateollisuuden laskelmien mukaan sähkön ja lämmöntuotannon päästöt puolittuvat 7 miljoonaan hiilidioksiditonniin vuonna 2030 ja alenevat noin yhteen miljoonaan tonniin vuoteen 2040 mennessä.

– Tämä on hyvä uutinen. Se kertoo, että kun on tahtoa, myös keinot löytyvät. Hallituksen päätös kivihiilen käytön lopettamisesta vauhdittaa isoja kaukolämmöntuottajia korvaamaan kivihiilen muun muassa teollisuuden ja palveluiden hukkalämmöillä, monipuolisilla lämpöpumppuratkaisuilla ja metsäteollisuuden sivutuotteilla, sanoo Tiilikainen.

Myös turve korvautuu entistä enemmän uusiutuvalla metsähakkeella, ja energiapuun käyttö kasvaa selvästi. Energiateollisuuden laskelmien mukaan nopeampi fossiilisista luopuminen voidaan tehdä kuitenkin jopa Energia- ja ilmastostrategiassa hahmoteltua pienemmällä puun käytöllä.

– Metsien raaka-aine ohjautuu siis jatkossakin korkeamman jalostusasteen tuotteisiin, ainespuuta ei polteta Suomessa tulevaisuudessakaan, toteaa Tiilikainen.

– Energiateollisuuden tuoreet laskelmat helpottavat myös eduskuntapuolueiden työtä, kun etsimme vetämässäni työryhmässä pääministeri Juha Sipilän toimeksiannosta yhteisiä tulevaisuuden linjauksia Suomen ilmastopolitiikalle, arvioi Tiilikainen.

Lisätiedot:
ministeri Tiilikaisen erityisavustaja Vilhartti Hanhilahti, puh. 040 836 4823 (energia-asiat)
ministeri Tiilikaisen erityisavustaja Taru Savolainen, puh. 040 535 8622 (ympäristöasiat)

Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote 7.12.2018

Yksityinen pääoma – globaalien haasteiden ratkaisija?

YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) saavuttaminen tulee kansainvälisten arvioiden mukaan edellyttämään globaalisti 5000–7000 mrd. dollarin vuosittaisia investointeja. Pelkästään kehitysmaissa vuosittaisen rahoitusvajeen on arvioitu nousevan yli 2000 mrd. dollariin. Perinteisen kehitysavun ollessa vajaat 150 mrd. dollaria, on selvää, että haasteiden ratkaiseminen tulee edellyttämään merkittäviä yksityisen sektorin investointeja.

Rahoittamiseen liittyvä haaste on myös kansallinen, ja sen tärkeyttä korostaa ennustettu julkisen talouden liikkumavaran heikkeneminen. Suomen on kyettävä tulevaisuudessa saamaan liikkeelle julkisin toimin ja investoinnein kestäviä ja vastuullisia yksityisen sektorin investointeja, jotka yhdessä mahdollistavat kestävälle kehitykselle, luonnonsuojelulle tai esimerkiksi bio- ja kiertotaloudelle asetettujen kansallisten ja kansainvälisten tavoitteiden saavuttamisen.

Finanssiala heräämässä SDG-investointeihin

Yllä kuvattu rahoitusvaje voi vaikuttaa massiiviselta, mutta se vastaa vain pientä, noin 10 prosentin osuutta G8-maiden institutionaalisten sijoittajien varoista. Vastuullinen sijoittaminen kehittyy ja monipuolistuu nopeasti. Green bondit, eli vihreät joukkovelkakirjat (ns. korvamerkityt sijoitukset kestävän kehityksen tai ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi) yleistyvät nopeasti ja pohjoismaiset toimijat ovat olleet tällä markkinalla kansainvälisiä edelläkävijöitä. Vuonna 2017 vihreiden velkakirjojen markkina ylitti jo 150 mrd. dollarin rajan ylittäen kooltaan myös kansainvälisen kehitysavun rajapyykin.

Vaikka vihreät joukkovelkakirjat muodostavat edelleen vain pisaran globaalilla yli 100 000 mrd. USD velkakirjamarkkinalla, ovat ne osoitus rahoitussektorin potentiaalista toimia muutoksen mahdollistajana. Finanssialan toimijoiden kasvava sitoutuminen YK:n luomiin ESG-sijoittamisen (Environmental, Social, and Governance) periaatteisiin on myös osoitus tästä viime vuosina kiihtyneestä muutostrendistä. Vuonna 2015 YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin sitoutuneiden tahojen hallinnassa oli varallisuutta 59 000 mrd. USD:n arvosta.

Nopeasti kasvava kokonaan uusi sijoitusmuoto on vaikuttavuusinvestoiminen, jolla pyritään taloudellisen tuoton lisäksi saavuttamaan yhteiskunnallista hyötyä ja ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia. Suomessa on Sitran johdolla kokeiltu niin sanottua tulosperusteista rahoitussopimusta, jolla tarkoitetaan sitä, että yksityiset sijoittajat rahoittavat tavoitteeseen tarvittavat toimet ja julkinen sektori maksaa vain mitatusti todennetusta vaikuttavuudesta.

Useat kansainväliset selvitykset tukevat näkemystä siitä, että vain kestävän kehityksen mukaiset investoinnit voivat olla sekä lyhyellä että pidemmällä aikavälillä oikeasti kannattavia ja kestäviä valintoja myös sijoittajien näkökulmasta.

Miltä Suomen kestävän rahoituksen tiekartta voisi näyttää?

Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti syksyllä 2018 sinisen biotalouden kärkihankerahoituksella selvityksen, jonka tavoitteena on tunnistaa toimintamalleja, joilla yksityistä suomalaista pääomaa voitaisiin tulevaisuudessa suunnata tehokkaammin globaalien kestävyyshaasteiden ratkaisemiseen. Selvityksen avulla hahmoteltava tiekartta voi auttaa myös vastuullisten suomalaisten yritysten kansainvälistä liiketoimintaa esimerkiksi vesialalla.

Gaia Consulting vastaa työn toteuttamisesta ja selvityksen on määrä valmistua maaliskuussa 2019. Työ tehdään osallistavasti, ja sen ohjauksessa sekä kommentoinnissa ovat mukana keskeiset ministeriöt, Business Finland sekä kansalaisjärjestöjen ja finanssialan edustajia.

Selvitystyössä hyödynnetään oppeja ja parhaita käytäntöjä maailmalta arvioiden samalla niiden soveltuvuutta Suomeen. Työn eri vaiheissa tunnistetaan tarvittavia kumppanuuksia ja toimintamalleja, joiden avulla olemassa olevia pullonkauloja voitaisiin poistaa. Kunnianhimoisena tavoitteenamme on saada liikkeelle kehitys, joka johtaa kestävän rahoituksen ekosysteemin muodostumiseen ja toimivien, sidosryhmiä yhdistävien rahoitusmallien syntymiseen suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin. Helppoa se ei ole, mutta varmasti tavoittelemisen arvoista!

Pysykää siis kuulolla. Tulevaisuudessa voi hyvin olla mahdollista, että Itämeren kunnostustoimia tai vesihuollon investointeja kotimaassa ja kehitysmaissa rahoitetaan ja toteutetaan sinisten bondien tai vaikuttavuusinvestointien kautta!

 

Timo Halonen hallinnoi maa- ja metsätalousministeriössä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen ohjelmaa ja vastaa pääministeri Sipilän hallituksen sinisen biotalouden kärkihankkeesta. Lisäksi hän vauhdittaa innovatiivisia julkisia hankintojen ja vaikuttavuusinvestointimallin soveltamista bio- ja kiertotalouden haasteiden ratkaisemiseen. Yhteydenotot: timo.halonen(a)mmm.fi

Seppo Rekolainen vastaa maa- ja metsätalousministeriössä kansainvälisestä vesiyhteistyöstä. Siihen kuuluu kahdenvälistä yhteistyötä mm. Kiinan ja Venäjän kanssa sekä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa erityisesti rajavesistöyhteistyön edistämiseksi. Rahoitus on olennainen osa myös makeita vesien koskevan kestävän kehityksen tavoitteen (SDG6) saavuttamiseksi. Yhteydenotot: seppo.rekolainen(a)mmm.fi

Mikko Halonen koordinoi Gaia Consulting Oy:ssä kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvää SDG työtä. Hän keskittyy työssään erityisesti ilmastonmuutoksen sopeutumiseen ja hillintään sekä vastuullisen yksityisen sektorin ja finanssialan rooliin Agenda 2030 tavoitteiden saavuttamisessa – Suomessa ja kansainvälisesti. Yhteydenotot: mikko.halonen(a)gaia.fi

 

***

Jätevesi juomavedeksi, särkikaloista trendiruokaa, kalanperkeistä ravintolisiä ja levistä energiaa. Ei mitään kalajuttuja, vaan jo todellisuutta! Vesiosaamisella Suomi voisi olla huomattavasti suurempi vaikuttaja myös kansainvälisillä kentillä. Alan liiketoimintaa tukevan tutkimuksen ja osaamisen painopisteitä onkin määritelty laajalla kokoonpanolla kasvun vauhdittamiseksi. Sukella vesiasioiden pariin Silakkaa ja sinistä biotaloutta –blogisarjan parissa.

Blogisarjan tuottavat maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT, Business Finland, Suomen Akatemia ja Gaia Consulting. Kirjoitukset julkaistaan syys-joulukuussa biotalous.fi -sivustolla.

Blogisarjan aiemmin julkaistut kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Julkaistu 5.12.2018

 

Suomen aloite kansainvälisestä kasvinterveysvuodesta 2020 toteutumassa

Finland’s initiative on the International Year of Plan Health 2020 about to come true

YK:ssa päätetään joulukuun puolivälissä ensimmäisen kansainvälisen kasvinterveysvuoden (International Year of Plant Health, IYPH) viettämisestä vuonna 2020. Teemavuoden viettäminen perustuu Suomen tekemään aloitteeseen, joka on saanut tukea laajasti eri puolilta maailmaa. Kasvinterveysvuosi on ensimmäinen Suomen esittämä teemavuosialoite YK-tasolla.

Suomen aloite kansainvälisestä kasvinterveysvuodesta oli ensimmäisen kerran esillä IPPC:n (International Plant Protection Convention) yleiskokouksessa vuonna 2015. Aloite teemavuodesta sai siellä ja myöhemmin samana vuonna järjestetyssä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n yleiskokouksessa heti laajasti kannatusta. Aloitteen etenemistä kansainvälisillä foorumeilla ovat edistäneet maa- ja metsätalousministeriön ohella myös ulkoministeriö ja Suomen YK:n pysyvä edustusto.

Teemavuoden uskotaan kasvattavan niin kansalaisten kuin päättäjienkin tietoisuutta kasvinterveyden tärkeydestä muun muassa maailman ruokaturvan, maatalouden tuottavuuden, luonnon monimuotoisuuden sekä ympäristön suojelun kannalta. Lisäksi teemavuodella vahvistetaan YK:n asettamia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä painottaa, että aloite sekä sen saama kansainvälinen kannatus korostaa Suomen ammattimaisuutta sekä hyvää mainetta kansainvälisten toimijoiden joukossa.

Kasvitaudit globaali uhka

Tänä päivänä arviolta lähes 40 prosenttia kaikesta maailman kasvituotannosta menetetään tuholaisten aiheuttamana. Taloudellisesti kasvien tuholaiset aiheuttavat globaalille taloudelle noin 190 miljardin euron kustannukset vuosittain.

Kasvinterveydestä huolehtimalla voidaan suojella ympäristöä, metsiä ja luonnon monimuotoisuutta kasvien tuholaisilta ja taudeilta. Lisäksi tietoisuudella kasvinterveydestä voidaan nostaa esiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja edesauttaa nälänhädän, aliravitsemuksen sekä köyhyyden vähentämistä.

Ministeri Jari Leppä korostaa, että tuhoeläimet sekä taudit eivät kanna passia tai huomioi maahanmuuttoon liittyviä vaatimuksia. Näiden leviämisen ennaltaehkäisy on hyvin tärkeää ja se vaatii yhteistyötä kaikilta mailta.  ”Meidän tulee kasvattaa kansallista, alueellista sekä globaalia tietoisuutta kasvinterveydestä ja sen vaikutuksista ruuantuotannon turvallisuudelle, köyhyyden vähentämiselle sekä luonnon suojelulle”, Leppä sanoo.

Suomessa kasvinterveyden tilanne on hyvä

Suomen asema kasvinterveysvuoden alullepanijana on myönteinen, sillä tilanne kasvinterveyden saralla on Suomessa hyvällä tasolla. Teemavuoden avulla Suomen uskotaan kuitenkin hyötyvän mm. maataloustuotteiden paremmalla kilpailukyvyllä, vientimahdollisuuksien lisääntymisellä sekä näkyvyyden ja hyvän maineen lisääntymisellä kansainvälisessä politiikassa.

Liitteet:

IYPH Video1

IYPH Video2

Championing an International Year of Plant Health

IPPC-nettisivut

Lisätietoa maa- ja metsätalousministeriössä:

Apulaisosastopäällikkö Taina Aaltonen, puh. 0295162439, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Ralf Lopian, puh. 0295162329, etunimi.sukunimi@mmm.fi

 

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 29.11.2018

Merituulivoiman kasvusta vauhtia kalankasvatukseen

Merien valtava uusiutuvan energian ja ruuantuotannon kapasiteetti tarjoaa ihmiskunnalle tilaisuuden selvitä edessä olevista ilmastonmuutoksen ja ruuantuotannon haasteista. Ratkaisuja löytyy läheltä – asuuhan suuri osa maailman ihmisistä merien ja vesistöjen tuntumassa.

Eurooppa on merellisen uusiutuvan energian edelläkävijä

Merillä olisi mahdollista tuottaa kestävästi enemmän sähköenergiaa kuin ihmiskunnan koko nykyinen käyttö on. Tällä hetkellä uusiutuva merellinen energiantuotanto kattaa kuitenkin vain pienen osa maailman energiantarpeesta. Erityisesti kasvavan sähköntuotannon uskotaan nojautuvan vahvasti myös uusiutuviin offshore-ratkaisuihin. Tätä todistaa merituulivoiman kova investointivauhti.

Merestä elävien ja kasvua havittelevien kannattaa pysähtyä pohtimaan uusiutuvan offshore-energian rynnistystä, sillä alan kärki löytyy Euroopasta. Esimerkiksi maailman offshore-tuulivoiman tuotannosta 90 prosenttia on Euroopassa. Lisäksi eurooppalaisten yritysten hallussa on 66 prosenttia vuorovesienergian patenteista ja 44 prosenttia aaltoenergiapatenteista. Eurooppalainen teollisuus hyötyy siten merkittävästi alan kasvusta. Ilmastopäästöjen leikkaamiseen tarvitaan kaikkia keinoja, mikä samalla tarkoittaa myös tarvetta uusiutuvan offshore-energiantuotannon lisäinvestoinneille.

Vesiviljelyä energiapuistoihin

Lisääntyvä merellisen energian tuotanto luo paineen kehittää merialuesuunnittelua ja sijainninohjausta. Euroopassa tavoitteena onkin edistää merialueiden moninaiskäyttöä, kuten vesiviljelyn ja tuulipuistojen yhdistämistä samoille tuotantoalueille. Varaamalla alueita moninaiskäyttöön voidaan vauhdittaa esimerkiksi lupaprosesseja. Lisäksi toimintojen sijoittaminen lähelle toisiaan mahdollistaa myös huoltotoimintojen tehostamisen. Kehittämällä yhteisiä tuotantoalueita voidaan edistää molempien toimintojen kasvua ja kannattavuutta.

Telakalla kalankasvattaja kohtaa aaltovoiman

Sininen biotalous ja offshore-energian tuotanto kohtaavat myös telakoilla ja meriteollisuusyrityksissä. Sekä vesiviljelijät että offshore-energiateollisuus tarvitsevat haastavissa meriolosuhteissa toimivia rakenteita ja huoltoaluksia. Lisäksi ne tarvitsevat ratkaisuja, joilla tuotantoa voidaan ohjata maalta käsin.

Sekä uusiutuva offshore-energiantuotanto että sininen biotalous hyötyvät innovatiivisesta ja kilpailukykyisestä meri- ja telakkateollisuudesta. Meriteollisuuden yritykset ovat jo kiinnostuneet sinisen kasvun mahdollisuuksista. Synergiaa ja yhteistyötä voisi kuitenkin olla paljon enemmän.

Sinisen biotalouden on rikottava siiloja

Sinisen kasvun mahdollisuuksiin tarttuminen vaatii uutta näkökulmaa ja tahtotilaa, jossa merialan kasvua katsotaan kokonaisuutena. Yhtenäinen näkökulma auttaa viranomaisia, tutkijoita ja teollisuutta hahmottamaan alan yhteisiä kehitystarpeita ja motivoi investoimaan ratkaisujen kehittämiseen. Mahdollisuuksia uudistumiseen on tarjolla paljon, sillä rahoittajien kestotoiveena on synnyttää yhteistyötä yli sektorirajojen. Uusien kumppanuuksien rakentaminen oli keskeinen tavoite myös sinisen biotalouden rahoitushauissa.

Merissä on kestävän kasvun mahdollisuus. Työ on hyvä aloittaa näkökulman vaihtamisella ja yhteistyöllä. Ne ruokkivat innovaatioita.

 

Piia Moilanen on Business Finlandin innovatiivisten julkisten hankintojen tuotepäällikkö ja parhaillaan myös osittaisessa henkilövaihdossa maa- ja metsätalousministeriössä. Vesi- ja meriteknologia tulivat hänelle läheisiksi aiemmissa tehtävissään Tekesin Vesi- ja Arktiset meret -ohjelmien päällikkönä.

Yhteydenotot: sähköposti piia.moilanen(a)businessfinland.fi

***

Jätevesi juomavedeksi, särkikaloista trendiruokaa, kalanperkeistä ravintolisiä ja levistä energiaa. Ei mitään kalajuttuja, vaan jo todellisuutta! Vesiosaamisella Suomi voisi olla huomattavasti suurempi vaikuttaja myös kansainvälisillä kentillä. Alan liiketoimintaa tukevan tutkimuksen ja osaamisen painopisteitä onkin määritelty laajalla kokoonpanolla kasvun vauhdittamiseksi. Sukella vesiasioiden pariin Silakkaa ja sinistä biotaloutta –blogisarjan parissa.

Blogisarjan tuottavat maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT, Business Finland, Suomen Akatemia ja Gaia Consulting. Kirjoitukset julkaistaan syys-joulukuussa biotalous.fi -sivustolla.

Blogisarjan aiemmin julkaistut kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Julkaistu 27.11.2018

 

Kasvua ja kehitystä puusta -tukiohjelman ensimmäisellä hakukierroksella rahoitusta 11 uudelle hankkeelle

Ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelman Kasvua ja kehitystä puusta -tukiohjelman ensimmäisellä hakukierroksella myönnettiin yhteensä lähes 800 000 euroa tukea 11 uudelle hankkeelle, jotka uudistavat puurakentamisen toimintatapoja, luovat ja testaavat uusia digitaalisia ratkaisuja ja samalla parantavat suunnittelun ja rakentamisen yhteentoimivuutta.

Kaikkien rahoitusta hakeneiden hankkeiden suunnitellut kustannukset olivat tällä hakukierroksella yhteensä 3,4 miljoonaa euroa. Rahoitusta saaneiden hankkeiden kokonaiskustannukset ovat hieman alle 2 miljoonaa euroa. Parhaiten arvioinnissa menestyivät Bionova Oy:n hanke, jossa kehitetään päätöksentekoon suunnattua automatisoitua ja digitaalista päästö- ja kustannustietotyökalua sekä Tampereen kaupungin hanke, jossa kehitetään puurakentamisen ja hiilensidonnan avointa tietokantaa.

”Olemme tyytyväisiä ensimmäisen hakukierroksen saavuttamaan kiinnostukseen ja erityisesti saapuneiden hakemusten laatuun. Uskomme tämän digitalisuuteen suunnatun panostuksen vauhdittavan puurakentamisen kasvua ja kehittävän uusia ratkaisuja, joista saatuja oppeja voidaan monistaa ja hyödyntää isommassakin mittakaavassa”, sanoo Puurakentamisen ohjelman ohjelmapäällikkö Petri Heino.

Ensimmäiseen hankehakuun saapui määräaikaan mennessä 19 hakemusta, joiden arvioinnista vastasi ympäristöministeriön ja KIRA-digin (Kiinteistö- ja rakentamisalan digitalisaatio) edustajista koottu riippumaton arviointiryhmä. Kasvua ja kehitystä puusta -tukiohjelman ohjausryhmä teki arvioinnin pohjalta ympäristöministeriölle esityksen tuettavista hankkeista.

Ympäristöministeriö laatii kaikille hakijoille marraskuun aikana hankekohtaiset päätökset perusteluineen.

Puurakentamisen ohjelma rahoittaa Kasvua ja kehitystä puusta -tukiohjelmalla hankkeita vuosina 2018-2020 yhteensä noin 2,5 miljoonalla eurolla. Seuraava ja toinen hakukierros järjestetään vuoden 2019 alussa uudella teemalla.

Tuetut hankkeet (pdf)

Lisää aiheesta:
Kasvua ja kehitystä puusta -tukiohjelma
Puurakentamisen ohjelma

Lisätiedot:
Ohjelmapäällikkö Petri Heino, ympäristöministeriö
0295 250 203, petri.heino@ym.fi

 

Ympäristöministeriön tiedote 20.11.2018 

 

Hallitus esittää jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustaa edistämään kiertotaloutta

Valtioneuvosto hyväksyi tänään hallituksen esityksen jätteiden ja sivuvirtojen sähköistä tietoalustasta. Tietoalustalla ammattitoimijat voivat etsiä ja tarjota jätteitä ja tuotannon sivuvirtoja sekä niihin liittyviä palveluja.

”Jätteiden ja sivuvirtojen tietoalusta on merkittävä uusi avaus jätehuoltomarkkinoiden kehittämiseksi. Tavoitteena on edistää kiertotaloutta digitaalisten palveluiden ja alustatalouden avulla”, asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo.

Vuoden 2019 alusta kunta vastaa yhdyskuntajätehuollon osalta asumisessa sekä kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvästä jätteestä. Kunnalla on myös velvollisuus järjestää toissijaisesti muun kuin vastuulleen kuuluvan jätteen jätehuolto (ns. TSV-palvelu), jos jätteen haltija tätä pyytää yksityisen palvelun tarjoajan puuttuessa ja jos jäte soveltuu kunnan jätehuoltojärjestelmään. Tietoalustan avulla voidaan osoittaa avoimesti ja läpinäkyvästi, onko kunnan TSV-palvelulle vaihtoehtoja. Tällä hetkellä muun palvelutarjonnan puutetta on ollut vaikea todentaa.

Jätteen haltijan tulisi jatkossa etsiä jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustan avulla, onko markkinaehtoista palvelua saatavana ennen kuin se voi hyödyntää kunnan TSV-palvelua. Markkinaehtoista palvelua täytyy etsiä, kun vuosittain tarvittavan TSV-palvelun arvo ylittää 2000 euroa, vuodesta 2023 alkaen 1000 euroa. Menettely ei koske tilanteita, joissa TSV-palvelua tarvitaan ennakoimattomasta kiireestä johtuen.

Jätteen haltijan tulisi tehdä tällaisesta TSV-palvelusta sopimus kunnan jätelaitoksen kanssa. Jätelaitos toimittaisi tiedot sopimuksista ja muusta antamastaan TSV-palvelusta tietoalustaan. Sopimus on mahdollista tehdä myös tietoalustassa. Viranomaisille tietoalusta tarjoaisi uuden työkalun, jonka avulla ne voivat seurata ja valvoa TSV-palvelua. Tietoalustaa ylläpitäisi valtion kestävän kehityksen yhtiö Motiva Oy.

Mainittujen muutosten ohella täsmennettäisiin kunnan TSV-palvelusta perimän jätemaksun periaatteita sekä kunnan ja kunnan jätehuoltoyhtiön kirjanpitovelvoitteita. Ehdotettujen lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2020 alusta.

Tietoalustaa valmistellaan parhaillaan, ja sitä testataan alkuvuodesta 2019. Tietoalusta on määrä ottaa valtakunnallisesti käyttöön huhtikuussa 2019.

Ehdotetut lakimuutokset ovat toinen osa jätelain kaksiosaista uudistusta.

Lisätietoja:

Hallitussihteeri Ella Särkkä, p. 0295 250 308, etunimi.sukunimi@ym.fi

Asiantuntija Jenni Lehtonen, p. 0295 250 066, etunimi.sukunimi@ym.fi

 

Ympäristöministeriön tiedote 22.11.2018

Uusi pinnoitettu koivuvaneri on kestävä vaihtoehto rekkojen lattioihin

Koskisen Levyteollisuus on lanseerannut uuden koivuvanerituotteen vaihtoehdoksi kuljetusten alustana yleisesti käytössä oleville kertakäyttöisille kumimatoille.

Tiettyjen asioiden kuljettamiseen vaaditaan kuorman heilumista estävän alustan käyttöä. Näin on esimerkiksi raskaiden paperirullien kohdalla. Suuren kitka-arvon omaavan alustan käyttöön määrää lainsäädäntö. Nykyisin käytössä on kumimattoja, jotka ovat usein kertakäyttöisiä ja vaativat asettelun aina kuormaa lastatessa ja purkaessa. Korvaava vaihtoehto on rekan perävaunun lattialevy, joka on valmistettu polyuretaanilla pinnoitetusta koivuvanerista.

Kuvioitu lattiavaneri ei ole liukas ja se kestää kulutusta

Koivuvanerista valmistetun KoskiFloor Safety -alustan ominaisuudet vastaavat kumimattoa. Tuotteen pinnoitteen kitka-arvo on suuri (> 0,6), minkä ansiosta tavarat pysyvät tiukasti paikoillaan kuljetuksen aikana. Vanerilevyn etu on, että sitä ei tarvitse vaihtaa tai asetella paikoilleen, kuten irtonaista kumimattoa. KoskiFloor Safety -koivuvaneri on kehitetty etenkin suurta kulutusta vaativiin käyttökohteisiin. Suuren kitka-arvon lisäksi tuotteella on myös erittäin hyvä hankauksenkesto. Pinnoitteen kuviointi vahvistaa työturvallisuutta estäen liukumista ja vähentäen liukastumisriskiä pinnan ollessa märkä. Pintaan voidaan lisätä myös yrityksen logo.

Kuljetuksissa käytetyt kumimatot ovat usein kertakäyttöisiä, minkä vuoksi hukkaa kertyy paljon. KoskiFloor Safetyn myötä tarvetta näille matoille ei ole, mikä tuo säästöjä niin ajallisesti kuin rahallisesti. Tuote voidaan elinkaarensa päässä hyödyntää esimerkiksi energiantuotannossa.

Suurimmat markkinat Keski-Euroopassa

Koskisen vaneritehtaan tuotteista noin 90 % menee vientiin. Suurimmat markkinat uudelle koivuvanerituotteelle ovat Keski-Euroopassa, jossa on runsaasti kuljetusvälineteollisuutta.

Koskisen on perinteikäs perheyritys ja asiakaslähtöinen puutuoteteollisuuden edelläkävijä, jonka tuotteet valmistetaan uusituvasta raaka-aineesta, suomalaisesta puusta. Kärkölässä pienenä sahaosuuskuntana aloittanut toimija on nykyään alueensa merkittävä työllistäjä. Koskisen vanerituotteet on valmistettu Suomessa tiukkojen, kestävää kehitystä tukevien säädösten mukaan. Koskisen on edelläkävijä ympäristöasioissa suomalaisessa metsäteollisuudessa, ja puunhankintaketju on aina tarkasti tiedossa.

www.koskisen.fi

Artikkelin kirjoittaja Päivi Andersson toimii Koskisen vanerituotteiden asiakaspalvelupäällikkönä.
Yhteydenotot: puhelin 040 553 4364 tai sähköposti paivi.andersson(a)koskisen.com

 

Artikkeli on julkaistu 26.11.2018

Suomi esittää metsärahaston perustamista osaksi EU:n ja Afrikan välistä kumppanuus- ja investointiohjelmaa

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaan tehokkain keino ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on metsäkadon torjunta ja maailman metsäpinta-alan merkittävä kasvattaminen. Haaste on suuri erityisesti Afrikassa, jossa metsiä katoaa vuosittain jopa 2 miljoonaa hehtaaria. Tänään EU-Metsäakatemiassa julkistettu Suomen aloite metsärahaston perustamisesta osaksi EU–Afrikka -investointiohjelmaa tähtää sekä ilmastonmuutoksen hillintään että uuden työn luomiseen Afrikan kasvavalle nuorisolle.

EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on esittänyt Afrikan ja Euroopan tasaveroiseen kumppanuuteen perustuvaa allianssia, johon liittyisi kymmenien miljardien eurojen investointiohjelma kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseksi Afrikassa. Esimerkiksi metsäkadon vastaiset toimet – metsitys, metsätalouden edistäminen sekä metsien hoito ja suojelu – tarvitsevat miljardien investointeja, joiden rahoitusta tuettaisiin Suomen esittämästä metsärahastosta.

Metsärahastolla voitaisiin edistää useita kestävän kehityksen tavoitteita. Metsien hyvä hoito estäisi hiilinielu- ja työllisyysvaikutusten lisäksi maatalousmaan eroosiota ja ylläpitäisi ruokaturvan kannalta tärkeää mikroilmastoa. Kestävästi tuotettu puu vastaisi myös kasvavan väestön raaka-ainetarpeisiin, ja samalla voitaisiin suojella luonnontilaisia metsiä ja torjua laitonta puukauppaa.

Metsitettäviä maa-aloja kartoitetaan myös Suomessa

Suomen omissa metsissä on puuta tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, ja pinta-alasta on metsää yli 70 prosenttia. Myös Suomessa tutkitaan mahdollisuuksia metsitykselle. Metsitystä varten käytettävissä olevaa maa-alaa kartoitetaan parhaillaan hankkeessa, jossa pyritään tunnistamaan erityisesti hiilinielun vahvistamisen kannalta vaikuttavimmat kohteet metsitykselle.

Suomi toteuttaa lisäksi vahvasti EU:n päivitettyä biotalousstrategiaa, jossa puulla ja muilla biopohjaisilla raaka-aineilla korvataan fossiilisia raaka-aineita ja jossa raaka-aineet ja niiden sivuvirrat pyritään hyödyntämään ja kierrättämään tehokkaasti. Puun ainesosia hyödynnetään jo nyt kosmetiikassa, lääkkeissä, liimoissa ja muoveissa, ja puupohjaisilla tekstiileillä voidaan tulevaisuudessa korvata muun muassa puuvillaa ja keinokuituja. Ensi kesänä (9.7.2019) Suomessa järjestetään myös suuri biotalouskonferenssi osana Suomen EU-puheenjohtajakauden ohjelmaa.

Metsäakatemia EU-päättäjille (Forest Academy for EU Decision Makers) on Suomen ja Ruotsin pääministerien koollekutsuma korkean profiilin keskustelufoorumi, joka järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Lehmonkärjessä Asikkalassa 21.11.−23.11.2018 järjestettävä tilaisuus tarjoaa noin 30:lle EU-vaikuttajalle tuoreinta tietoa metsien kestävän käytön mahdollisuuksista. Tilaisuuden järjestelyistä vastaa Suomen Metsäyhdistys ry.

Lisätietoja:
Ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. 050 516 2868, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote  21.11.2018 

Uusilla tuotteilla arvoa kotimaiselle kalalle

Kala on ravitsemuksellisesti hyvää ja terveellistä ruokaa, jonka kysyntä on kasvussa sekä Suomessa että maailmalla. Suuri kysyntä on aiheuttanut liikakalastusta, ja monien kalakantojen tila on hälyttävä. Suomessa tilanne on siinä mielessä herkullinen ja monista maista poikkeava, että meillä on runsaasti potentiaalia kestävään kalankäytön lisäämiseen.

Suomen silakkasaalis vuonna 2016 oli 136 miljoonaa kiloa, eli suunnilleen saman verran kuin koko maan vuosittainen siipikarjanlihan tuotanto. Silakoista kuitenkin vain 3 prosenttia käytetään kotimaassa elintarvikkeeksi. Loput menevät kalajauhoksi, turkiseläinrehuksi tai vientiin.

Uusia tuotteita silakasta, särjestä ja sivuvirroista

Lisää vajaahyödynnettyä potentiaalia löytyy esimerkiksi särkikaloista ja kalateollisuuden sivuvirroista. Särkikaloja menee hukkaan jopa 50 miljoonaa kiloa, kun kalateollisuuden sivuvirtoja puolestaan muodostuu vuosittain noin 20 miljoona kiloa. Mikä mahtava mahdollisuus korvata naudan-, sian- tai broilerinlihan kulutusta Suomen silakoissa ja särkikaloissa piileekään? Tästä kulutuksen muutoksesta kiittäisi sekä ympäristö että kansanterveys.

Euroopan meri- ja kalatalousrahasto antaa panoksia vajaahyödynnetyn kalamateriaalin arvonnostoon. Kalastuksen innovaatio-ohjelmiin kuuluva Blue Products -ohjelma luo kalaelinkeinoille kasvua kehittämällä prosesseja ja tuotteita, joihin alihyödynnetyt kalat ja sivuvirrat soveltuvat.

Blue Products -ohjelma on kartoittanut käytettävissä olevan kotimaisen kalaraaka-aineen määrää, sekä kehittänyt erotusmenetelmiä kalaproteiinin tuottamiseen. Laboratoriossa on kehitetty uudenlaisten helppokäyttöisten kalatuotteiden prototyyppejä, kuten kokonaisina jauhetuista pikkukaloista tehtyä nyhtökalaa. Lisäksi silakasta on valmistettu rapuimitaatioita, jotka ovat surimi-tyyppisiä tuotteita. Näiden ohella kalasta on erotettu hyötykäyttöön bioaktiivisia peptidijakeita.

Kiinnostavia raaka-aineita kalasta

Kalanjalostusteollisuudessa sivuvirroiksi jäävät suomut ja vähäarvoiset kalanmädit ovat osoittautuneet myös erittäin mielenkiintoisiksi raaka-aineiksi. Esimerkiksi lahnan ja ahvenen mädit sisältävät hyvin runsaasti D-vitamiinia ja hyvälaatuisia rasvahappoja; pitoisuudet ovat merkittävästi suurempia kuin vaikkapa lohifileessä. Suomuista puolestaan on tuotettu laboratoriossa biohajoavia kalvoja sekä elintarvikkeiden rakenteen muokkaamiseen soveltuvia geelejä.

Jatkossa hankkeessa keskitytään skaalaamaan kalaproteiinin eristysprosessi pilottimittakaavaan. Myös tuotetun proteiinin käyttötapoja elintarvikkeissa kehitetään konseptituotteiksi asti, ja korkean lisäarvon jakeiden kuten kalapeptidien ja -gelatiinin hyödyntämismahdollisuuksia kartoitetaan. Samaan aikaan jatketaan myös kalamassatuotteiden kehitystä.

Toimialarajat ylittävää yhteistyötä

Hanketta toteuttavat asiantuntijat Luonnonvarakeskuksesta, VTT:ltä ja Turun yliopistosta. Hankkeen toteuttamista koordinoivat ja kalastuksen asiantuntijoina toimivat Aktion Österbottenin ja Österbottens Fiskarförbundin edustajat. Tutkimuksen toteuttajat tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta resurssit saadaan tehokkaaseen käyttöön ja ideat joutuisasti kalasektorin hyödyksi.

Koko kehitystyö tehdään yhdessä alan toimijoiden kanssa.  Yritysten ja tutkimuslaitosten vakaa aikomus on olla mukana kasvattamassa Suomen sinistä biotaloutta merkittävästi nykyistä suuremmaksi.

 

Yläkuvassa: Suomuista eristetystä gelatiinista voidaan valmistaa esimerkiksi biohajoavia kalvoja.

Kirjoittaja Sari Mäkinen työskentelee Lukessa tutkijana vesibiomassojen ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen hyötykäytön kehittämisen parissa. Hän toimii myös Luken Sininen biotalous ja Innovatiivinen elintarvikejärjestelmä -ohjelmissa tutkimuspäällikkönä.

Kirjoittaja Kaisu Honkapää on VTT:n erikoistutkija. Hänen tutkimuksensa tähtää elintarviketeollisuuden sivuvirtojen ja vajaahyödynnettyjen kalojen aiempaa tehokkaampaan hyödyntämiseen elintarvikkeissa ja muissa tuotteissa.

Kirjoittaja Saska Tuomasjukka Turun yliopiston Elintarvikekemian ja elintarvikekehityksen erikoistutkija, jonka tutkimushankkeet tähtäävät sivuvirtojen hyödyntämiseen elintarvikkeina. Kohteena ovat mm. kala, marjat ja viljat.

Yhteydenotot:

Sari Mäkinen, sähköposti sari.makinen(a)luke.fi
Kaisu Honkapää, sähköposti kaisu.honkapaa(a)vtt.fi
Saska Tuomasjukka, sähköposti saska.tuomasjukka(a)utu.fi

***

Jätevesi juomavedeksi, särkikaloista trendiruokaa, kalanperkeistä ravintolisiä ja levistä energiaa. Ei mitään kalajuttuja, vaan jo todellisuutta! Vesiosaamisella Suomi voisi olla huomattavasti suurempi vaikuttaja myös kansainvälisillä kentillä. Alan liiketoimintaa tukevan tutkimuksen ja osaamisen painopisteitä onkin määritelty laajalla kokoonpanolla kasvun vauhdittamiseksi. Sukella vesiasioiden pariin Silakkaa ja sinistä biotaloutta –blogisarjan parissa.

Blogisarjan tuottavat maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT, Business Finland, Suomen Akatemia ja Gaia Consulting. Kirjoitukset julkaistaan syys-joulukuussa biotalous.fi -sivustolla.

Blogisarjan aiemmin julkaistut kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Julkaistu 20.11.2018

Luonnos uudeksi Kansalliseksi metsästrategiaksi lausuntokierroksella

Luonnos uudistetuksi Kansalliseksi metsästrategiaksi lähetettiin tällä viikolla lausunnoille, joiden määräaika on 30.11.2018. Vuoteen 2025 ulottuva strategia on tarkoitus julkaista valtioneuvoston periaatepäätöksenä vuoden 2019 alussa. Päivitystyössä on pyritty vastaamaan muuttuneeseen toimintaympäristöön uudistamalla erityisesti strategian toimenpideosiota.

Vuonna 2015 hyväksytty Kansallinen metsästrategia 2025 kokoaa yhteen metsien käyttöä koskevat erilaiset tavoitteet sekä niistä johdetut toimenpiteet. Strategia on viime vuonna toteutetun arvioinnin perusteella osoittautunut hyväksi työkaluksi metsäpolitiikan ohjauksessa, toimenpiteiden priorisoinnissa ja alan yhteisessä kehittämisessä. Myös strategian visio ”Metsien kestävä hoito ja käyttö on kasvavan hyvinvoinnin lähde” on edelleen ajankohtainen.

Toimintaympäristössä on muutamassa vuodessa tapahtunut muutoksia, jotka on otettu huomioon päivitetyn strategian toimenpideosiossa. Muutoksen suuntia ovat muun muassa puupohjaisten tuotteiden kysynnän kasvu, ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen, digitalisaatio, Aasian kasvanut merkitys suomalaiselle metsäalalle sekä kestävyyden turvaaminen ja vastuullisuus. Uudistetussa strategiassa pyritään sovittamaan tasapainoisesti yhteen taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

Aktiivisella ja kestävällä metsien hoidolla tavoitellaan metsien kasvun lisäämistä niin, että metsät säilyvät hiilinieluina ja raaka-ainetta riittää samalla teollisuuden tarpeisiin ja korvaamaan fossiilisia raaka-aineita. Lisääntyvien hakkuiden vastapainoksi tarvitaan luonnonhoidon tehostamista.

Hankesalkku uudistuu

Osa vuonna 2015 nimetyistä strategisista hankkeista on jo toteutunut ja tilalle on nyt lisätty uusia, ajankohtaisiin tarpeisiin vastaavia hankkeita.

Uusilla hankkeilla lisätään muun muassa tietämystä hiilivarastojen ja hiilensidonnan kehittymisestä metsissä sekä metsien ja metsänhoidon myönteisistä vaikutuksista ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Hankkeilla tuetaan myös uusien puupohjaisten tuotteiden kehittämistä ja puurakentamista, edistetään luontomatkailun ja luonnontuotealan kehitysmahdollisuuksia sekä korostetaan nuorisonäkökulmaa, monipuolista osaamista ja viestintää. Kansainvälisessä metsäpolitiikassa ja EU-vaikuttamisessa tavoitteena on vahvistaa metsätalouden ja metsiin pohjautuvan biotalouden roolia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Strategialuonnos on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriön johdolla, ja valmistelussa on kuultu metsäneuvostoa ja sen alaisia työryhmiä. Taustatietoa ja ideoita päivitystyöhön on saatu myös useista alueellisista kuulemisista ja kansalaisille suunnatun Ota kantaa -kyselyn vastauksista. Ehdotettujen toimenpiteitten toteutuminen edellyttää sekä metsäalan toimijoiden että monien hallinnonalojen tukea ja yhteistyötä.

Lausuntopyyntö ja luonnos uudeksi metsästrategiaksi

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
erityisasiantuntija Katja Matveinen, p. 029 516 2287, 040 179 7909
ylijohtaja, osastopäällikkö Juha S. Niemelä, p. 029 516 2009

 

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 16.11.2018 

Seminaari luonnonsuojelun rahoituksesta 30.11.2018

Mitä rahoitusmahdollisuuksia on tarjolla luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja hoitoon Natura 2000-alueilla ja niiden ulkopuolella? Minkälaisia kokemuksia erilaisten EU- tai kansallisten rahoituslähteiden käytöstä on mm. maatalousyrittäjällä ja laajan EU-hankkeen koordinoijalla?

Tulevan EU-rahoituskauden 2021-2027 valmistelut ovat meneillään ja rahoituksen suuntaamiseen on mahdollista vaikuttaa. Ympäristöministeriö päivittää niin kutsuttua priorisoitua rahoituksen puiteohjelmaa, jonka tarkoitus on lisätä EU-rahoitusmahdollisuuksia Natura 2000 -alueille. Mitä toimenpiteitä sinun mielestäsi tulisi ensisijaisesti rahoittaa Natura 2000 -verkoston alueilla ja niiden ulkopuolella luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tulevan rahoituskauden aikana?

Ympäristöministeriö järjestää yhdessä Euroopan komission kanssa 30.11.2018 seminaarin Natura 2000 -verkoston ja sen ulkopuolisen luonnon monimuotoisuuden suojelun rahoituksesta otsikolla Workshop on Strengthening investments in Natura 2000 through accessing EU funds and updating of the Prioritised Action Frameworks (PAFs).

Seminaarin esitykset ovat englanninkielisiä, mutta kommentteja on mahdollista esittää myös suomeksi.

Tilaisuutta on mahdollista seurata myös verkossa.

Mukaan toivotaan eri alojen edustajia.

Tilaisuuden ohjelma, taustamateriaali ja ilmoittautumislomake tästä.

 

Ympäristöministeriön uutinen 20.11.2018

Lannan poltto helpottuu

Hevosenlannan ja muiden tuotantoeläinten lannan käyttö energiantuotannossa helpottuu 15.11. alkaen. Lakimuutosten myötä lannan poltto korkeintaan 50 megawatin energiantuotantoyksikössä ei enää edellytä jätteenpolttolupaa. Lannan polttamiseen on myös ohjeet.

Lannanpolttoa helpottavat muutokset on tehty ympäristönsuojelulakiin sekä eläimistä saatavista sivutuotteista annettuun lakiin.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on tyytyväinen muutokseen. ”Hallitusohjelman mukaisesti lannan poltto helpottuu vihdoin. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia lannan hyödyntämiseen erityisesti eläintiheillä alueella. Samassa yhteydessä on laadittu toimijoille kattavat toimintaohjeet, joiden mukaan lannan poltto onnistuu”, Leppä sanoo.

Aikaisemmin lainsäädäntö on sallinut lannan polton ainoastaan jätteenpolttolaitoksissa. Nyt polttaminen pienissä ja keskisuurissa, korkeintaan 50 megawatin yksiköissä katsotaan jätteenpolton sijaan energiantuotannoksi. Lisäksi ympäristönsuojelulaissa säädetään poikkeuksista, jotka tuovat lisähelpotuksia lannan polttoon. Poikkeukset koskevat muun muassa polttolämpötilavaatimuksia sekä päästöraja-arvojen määrittämistä.

Muutoksella säädetään myös ympäristösuojeluviranomaisten ja sivutuotelain mukaisesta hyväksynnästä vastaavan kunnaneläinlääkärin välisestä työnjaosta. Sivutuotelain mukaista hyväksyntää ei pääsääntöisesti vaadita laitoksilta, jotka kuuluvat ympäristönsuojelulain rekisteröinnin tai luvituksen piiriin.

Lakimuutoksilla toteutetaan hallitusohjelman tavoite sallia hevosen lannan käyttö energiatuotannossa. Tavoite on osa laajempaa hallituksen kärkihanketta. Hevosen lantaa muodostuu noin 500 000-700 000 tonnia vuodessa. Lainsäädäntömuutosten jälkeen polttoon arvioidaan ohjautuvan enintään noin 100 000 tonnia hevosen lantaa vuodessa.

Ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ovat yhteistyössä laatineet lannan polttoa koskevan ohjeen.

Lisätietoja:

Ympäristönsuojelulain muutokset:

Erityisasiantuntija Sami Rinne, ympäristöministeriö, p. 0295 250 361, etunimi.sukunimi@ym.fi

Eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain muutokset:

Eritysasiantuntija Kirsti Huovinen, maa- ja metsätalousministeriö, p. 0295 162 182, etu.sukunimi@mmm.fi

 

Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön tiedote 14.11.2018

Metsä Spring etsii ja kehittää uusia metsään perustuvia liiketoimintakonsepteja

Metsä Group perusti keväällä 2018 innovaatioyhtiön, Metsä Spring Oy:n, joka etsii ja kehittää uusia metsään perustuvan biotalouden ja kiertotalouden liiketoimintakonsepteja. Se sijoittaa hankkeisiin yhdessä kumppaneiden kanssa.

Metsä Group siirtyi Metsä Springin perustamisella innovaatiotoiminnassaan uuteen vaiheeseen ja investoi sen kautta osaamista ja varoja konsernin ekosysteemiä pitkällä aikavälillä uudistaviin liiketoimintaideoihin. Niitä etsitään metsästä alkavien jalostusarvoketjujen eri kohdista, unohtamatta uudenlaisia palveluliiketoimintaan tähtääviä ideoita. Yhtiö on täten aktiivisesti mukana laajentamassa suomalaisen metsäteollisuuden tuoteportfoliota.

Pitkällä aikavälillä Metsä Springin tavoitteena on siis kartuttaa Metsä Groupin sidosryhmien varallisuutta – jalostaa suomalaista puuta nykyistä pidemmälle ja nostaa entisestään sen jalostusarvoa. Uudet konseptit syntyvät kasvavissa määrin uudenlaisissa kumppanuuksissa, ja suuri osa ideoista löytyy konsernin ulkopuolelta.

Metsä Springin ensimmäinen sijoitus

Lokakuussa 2018 Metsä Spring ja japanilainen Itochu Corporation perustivat yhteisyrityksen, joka investoi noin 40 miljoonaa euroa Äänekoskelle rakennettavaan tekstiilikuitua valmistavaan teolliseen koelaitokseen ja siihen liittyvään koetoimintaan. Business Finland osallistuu hankkeen rahoitukseen tuotekehityslainalla. Itochu Corporation omistaa 25 prosenttia Metsä Groupiin kuuluvasta Metsä Fibrestä.

Puupohjaista tekstiilikuitua tuottava koelaitos rakennetaan Metsä Groupin biotuotetehtaan yhteyteen. Vuosikapasiteetiltaan noin 500 tonnin laitoksen rakentaminen alkoi lokakuussa, ja sen tuotannon arvioidaan käynnistyvän vuoden 2019 lopussa.

Koelaitoksessa testattava tekstiilikuitukonsepti on suoraliuotusmenetelmä, joka hyödyntää täysin uutta, sellua liuottavaa yhdistettä.

Koelaitoksessa pyritään osoittamaan uuden, ympäristöystävällisen tekstiilikuitujen valmistusmenetelmän tekninen toimivuus. Testitulosten perusteella arvioidaan teknisiä ja taloudellisia edellytyksiä rakentaa seuraavassa vaiheessa selvästi suurempi tekstiilikuitutehdas Suomeen. Laitoksen valmistumisesta alkavan, 2–3 vuotta kestävän koevaiheen aikana selvitetään myös uudenlaisen kuidun kiinnostavuus markkinoilla.

Tulevaisuuden vaihtoehto puuvillalle

Nykyisten tekstiilikuitujen valmistus rasittaa ympäristöä, ja ala tarvitsee kestävämpiä ratkaisuja maailmanlaajuisesti. Sellusta valmistettu tekstiilikuitu voi tulevaisuudessa tarjota ympäristöä vähemmän kuormittavan vaihtoehdon puuvillalle, jonka tuotantoa ei enää voida loputtomasti lisätä sen aiheuttamien ympäristöongelmien takia. Myös puupohjaiselle viskoosille etsitään parempia ratkaisuja.

Koelaitoksessa testattava tekstiilikuitukonsepti on suoraliuotusmenetelmä, joka hyödyntää täysin uutta, sellua liuottavaa yhdistettä. Raaka-aineena käytetään Metsä Groupin valmistamaa kuivaamatonta paperisellua.

Nyt testattava menetelmä on laajan yhteistyön tulos. Sitä on kehitetty vuodesta 2009 alkaen useissa eri kehityshankkeissa, joissa ovat Metsä Groupin lisäksi olleet mukana muun muassa Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy sekä saksalainen tutkimuslaitos TITK. Metsä Groupin oma aktiivinen kehitystyö alkoi vuonna 2012.

 

Yhteydenotot:

Toimitusjohtaja Niklas von Weymarn, Metsä Spring Oy 
Sähköposti niklas.vonweymarn(a)metsagroup.com, puhelin 040 547 6977 

 

Metsä Spring Oy on Metsä Groupin vuonna 2018 perustama innovaatioyhtiö. Yhtiö toimii kansainvälisestikin merkittävällä Otaniemen innovaatiokampuksella Espoossa. Metsä Spring Oy:n toimitusjohtaja on Niklas von Weymarn, joka työskenteli aiemmin Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Fibren tutkimusjohtajana. Innovaatioyhtiön perustaminen ei vaikuta Metsä Groupin liiketoiminta-alueiden omaan tutkimus- ja kehitystoimintaan.

Artikkeli on julkaistu 15.11.2018

Kilpailua uusiutuvan energian sähkötuista

Energiaviraston johtaja Pekka RipattiSuomi tarvitsee lisää uusiutuvaa energiaa, mutta ei edistä sitä entiseen malliin. Syöttötariffijärjestelmä on sulkeutumassa ja uusien voimalaitosinvestointien käynnistämiseksi valtio on avannut uusiutuvan energian teknologianeutraalin tarjouskilpailun. Tarjouksia voivat tehdä tuulivoiman, aurinkovoiman, biomassan, biokaasun ja aaltovoiman sähkön tuottajat. Kilpailutuksella hankitaan uusiutuvaa sähköä 1,4 TWh/vuosi.

Tuki kannustaa investointeihin

Hallinnollisesti määräytyvien tukitasojen vuoksi nykyisestä syöttötariffijärjestelmästä on koitunut valtiolle ennakoitua suuremmat kustannukset, koska sähkön ja päästöoikeuden hinnat ovat olleet tällä vuosikymmenellä melko alhaisia. Lisäksi oppimisen ja teknologisen kehityksen myötä uusiutuvan sähkön tuotantokustannukset ovat alentuneet huimin harppauksin. Pari vuotta sitten arvioin eräässä seminaarissa, että ensimmäiset ilman valtion tukia nousevat tuulivoimalat nähdään vasta 2020-luvulla. Ja mitä vielä – tänä syksynä julkisuudessa on kerrottu ensimmäisten tuulipuistojen markkinaehtoisista investoinneista.

Jos uusiutuvan sähkön tuottaminen onnistuu jo ilman tukia, niin miksi valtio sitten on edelleen tukemassa uusiutuvaa sähköä? On totta, että osa hankkeista toteutuu markkinaehtoisesti. Mutta vain osa; kaikki piirustuslaudalla olevat hankkeet, kun eivät sijaitse tuulisuuden tai biomassan hankinnan kannalta parhailla mahdollisilla alueilla. Voimalan liittäminen sähköverkkoon myös maksaa. Mitä kauempana voimala sijaitsee kanta- tai jakeluverkosta, sitä suuremmaksi kustannukset nousevat.

Kilpailu määrittää oikean tukitason

Mikä sitten yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaiseksi tukimekanismiksi? Pari-kolme vuotta sitten työ- ja elinkeinoministeriön johtamassa työryhmässä pohdimme uusiutuvan energian edistämistoimia. Lopputulos oli yksiselitteinen: kilpailuun perustuvat tukijärjestelmät ovat yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia, koska kilpailu määrittää yritysten kannalta oikean tukitason ja tukien saajat. Linja on yhdenmukainen EU:n energia- ja ympäristönsuojelun tuki -suuntaviivojen kanssa.

Syksyllä 2017 hallitus esittikin eduskunnalle kansallisen energia- ja ilmastostrategian linjausten mukaisesti tarjouskilpailuun perustuvaa 2 terawattitunnin vuotuista sähkön tuotannon teknologianeutraalia tukijärjestelmää. Esitys kuitenkin lukkiutui talousvaliokunnan kassakaappiin, koska pelkona oli, että tarjouskilpailu suosii tuotantokustannuksiltaan edullista tuulivoimaa. Mutta eikö juuri kustannustehokkuus ollut tarkoituksena? Luovien ratkaisujen jälkeen talousvaliokunta sai loppukeväällä 2018 mietinnön valmiiksi osana kivihiilen kieltämistä koskevaa lakipakettia. Siinä tarjouskilpailua pienennettiin 1,4 terawattituntiin ja biomassavoimaloiden tarjouskilpailuun osallistumisedellytyksiä höllennettiin siten, että voimalaitosrakennuksen ei tarvitse olla täysin uusi.

Sähköntuottajan velvollisuudet preemiojärjestelmässä 3-5 vuotta tarjouskilpailun ratkaisemisen jälkeen, kun energian lähteenä on biokaasu tai puu.

Kukin voittaja saa tarjoamansa tuen

Energiavirasto on nyt avannut uusiutuvien sähkötukien tarjouskilpailun ja tarjousten jättöaika päättyy vuodenvaihteessa. Tarjouksia voivat tehdä tuulesta, auringosta, biomassasta, biokaasusta ja aaltoenergiasta sähköä tuottavat toimijat. Kilpailutuksen kohteena on vuotuinen sähkön tuotantomäärä. Tarjouksia tehdään siitä, millä preemiolla ja kuinka paljon sähkön tuottajat ovat valmiita tuottamaan sähköä. Preemio on euromäärä, jonka tuottaja arvioi tarvitsevansa tukea. Pienimmän preemion tarjonneet hankkeet menestyvät tarjouskilpailussa parhaiten. Näin valtio tukee tällä kilpailutuksella vain kustannustehokkainta sähköntuotantoa riippumatta siitä, mitä uusiutuvaa energiaa sen tuottamiseen on käytetty.

Preemion mukainen tuki on kiinteä ja tarjouksissa esitetyn mukainen, kun sähkön hinta on enintään yhtä suuri kuin sähkön viitehinta (30 €/MWh). Tuki on puolestaan liukuva, kun sähkön hinta on korkeampi kuin viitehinta, mutta alhaisempi kuin viitehinnan ja preemion summa. Tukea ei makseta, jos sähkön hinta on vähintään viitehinnan ja preemion summa. Tuki ei ole kaikille preemiojärjestelmään hyväksytylle sähkön tuottajalle välttämättä sama, vaan jokainen saa tarjoamansa preemion mukaisen tuen (pay-as-bid).

Tarjouskilpailusta valtiolle aiheutuvia kustannuksia on vaikea arvioida, koska niihin vaikuttaa sähkön markkinahinnan tuleva kehitys. Jos se olisi 2020-luvulla keskimäärin 35 euroa megawattituntia kohden ja jos tarjouskilpailu voitettaisiin keskimäärin 10 euron preemiolla, niin vuositasolla valtiolle aiheutuvat kustannukset olisivat 7 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että syöttötariffijärjestelmässä sama sähkön määrä maksaa 67 miljoonaa euroa.

Kuka kantaa riskit?

Kustannustehokkuuden lisäksi tarjouskilpailussa riskit tuotantokustannuksista ja osan hinnoista kantaa sähkön tuottaja. Hyvä diili valtiolle. Voiko olla totta? Entä jos sähkön tuottajat tarjouksia tehdessään tekevätkin hintayhteistyötä tai tarjoavat niin pieniä preemioita, etteivät hankkeet koskaan valmistu. Näin kävi ensimmäisissä EU-maiden uusiutuvan sähkötukien tarjouskilpailuissa. Onneksi lainsäädäntö mahdollistaa hintayhteistyöhön puuttumisen ja osallistumismaksu sekä vakuudet takaavat sen, että tarjouksia tehdään todennäköisesti vain vakavasti otettavista hankkeista. Lisäksi ”antelias” syöttötariffijärjestelmä synnytti hankkeiden suunnittelu- ja valmisteluryntäyksen. Nyt ne hankkeet, jotka jäivät syöttötariffijärjestelmän ulkopuolelle muodostavat tarjontapotentiaalin ja mahdollistavat aidon kilpailun. Niin makaat kuin petaat!

Lisätietoja: Uusiutuvan energian tukijärjestelmien kehittämistyöryhmän loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 16/2016.
Preemiojärjestelmän verkkosivut. Energiavirasto.

Kirjoittaja: johtaja Pekka Ripatti, Energiavirasto,
puh. 0295 050 075, pekka.ripatti@energiavirasto.fi, Twitter @Pekka_Ripatti

Julkaistu 14.11.2018

Uusia työpaikkoja syntyi viime vuonna yli 260 000 – työllisyys kasvoi 25 000:lla

Työllisyyden kasvu kiihtyi Suomessa voimakkaasti vuoden 2017 loppupuolelta lähtien. Vuositasolla työllisyys kasvoi 25 000 henkilöllä edellisvuoden tasoon verrattuna. Vuonna 2016 vastaava kasvu oli 11 000 henkilöä.

Vuoden 2017 nettotyöllisyyden muutos sisältää huomattavan bruttorekrytointimäärän, josta suurin osa on poistuman tai vaihtuvuuden korvausrekrytointia. Vuoden aikana toimipaikkoihin haettiin 640 000 henkilöä, joista 75 % oli määräaikaisia. Ulkomailta palkattuja haetuista oli 5 %, muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä 9 %. Tiedot käyvät ilmi TEM:n Minne uudet työpaikat syntyivät vuonna 2017? -analyysista.

Rekrytoinneista 44 prosenttia johtui uuden työpaikan syntymisestä. Niitä syntyy silloin, kun rekrytointi ei johdu vaihtuvuudesta tai poistuman korvaamisesta. Näin tarkasteltuna uusia työpaikkoja syntyi viime vuonna yli 260 000.

Uusia työpaikkoja luo usein kasvuhakuinen yritys, mutta näissä toimipaikoissa on myös huomattavaa henkilöstömäärän vaihtelua. Tämä kertoo myös siitä, että kausi- ja projektiluontoisia työsuhteita käyttävillä aloilla syntyy ja tuhoutuu paljon työpaikkoja. Näitä aloja ovat esimerkiksi maatalous ja rakentaminen. Uusia työpaikkoja luovat toimipaikat odottavat myös henkilöstön kasvua ja niillä on usein ulkomaista työvoimaa.

Toimialoista suurin osuus uusia työpaikkoja syntyi vuonna 2017 kiinteistöalalle sekä rakennusalalle. Kiinteistöalalla rekrytointien määrä on pieni, mutta rakennusala on myös rekrytointien määrän suhteen kärkialoja. Koulutuksen sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden aloilla puolestaan rekrytoidaan paljon, mutta vain pieni osuus rekrytoinneista on uusia työpaikkoja. Biotalouden toimialoilla koko työvoiman hankinta kasvoi yli 52 000 henkilöön (kasvua vuodesta 2016 noin 48 %), ja uusia työpaikkoja syntyi lähes 24 000.

Biotalouden lukuja voi tutkia yksityiskohtaisemmin julkaisun sivulta 38 alkaen.

Linkki julkaisuun: Minne uudet työpaikat syntyivät vuonna 2017? –  TEM-analyyseja 89/2018

Lisätiedot:
tutkimusjohtaja Heikki Räisänen, TEM, puh. 029 50 47118
erityisasiantuntija Tallamaria Maunu, TEM, puh. 029 50 4719

Lue koko työ- ja elinkeinoministeriön tiedote (12.11.2018)

Vesiliiketoiminnan edelläkävijyys vaatii ennakkoluulotonta innovatiivisuutta

Puhdas ja ylenpalttisesti saatavilla oleva vesi on suomalaisille itsestäänselvyys jopa siinä määrin, että emme metsän ja mineraalien tavoin osaa ajatella vettä arvokkaana luonnonvarana. Vesi ei ole kuitenkaan globaali itsestäänselvyys. Arvioiden mukaan vuonna 2030 maapallon makean veden varannot riittävät kattamaan vain 60 prosenttia tarvittavasta määrästä. Suurin tarve on alueilla, joissa ihmisiä on paljon. Puhtaan ja käyttökelpoisen veden kasvava tarve onkin eräs suurimmista ihmiskunnan tulevaisuutta ja hyvinvointia uhkaavista tekijöistä. Samanaikaisesti tämä haaste tarjoaa myös huimia mahdollisuuksia uusille innovaatioille, yritysten synnylle ja kestävän kehityksen mukaiselle kasvuliiketoiminnalle.

Puhtaaseen veteen liittyvät maailmanmarkkinat kasvavat tasaisesti viiden prosentin vuosikasvun vauhdilla. Vuonna 2017 vesimarkkinoiden arvioitu suuruus oli lähes 600 miljardia euroa. Veteen liittyvä kasvuliiketoiminta ei suinkaan ole veden kuljettamista paikasta toiseen, vaikka pakatun veden markkinat ovatkin suuret ja edelleen kasvussa. Vesiliiketoiminta on yhä kasvavassa määrin tietoon perustuvaa palveluliiketoimintaa, joka tuottaa vettä tehokkaasti hyödyntäviä ratkaisuja sekä erilaisia keinoja hyödyntää harmaata vettä yhdyskuntien, maatalouden ja teollisuuden tarpeisiin. Uusia veteen liittyviä tieto- ja teknologiayrityksiä syntyy maailmalla tasaiseen vauhtiin. Silicon Valleyssä, jossa veden arvo on tunnistettu, startup-yritysten saamat pääomasijoitukset ylittävät jo perinteisempien IT-yritysten rahoituksen.

Suomella on kaikki mahdollisuudet olla vesiliiketoiminnan kärkimaa

Vesi on Suomelle erinomainen kasvuliiketoiminnan ja viennin mahdollisuus. Olemme tunnettuja puhtaasta vedestä ja vahvasta teknologia- ja ICT-osaamisestamme. Suljetut, vettä säästävät ja luontoa likaamattomat vesikierrot ovat metsä- ja prosessiteollisuutemme arkipäivää. Tässä olemme edelläkävijöitä. Suomalaisen osaamisen turvin voitaisiin helposti kehittää puhtaaseen veteen ja vesitehokkuuteen liittyviä sovelluksia, joista voitaisiin lanseerata vientituotteita. Meillä on jo nyt hyviä esimerkkejä yrityksistä, jotka tuottavat vedenpuhdistukseen käytettäviä sensoreita ja IoT-hen perustuvia vuotovahtiratkaisuja sekä kiertovesiratkaisuja kalankasvatukseen. Suomalainen veteen liittyvä liiketoiminta on kuitenkin toistaiseksi melko vaatimatonta potentiaaliinsa nähden. Liiketoiminnan kasvuun tarvitaan innovatiivisuutta ja ennakkoluulotonta yrittäjyyttä.

Tulevaisuudessa Suomi voi olla vesiliiketoiminnan suurvalta. Nyt on aika ja tilaus suomalaisille vesi-menestystarinoille. Vesi voi olla ja on kannattavaa liiketoimintaa – kestävästi.

 

Kirjoittaja Anne-Christine Ritschkoff on Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n Senior Advisor. Hänen tehtävänään on edistää bio- ja kiertotalouden innovaatiotoimintaa.

Yhteydenotot:
Sähkösposti anne-christine.ritschkoff@vtt.fi, Twitterissä @AnneRitschkoff

***

Jätevesi juomavedeksi, särkikaloista trendiruokaa, kalanperkeistä ravintolisiä ja levistä energiaa. Ei mitään kalajuttuja, vaan jo todellisuutta! Vesiosaamisella Suomi voisi olla huomattavasti suurempi vaikuttaja myös kansainvälisillä kentillä. Alan liiketoimintaa tukevan tutkimuksen ja osaamisen painopisteitä onkin määritelty laajalla kokoonpanolla kasvun vauhdittamiseksi. Sukella vesiasioiden pariin Silakkaa ja sinistä biotaloutta –blogisarjan parissa.

Blogisarjan tuottavat maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT, Business Finland, Suomen Akatemia ja Gaia Consulting. Kirjoitukset julkaistaan syys-joulukuussa biotalous.fi -sivustolla.

Blogisarjan aiemmin julkaistut kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Julkaistu 13.11.2018

Ravinteet kiertoon, vesistöt kuntoon – katso videoilta miten!

Ravinteet kiertoon, vesistöt kuntoon – katso videoilta miten!

Millaista voisi olla todellinen tehomaatalous? Miten ravinneviisaus toteutuu vakkasuomalaisen viljelijän tilalla? Mitä tulevat viljelijät ajattelevat ammatistaan? Miten toimii kansainvälisiä palkintoja voittanut jäteveden käsittelyn innovaatio? Katso videoilta nämä ja muut ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua edistävät esimerkit!

Kestävää ravinteiden käyttöä käsittelevissä videopätkissä kerrotaan, miten kiertotalous ja vesiensuojelu etenevät kustannustehokkaasti. Videoilta näet myös katsauksen, millaisiin toimenpiteisiin Maaseutuohjelman ja hallituksen kiertotalouden kärkihankkeen rahoituksia käytetään.

Kaikki virrat hyödyksi ja käyttöön

Lanta on merkittävin Suomessa muodostuva ravinnerikas sivuvirta.  Videoilla käytännön tekijät kertovat, miten lannan ravinteet saadaan tehokäyttöön maatilojen ja elinkeinojen yhteistyötä parantamalla, kuivike- ja lämmön talteenoton innovaatioilla sekä erilaisia kierrätysravinnetuotteita kehittämällä.

Todellista tehomaataloutta esittelevät Qvidjan tilan viljelijät, jotka pyrkivät hyödyntämään kaikki viljelyssä muodostuvat sivuvirrat ja energian. ”Täytyy katsoa pintaa syvemmälle”, pohtivat puolestaan HAMKin ja Novian maatalousalan opiskelijat Tulevaisuuden maanviljelijät -videolla, ja vehmaalainen viljelijä jakaa omat kestävän viljelyn vinkit.

Ravinteet kiertoon -videoilla esitellään myös uusikaupunkilainen ruuantuotannon symbioosi , yhdyskuntien jätevesien typen ja fosforin talteenoton innovaatio sekä arjen vinkkejä, jotka auttavat vähentämään Itämeren rehevöitymistä.

Kaikki videot hakusanalla ”Ravinteet kiertoon”

Videot on tuotettu Luonnonvarakeskuksen Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hankkeessa, joka jakaa tietoa ravinteiden kierrätyksestä ja kiertotaloudesta. Hanke on osa hallituksen kiertotalouden kärkihankekokonaisuutta.

Kaikki videot löydät YouTubesta hakusanoilla ”Ravinteet kiertoon” ja ”Recycle nutrients”.

Videot ja toimenpiteet ovat esillä myös kärkihankkeiden tuloskiertueella Lahdessa 28.11., Seinäjoella 10.12. ja Joensuussa 30.1.

Lue lisää ja ilmoittaudu tuloskiertueelle.

Katso videot:

Lisätietoja:

Anna Toppari, viestintäasiantuntija, Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön, Luonnonvarakeskus, etunimi.sukunimi@luke.fi, puh. 029 532 5828

 

Maa- ja metsätalousministeriön uutinen 12.11.2018

 

Luomuohjelma on tukenut sektorin kehittymistä – lisäpanostuksia tarvitaan

Luomuohjelma on tukenut sektorin kehittymistä - lisäpanostuksia tarvitaanHallituksen luomualan kehittämisohjelma on onnistunut nostamaan luomun näkyvyyttä sekä tiivistänyt toimijoiden välistä yhteistyötä. Lisäksi se on antanut toimijoille uskoa ja rohkeutta tarttua luomutuotantoon. Luomualan tulevaisuus näyttää positiiviselta, vaikka haasteitakin on. Luomalan kehittämisohjelmalla on edellytykset ja mahdollisuudet tukea luomualan kehittämistä tulevaisuudessakin, mutta kehittäminen vaatii myös euromääräisiä panostuksia sekä sidosryhmien laajaa osallistamista luomualan yhteiseen kehittämiseen, toteaa vastavalmistunut arviointi.

Luomuohjelman arvioinnin tilasi maa- ja metsätalousministeriö ja sen toteuttivat Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI ja TK-Eval Ay. Arviointi toteutettiin kesä – syyskuussa 2018. Arviointi perustui dokumentti- ja tilastoaineistoon, haastatteluihin, luomualan toimijoille suunnattuun kyselyyn sekä alueellisiin työpajoihin.

Luomuohjelmalla suunnataan resursseja luomutuotannon kasvattamiseksi ja saatavuuden parantamiseksi

Kataisen hallitusohjelmassa Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi nostettiin lähi- ja luomuruuan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun. Sitä tukemaan valtioneuvosto hyväksyi 16.5.2013 periaatepäätöksen ”Lisää luomua! Hallituksen luomualan kehittämisohjelma ja kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020”. Tämän kehittämisohjelman tavoitteena on lisätä luomutuotantoa, monipuolistaa kotimaisten luomutuotteiden valikoimaa sekä parantaa luomuruoan saatavuutta vähittäiskaupoissa ja ammattikeittiöissä. Lisäksi kehittämisohjelmalla pyritään siihen, että vuoteen 2020 mennessä viidennes Suomen viljelyalasta on luonnonmukaisesti viljeltyä peltoa ja viidennes ammattikeittiöiden hankinnoista on luomua.

Ohjelman tavoitteita edistetään valtiontalouden kehyspäätösten ja valtion talousarvioiden puitteissa niiden mukaisia käytettävissä olevia voimavaroja kohdentamalla. Tärkein luomualan kehittämisen väline on EU:n osarahoittama maaseutuohjelma. Luonnonmukaista viljelyä tuetaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseutuohjelmien kautta yhteensä 330,5 miljoonalla eurolla ohjelmakaudella 2014-2020. Lisäksi muiden maaseutuohjelman toimenpiteiden kautta (mm. neuvonta, investoinnit, hankkeet) voidaan tukea luonnonmukaisen tuotannon ja jalostuksen kehittymistä joko suoraan tai välillisesti. Lisäksi lähiruoka- ja luomuohjelmien toteuttamiseen oli vuosina 2012–2015 käytettävissä vuosittain noin puolitoista miljoonaa euroa.

Luomun tuotanto ja kulutus kasvavat Suomessa

Luomuviljelty peltoala on kasvanut vajaan prosentin vuosivauhtia viimeisen kuuden vuoden aikana. Vuonna 2018 luomuviljeltyä peltoalaa Suomessa on 12,8 % kaikesta viljelysmaasta. Luomualasta yli puolet on nurmea. Luomuviljasadot ovat pääosin kasvaneet viime vuosina. Tärkein luomuvilja on kaura, jonka sato on noin puolet kaikesta Suomessa tuotetusta luomuviljasta. Luomun osuus on vajaa kolme prosenttia koko Suomen viljantuotannosta.

Luomupuutarha- ja perunantuotanto ovat kasvaneet viime vuosina tasaisesti. Tärkeimmät tuotantosuunnat luomukotieläintuotannossa ovat naudanliha ja maito. Luomussa on kaikista Suomen emolehmistä noin 35 %, lampaista 15,7%, munivista kanoista 6,2% ja lypsylehmistä 3,4%. Mustikka, puolukka ja lakka ovat tärkeimmät luomukeruutuotteet. Luomun markkinaosuus Suomen päivittäistavarakaupasta oli 2,3 % vuonna 2017. Vuonna 2017 luomua myytiin vähittäiskaupoissa 309 miljoonalla eurolla, missä oli kasvua edellisvuoteen nähden 13 %. Luomulla on suurin markkinaosuus omassa tuoteryhmässään munissa ja kasviöljyissä. Päivittäistavarakaupoissa luomumyyntiä on eniten hedelmissä, maidossa ja muissa nestemäisissä maitotuotteissa sekä vihanneksissa. Ammattikeittiöissä luomun osuus on kasvanut viime vuosina. Ammattikeittiöissä luomuna käytetään yleisimmin viljatuotteita, vihanneksia ja kasviksia sekä hedelmiä ja marjoja.

Luomun käyttäjiä on Suomessa kaksi miljoonaa. Säännöllisesti luomua käyttävien aikuisten määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2010. Yli puolet luomua säännöllisesti käyttävistä on aktiivikäyttäjiä, jotka syövät luomutuotteita ainakin viikoittain. Aktiivisimpia luomun käyttäjiä ovat 30–40-vuotiaat naiset ja lapsiperheet, mutta myös miesten osuus on kasvanut.

Luomuelintarvikkeita valmistavien yritysten määrä on kasvanut vuodesta 2012 vuoteen 2017 noin viidenneksellä. Vuonna 2017 Suomessa oli 742 luomuelintarvikkeita valmistavaa yritystä.

Luomuohjelma on kehittänyt yhteistyötä ja vienyt alaa eteenpäin

Luomualan kehittämisohjelma on onnistunut kehittämään yhteistyötä luomualan toimijoiden kanssa. Ohjelma on tarjonnut toimijoille rahoitusta esimerkiksi hankkeiden muodossa ja edistänyt luomun lisäämiseen tähtäävää viranomais- ja sidosryhmäyhteistyötä.

Ohjelma on onnistunut viestintä- ja tiedotushankkeissa, kampanjoissa ja kuluttajien tietoisuuden lisäämisessä. Ohjelman selkeät tavoitteet ovat tukeneet tiedonvälitys- ja viestintätyötä eri alueilla ja toimijoiden kesken.

Ohjelman tavoitteet ovat kunnianhimoiset, mutta niiden osalta on menty myönteiseen suuntaan, sillä mm. luomupeltoalaa ja kotieläintuotantoa on saatu lisättyä. Myös luomuelintarvikkeita valmistavien yritysten määrä, luomun käyttö ammattikeittiöissä sekä luomukeruualue ovat kasvaneet ohjelman toteutusaikana. Sen sijaan luomuvalkuaisrehun omavaraisuusasteen nostamisessa, luomun käytössä ammattikeittiöissä sekä keräilyn ja jakelun kehittämisessä yritysten yhteistyön avulla ohjelma on onnistunut hieman heikommin.

Luomuohjelma uusittava yhteistyössä sidosryhmien kanssa, pullonkaulat huomioitava

Suomen puhdas kasvuympäristö tarjoaa ainutlaatuisen vahvuuden luomutuotannolle, erityisesti kansainvälisesti kysyttyjen luomukeruutuotteiden kohdalla. Lisäksi luomutoimijoiden tiivis verkosto kannattelee sektoria ja sen kehittymistä. Luomun toimitusketjun useassa kohdassa (tutkimus, tuotanto, valvonta, jalostus, markkinointi, ammattikeittiöt, vienti) on kuitenkin pullonkauloja, joihin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Maa- ja metsätalousministeriön tulisi myös tulevaisuudessa koordinoida luomualan kehittämisohjemaa, jonka tulisi pureutua paremmin tunnistettuihin pullonkauloihin sekä linkittää luomualan tutkimus, koulutus ja osaamisen kehittäminen ja vienti tiukemmin luomuohjelmaan. Luomuohjelma tulisi laatia laajassa yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Ohjelman tulisi sisältää toimenpiteitä jalostukseen sekä luomutuotteiden käytön lisäämiseen ammattikeittiöissä sekä selkeitä tavoitteita tuotantomäärille ja jalostusasteen nousulle, sillä tuotantomäärien kasvun myötä jalostukseen ja vientiin liittyviä pullonkauloja saadaan vähennettyä. Luomuohjelmalla tulisi olla oma budjetti. Luomuvalvonnan kehittämiseen ja laadunvarmentamiseen tulee kiinnittää erityishuomiota perustettavassa Ruokavirastossa.

Lisätietoja

maatalousylitarkastaja Leena Seppä, maa- ja metsätalousministeriö, puh. 029 5162373, leena.seppa(at)mmm.fi

arvioitsija Sari Rannanpää, MDI, puh. 050 523 6872 sari.rannanpaa(at)mdi.fi

Maa- ja metsätalousministeriönt tiedote  2.11.2018

Selvitys Suomen puukerrostalohankkeista: lähivuosina valmistumassa jopa 6000 puukerrostaloasuntoa

Puukerrostaloja rakennetaan Suomessa nyt paljon ja hankkeiden määrä on kasvanut viime vuodesta, kertoo ympäristöministeriön tilaama selvitys. Merkittäviä puukerrostalohankkeita ovat esimerkiksi Suomen korkein, 14-kerroksinen puukerrostalo Joensuussa ja Turkuun rakentuva puukaupunki Linnanfältti.

Suomessa on tällä hetkellä rakenteilla tai suunnitteilla yhteensä 51 puukerrostalohanketta, eli yksittäisiä puukerrostaloja tai kokonaisia puukerrostaloalueita. Näistä varmasti toteutuvia on 10, todennäköisiä 28 ja mahdollisia 13 kappaletta. Viime vuonna vastaava kokonaisluku oli 40 hanketta. Mahdollisia hankkeita ovat kaavavaiheessa olevat laajat hankkeet, joissa ei ole vielä puurakentamiseen sitoutunutta rakennuttajaa tai rakentajaa.

Jos kaikki varmat sekä todennäköiset hankkeet toteutuvat, puukerrostaloasuntoja on tulossa Suomeen lähivuosina lisää jopa yli 6 000 kappaletta. Tässä luvussa eivät ole mukana kaksikerroksiset kerrostalot.

Rakennustutkimus RTS:n kunnille aiemmin teettämän kyselyn mukaan puukerrostalojen määrän arvioidaan tuplaantuvan vuosina 2018‒2020.

”On erittäin lupaavaa, että selvityksen mukaan Suomessa on kymmeniä kokonaisia alueita, joihin on tulossa puukerrostaloja. Puun käytön lisääminen rakentamisessa on tärkeää, jotta Suomen ilmastotavoitteet täyttyisivät”, ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelman ohjelmapäällikkö Petri Heino sanoo.

Joensuuhun Suomen korkein puukerrostalo, Turussa yksi suurimmista puukerrostalohankkeista

Suomen korkein puukerrostalohanke on tällä hetkellä käynnissä Joensuussa. 14-kerroksisen opiskelijoille suunnatun puukerrostalon on tarkoitus valmistua syksyllä 2019.

Yksi suurimmista käynnissä olevista puukerrostalohankkeista on Turun Linnanfältti, johon rakentuu 2020-luvun alkuvuosina useita 2-5-kerroksisia puukerrostaloja noin 1500 asukkaalle. Alueella on jo valmistunut kaksi puukerrostaloa ja käynnissä on tällä hetkellä viisi rakennustyömaata. Linnanfältin asuinalue oli puurakentamisen edistämisohjelman 2004–2010 valtakunnallinen pilottikohde.

Asuinpuukerrostalojen lisäksi Vaasassa on parhaillaan käynnissä Wasa Innovation Centerin eli massiivipuurakententeisen innovaatiokeskuksen rakentaminen. Rakennus koostuu 2-kerroksisesta ja 8-kerroksisesta osasta, joista ensimmäisen pitäisi valmistua jo tämän vuoden loppuun mennessä.

”Suomessa on nyt hyvä vauhti päällä puukerrostalojen rakentamisessa. Tavoitteena on, että saisimme lisättyä puun käyttöä myös julkisissa rakennuksissa. Vaasaan rakentuva innovaatiokeskus on hyvä esimerkki siitä, että puuta voidaan hyödyntää myös erilaisissa toimitiloissa”, ohjelmapäällikkö Petri Heino sanoo.

Muita varmoja puukerrostalohankkeita rakentuu tai on suunnitteilla Kirkkonummelle, Turun Pernoon, Nurmekseen, Nurmijärvelle, Rovaniemelle, Uuteenkaupunkiin ja Vesilahdelle.

Suomalainen puukerrostalohankekanta on koottu ensimmäisen kerran vuonna 2012 Puuinfon, työ- ja elinkeinoministeriön sekä Invest in Finlandin käyttöön. Hankekantaa on päivitetty vuosina 2014, 2015, 2017 ja 2018. Suurin osa tänä vuonna jo valmistuneista puukerrostalohankkeista löytyy viime vuoden raportista. Hankekannan tilaajana toimi tänä vuonna ympäristöministeriö. Hankekannan on koonnut oululainen arkkitehti Janne Tolppanen. Tiedot perustuvat kuntien julkisiin tietoihin. Lisäksi kuntia on kontaktoitu tietojen ajantasaisuuden varmistamiseksi.

Puukerrostalohankkeet on jaettu selvityksessä kolmeen eri luokkaan toteutumispotentiaalin mukaan: varmat, todennäköiset ja mahdolliset. Luokitus kuvastaa siis alueiden ja kohteiden toteutumistodennäköisyyttä puurakenteisena. Hankekantaan on kerätty kaikki vähintään 3-kerroksiset puukerrostalohankkeet sekä kaikki merkittävät suuren mittakaavan puurakenteiset julkiset rakennukset Suomessa.

Ympäristöministeriö julkaisi selvityksen tänään 2.11. Puupäivässä.

Lisää aiheesta

Lisätietoja

Petri Heino
puurakentamisen ohjelmapäällikkö
ympäristöministeriö
+358 295 250 203
petri.heino@ym.fi

Janne Tolppanen
selvityksen tekijä, arkkitehti
janne.j.tolppanen@gmail.com

Ympäristöministeriön tiedote 2.11.2018

Rutosta rahaa ja raaka-ainetta

Kuva: Vesiruttoa potkurissa.

Vieraslajit muodostavat kasvavan ongelman maailmalla eikä niiltä ole välttynyt kaukainen kotomaammekaan. Ihminen siirtää lajeja esiintymisalueiltaan uusille joko tahallaan tai vahingossa esimerkiksi painolastivesien mukana, ja ilmaston lämmetessä uudet lajit menestyvät myös pohjoisessa. Sisävesien vieraslajeja ei ole montaa, mutta pohjoisamerikkalainen kasvullisesti lisääntyvä uposkasvi kanadanvesirutto on osoittautunut melkoiseksi veijariksi. Oltuaan Suomessa jo toistasataa vuotta se intoutui yhtäkkiä massakasvuun Kuusamossa vallaten esimerkiksi karun Kitkajärven vain muutamassa vuodessa. Leviämisen rajoittaminen on hankalaa, mutta entäpä jos se pantaisiin hyötykäyttöön?

Hulluja ideoita

Kuusamo elää turismista ja vesiruton massakasvustojen ilmaantuminen Rukan lähijärviin herätti päättäjiä kääntymään tutkijoiden puoleen. Kokeilukulttuurin hengessä ympäristönsuojeluviranomainen kysyi, voiko sitä syödä, koska sehän näyttää smoothielta? Tuumasta toimeen; esitutkimusraha EAKR-ohjelmasta sekä SYKEn ja LUKEn tutkijoista etsittiin parhaat ratkomaan ongelmaa.

Onko sitä paljon?

Rannalta katsottuna massakasvusto näyttää tuuhealta, mutta onko sitä veden allakin runsaasti? Kyllä vain. Maastomittaukset ja läpi järven tehdyt kaikuluotaussovellukset osoittivat tuoremassan olevan jopa 57 tonnia hehtaarilla! Biomassaan on sitoutunut rehevöitymistä edistävää fosforia 12 kg hehtaarilla, eli suunnilleen sama määrä kuin pohjaliejussa on tätä ravinnetta.

Energiaako?

Vesirutto hajoaa maalle nostettuna nopeasti, joten se soveltunee hyvin myös biokaasun tuotantoon. Tehtyjen kokeiden perusteella biokaasun, josta puolet on metaania, saanto oli noin 0,7 litraa orgaanista kiintoainegrammaa kohden eli jopa hieman paremmin kuin muilla yleisesti käytetyillä orgaanisilla jakeilla. Lisäksi mädätejäännös eli rejekti sisälsi runsaasti typpeä ja hivenravinteita sopien varauksin myös maanparannuskäyttöön.

Rehuksi vai naamariin?

Monet riistaeläimet syövät vesikasveja ja niinpä myös näitä ominaisuuksia selviteltiin. Vesirutto oli rehuarvoltaan hyvin puna-apilan kaltaista, mutta vesistöstä riippuen mangaanin, alumiinin ja raudan pitoisuudet rajoittivat sen suoraa käyttöä. Suoraan smoothieta siitä ei siis kannata valmistaa, mutta joitakin viitteitä vesiruton soveltavuudesta esimerkiksi kosmeettisten tuotteiden raaka-aineeksi saatiin. Se soveltuisikin konkreettisesti naamariksi.

Tuholaisia vastaan!

Vesiruttokasvustot ovat usein kirkkaan vihreitä ja ilman leväkasvustoa. Ilmeisesti kasvilla on allelopaattisia ominaisuuksia eli se pystyy erittämään pintaleviä estäviä orgaanisia aineita. Alustavissa kokeissa vesirutto-uute hidasti perunarupea aiheuttavien sädebakteerien ja eräiden kasvipatogeenisten sienten kasvua laboratorio-oloissa. Pienessä mittakaavassa Kuusamossa onkin käytetty hyvällä menestyksellä vesiruttomassaa perunamailla, mutta se vaatii vielä lisätutkimuksia.

Ruttokeisarit

Verotietojen valossa Kuusamosta ei löydy yhtään vesiruttomiljonääriä, vaikka järvet pursuilevat vesiruttoa. Syy on perin yksinkertainen. Vesiruton kerääminen järvestä on hankalaa sopivan kaluston puuttuessa ja vesipitoinen massa on nopeasti pilaantuvaa. Toisaalta järviä kunnostettaessa massaa syntyy joka tapauksessa ja pienikin hyöty keventäisi kustannuksia. Biotaloushengessä jatkohankkeissa keskitytään sekä korjuumenetelmiin että hyötykäytön edistämiseen peltokokeiden kautta. Järviä ja saapuvia vieraslajeja kuitenkin riittää.

Kirjoittaja Seppo Hellsten on Suomen ympäristökeskuksen Vesien kunnostus -ryhmän päällikkö Oulussa ja perehtynyt erityisesti järvien ekologiaan omana erikoisalanaan vesikasvit. Hän toimii myös Suomen ympäristökeskuksen päätutkijana Pohjoismaisessa Biowater-hankkessa, jossa selvitetään biotalouden vesistövaikutuksia.

Yhteydenotot:
Sähköposti: seppo.hellsten(a)ymparisto.fi, Twitterissä @SeppoHellsten

Lisätietoa:
Yleisesti vieraslajeista
Vesiruton hyötykäyttöhanke
Vesistökunnostusverkosto

 

***

Jätevesi juomavedeksi, särkikaloista trendiruokaa, kalanperkeistä ravintolisiä ja levistä energiaa. Ei mitään kalajuttuja, vaan jo todellisuutta! Vesiosaamisella Suomi voisi olla huomattavasti suurempi vaikuttaja myös kansainvälisillä kentillä. Alan liiketoimintaa tukevan tutkimuksen ja osaamisen painopisteitä onkin määritelty laajalla kokoonpanolla kasvun vauhdittamiseksi. Sukella vesiasioiden pariin Silakkaa ja sinistä biotaloutta –blogisarjan parissa.

Blogisarjan tuottavat maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT, Business Finland, Suomen Akatemia ja Gaia Consulting. Kirjoitukset julkaistaan syys-joulukuussa biotalous.fi -sivustolla.

Blogisarjan aiemmin julkaistut kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Julkaistu 6.11.2018

Valtioneuvosto otti kantaa EU:n ehdotukseen veden uudelleenkäytöstä

Valtioneuvosto otti tänään yleisistunnossaan kantaa EU:n komission ehdotukseen asetukseksi veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista. Asetus koskisi käsitellyn yhdyskuntajäteveden käyttöä maatalouden kasteluvetenä.

Valtioneuvosto tukee ehdotuksen tavoitetta vähentää veden niukkuudesta aiheutuvia haittoja sekä edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista lisäämällä veden uudelleenkäyttöä. Suomen olosuhteissa veden uudelleenkäyttö ei yleensä ole tarpeen veden niukkuuden takia, mutta siihen liittyvien mahdollisuuksien edistäminen on kannatettavaa kiertotalouden, resurssi- ja energiatehokkuuden sekä puhtaan teknologian (cleantech) kehittymisen näkökulmasta.

Yhdyskuntajäteveden uudelleenkäytössä on kuitenkin myös riskejä, sillä huolimaton käyttö voi pahimmillaan aiheuttaa merkittäviä haitallisia seurauksia ihmisten ja eläinten terveyteen tai ympäristöön. Niiden ehkäisemiseksi tarvitaan riittävä keinovalikoima, joka on suhteutettu kuhunkin käyttötarkoitukseen ja siihen liittyviin riskeihin.

Haitallisten seuraamusten välttämisessä on oleellista se, että jäteveden uudelleenkäyttöön liittyvät terveys- ja ympäristöriskit tunnistetaan ja että tunnistetuille riskeille määritellään tehokkaat hallintakeinot. Keinojen toimivuutta tulee lisäksi seurata huolellisesti.

Asetusluonnoksessa ehdotetut yhteiset vähimmäislaatuvaatimukset kasteluun käytettävälle jätevedelle sekä ehdotetut riskien hallinnan ja seurannan velvoitteet ovat valtioneuvoston mielestä oikeansuuntaisia keinoja haitallisten seurausten vähentämiseksi. Yhteiset laatuvaatimukset ja asetusluonnokseen sisältyvä ehdotus veden uudelleenkäyttöön liittyvän tiedon saatavuudesta ja avoimuudesta selkeyttävät tilannetta nykyisestä.

Asetusehdotus ei velvoita jäsenvaltiota käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttöön, ja jäsenvaltio voi itse päättää siitä, miten paljon se kannustaa toimijoita uudelleenkäyttöön. Tarvittaessa jäsenvaltio voi myös asettaa käytölle riskienarvioinnin tai muun tiedon perusteella vähimmäisvaatimuksia tiukempia ehtoja.

Asetusehdotuksen käsittely käynnistyy Euroopan unionin neuvostossa kuluvan syksyn aikana.

Lisätietoja:

Maa- ja metsätalousministeriö:
Neuvotteleva virkamies Ville Keskisarja, p. 029 516 2390, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Ympäristöministeriö:
Neuvotteleva virkamies Ari Kangas, p. 029 525 0340, etunimi.sukunimi@ym.fi
Lainsäädäntöneuvos Sara Viljanen, p. 029 525 0315, etunimi.sukunimi@ym.fi

Sosiaali- ja terveysministeriö:
Neuvotteleva virkamies Jarkko Rapala, p. 029 516 3315, etunimi.sukunimi@stm.fi

Tiedote, Maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä ympäristöministeriö, 25.10.2018

Tiilikainen: Pohjoismaiden otettava Euroopan ilmastojohtajuus

”Pohjoismaiden on yhteisesti otettava Euroopan ilmastojohtajuus. Nyt kun Saksa hakee suuntaa ja Iso-Britannia on Brexitin pyörteissä, Pohjoismaita tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Olemme yhteenlaskettuna maailman 11. suurin talous: yhdessä meillä on merkitystä – ja myös halua ja kykyä puskea ilmastotyötä eteenpäin ja näyttää suuntaa”, totesi asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen Pohjoismaiden ympäristöministerien kokouksessa Oslossa tänään.

Tiilikaisen mukaan Pohjoismaiden kannattaa edetä ripeästi ja yhtenä rintamana myös omien ilmastotavoitteidensa kiristämisessä.

”Kansallisten ilmastositoumusten päivittämistä kannattaa valmistella yhdessä heti Katowicen jälkeen niin, että voimme ilmoittaa uusista panoksistamme jo vuonna 2020”, ministeri sanoi.

Ympäristöministerit tapasivat Oslossa 30.-31.10. Agendalla painottuivat ilmastoasiat ja valmistautuminen joulukuiseen Katowicen ilmastokokoukseen. Pohjoismaiden yhteisenä tavoitteena on saada Katowicen ilmastokokouksesta joulukuussa vahva sääntökirja Pariisin sopimukselle. Tähän tarvitaan yhtenäistä viestiä, kansainvälisen diplomatian keinoja ja konkreettisia näyttöjä siitä, että Pariisin sopimuksen mukainen elämä on mahdollista ja toivottavaa, ministeri totesi.

”Pohjoismailla on hyvä maine. Olemme luotettavia kumppaneita kehitysmaiden suuntaan, ja voimme toimia sillanrakentajina rikkaiden ja kehittyvien maiden välillä. Tarjoamme tukea ilmastonmuutokseen sopeutumiseen kaikkein haavoittuvimmille maille, ja meillä on myös sellaista teknologiaosaamista, joka hyödyttää nopeasti kehittyviä talouksia. Olemme myös itse pystyneet osoittamaan, että hyvinvointia voidaan lisätä ja päästöjä vähentää samaan aikaan.”

Lisätietoja:

Erityisavustaja Taru Savolainen, p. +358 40 535 8622, etunimi.sukunimi@ym.fi

Ympäristöministeriön tiedote 31.10.2018 

Veden ja digitalisaation rajapinnalla

Voiko veden arvoa korvata jollakin aineettomalla? Voidaanko digitalisaation avulla saavuttaa entistä parempaa vesiluonnonvarojen käyttöä? Digitalisaatio luo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia tehdä asioita toisin kuin ennen. Se antaa työkaluja resurssitehokkuuteen ja vastuulliseen luonnonvarojen käyttöön.

Yritysten digitaalisten liiketoimintamallien ytimessä voivat olla esimerkiksi resurssien- ja energiankäytön optimointi ja säästöihin liittyvien hyötyjen jakaminen esimerkiksi älykkäiden sähköverkkojen ja liikenteen tai uudenlaisten ruoantuotantokonseptien alueilla. Nämä mahdollisuudet koskevat myös vettä ja vesiluonnonvaroja.

Uudenlaista vedenkäytön optimointia datan ja parempien analyysimenetelmien avulla

Maatalouden kastelua sekä golf- ja urheilukenttien kastelujärjestelmää optimoidaan sensoreiden avulla todellisen tarpeen, ei tuntuman mukaan. Älykkäät algoritmit mahdollistavat nopean reagoinnin poikkeukselliseen vedenkulutukseen tai vesiputkien vuotoihin niin teollisuudessa kuin kodeissakin. Tulvariskien arviointi ja niihin varautuminen on maailmalla entistä helpompaa.

Laitteiden huoltotarvetta ja rikkoutumista voidaan ennakoida ja estää. Erilaiset kuvaavat ja ennustavat algoritmit mahdollistavat älykkäät ohjaus- ja hälytysjärjestelmät. Huollon ja kunnossapidon tehtäviä voidaan helpottaa antamalla tekoälyyn pohjautuvia suosituksia ja jatkossa myös hyödyntämällä lisättyä todellisuutta.

Toistaiseksi hyödyntämätöntä ja strukturoimatonta dataa voidaan käyttää vesivarojen laadun, määrän ja käytön vaikutusten entistä parempaan ymmärtämiseen. Tekoäly voi tehdä aiemmin strukturoimattoman datan, esimerkiksi satelliitti- ja kuvadatan, käyttökelpoiseksi, jolloin päätösten vaikutuksia ja monimutkaisia vuorovaikutussuhteita pystytään arvioimaan entistä paremmin. Digitaalisten sovellusten ja alustojen avulla tietoa vesiluonnonvarojen käytöstä ja tilasta voidaan helposti jakaa ja hyödyntää globaalisti.

Nousevat teknologia-alueet, kuten lohkoketjuteknologia, tuovat myös vesialalle mielenkiintoisia uusia avauksia. Ilmastonmuutokseen liittyvässä päästökaupassa lohkoketjuihin perustuvia ajatuksia on jo liikkeellä. Vastaavasti teknologia voisi ratkaista myös vesivarojen käyttöön ja omistajuuteen liittyviä kysymyksiä.

Digitalisaatio avaa uusia kasvumahdollisuuksia suomalaiselle vesiosaamiselle

Kaiken perusta on sinisen biotalouden ja digitalisaatioon erikoistuneiden yritysten välinen yhteistyö, sillä osaamisvaatimukset digilähtöisen palvelutarjonnan kasvattamiseen ovat varsin suuret. Tarvitaan strategista näkemystä digitalisaation asiakaslähtöiseen hyödyntämiseen lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä. Lisäksi tarvitaan investointeja asiakasvuoropuheluun ja osaamiseen.

Asiakkaille, kuluttajille ja yhteiskunnalle uudella tavalla arvoa luovat digitalisaatiota hyödyntävät liiketoimintamallit avaavat suomalaiselle veteen liittyvälle palvelu-, teknologia- ja järjestelmäosaamiselle runsaasti myös kansainvälisiä mahdollisuuksia.

 

Kirjoittaja Päivi Luoma on Gaia Consulting Oy:n johtava asiantuntija. Hänen osaamistaan on erityisesti puhtaita ratkaisuja tarjoavien yritysten uusi liiketoiminta.

Yhteydentot:
sähköposti: paivi.luoma(a)gaia.fi, LinkedIn

Gaia Consulting Twitterissä

***

Jätevesi juomavedeksi, särkikaloista trendiruokaa, kalanperkeistä ravintolisiä ja levistä energiaa. Ei mitään kalajuttuja, vaan jo todellisuutta! Vesiosaamisella Suomi voisi olla huomattavasti suurempi vaikuttaja myös kansainvälisillä kentillä. Alan liiketoimintaa tukevan tutkimuksen ja osaamisen painopisteitä onkin määritelty laajalla kokoonpanolla kasvun vauhdittamiseksi. Sukella vesiasioiden pariin Silakkaa ja sinistä biotaloutta –blogisarjan parissa.

Blogisarjan tuottavat maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT, Business Finland, Suomen Akatemia ja Gaia Consulting. Kirjoitukset julkaistaan syys-joulukuussa biotalous.fi -sivustolla.

Blogisarjan aiemmin julkaistut kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Julkaistu 30.10.2018

EU:lta merkittävää rahoitusta Suomen ympäristöhankkeille

Euroopan komissio on tehnyt päätökset niin sanottujen Life-ympäristöhankkeiden rahoituksesta vuonna 2017 toteutetun hakukierroksen pohjalta. Suomi saa rahoitusta yhteensä viidelle merkittävälle hankkeelle.

Metsähallituksen Luontopalvelut saa yli 20 miljoonan euron rahoituksen kolmelle uudelle luonnonsuojeluhankkeelle, jotka toteutetaan yhdessä laajan kumppaniverkoston kanssa.

Rannikko-Life-hankkeessa kunnostetaan merkittäviä rannikon ja saariston elinympäristöjä, kuten paahdealueita, rantaniittyjä, lehtoja ja hakamaita kahdeksalla suojelualuekeskittymällä Suomenlahdelta Perämerelle. Liito-orava-Life-hankkeessa luodaan toimintamallit liito-oravien huomioimiseen metsien käsittelyssä sekä taajamien puistojen ja metsien hoidossa. Beetles-Life-hankkeessa puolestaan kunnostetaan kahdeksan harvinaisen ja EU:n erityisesti suojeleman kovakuoriaislajin nykyisiä ja tulevia elinympäristöjä.

Metsähallituksen hankkeiden lisäksi EU-rahoituksen turvin käynnistyy kaksi muutakin suomalaista Life-hanketta: Suomen Luonnonsuojeluliiton Finvasive Life uhkaavien vieraslajien torjuntaan sekä Meehanite Technology Oy:n ympäristöystävällisiä valimoja kehittävä Green Foundry -hanke.

Komissiosta odotetaan lähiaikoina päätöstä myös Suomen ympäristökeskuksen Canemure Life -ilmastohankkeen rahoituksesta. Tämä laaja-alainen ns. integroitu Life-hanke toteuttaa konkreettisia ilmastonmuutoksen hillintää tukevia osahankkeita yli kymmenellä ydinalueella eri puolilla Suomea.

Toteutuessaan kaikkien näiden suomalaishankkeiden EU-rahoitus on arviolta yhteensä yli 32 miljoonaa euroa. Tämä on enemmän kuin yhdelläkään aikaisemmalla Life-rahoituksen hakukierroksella. Integroidut Life-hankkeet sopivat suomalaiseen innovaatiokulttuuriin hyvin – Canemure-hankkeen toteutuessa Suomi on saanut integroituihin Life-hankkeisiin rahoitusta EU-maista eniten.

Life on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.

Lisätietoja:

Neuvotteleva virkamies Pekka Harju-Autti, ympäristöministeriö, p. 050 3652359, etunimi.sukunimi@ym.fi

Kehityspäällikkö Mikko Tiira, Metsähallitus, p. 040 169 6646, etunimi.sukunimi@metsa.fi

Ympäristöministeriön tiedote 25.10.2018 

Ympäristöministeriön hallinnonalan harkinnanvaraisten valtionavustusten haku vuodelle 2019 on käynnissä

Ympäristöministeriön hallinnonalan valtionavustusten hakuaika vuodelle 2019 on alkanut. Haku on käynnissä 24.10.2018 alkaen ja 30.11.2018 asti. Tiettyjen avustusten osalta hakuaika saattaa olla toinen – tällöin asiasta on kuitenkin kerrottu erikseen avustuksen tarkemmassa hakuohjeessa.

Avustusta voidaan myöntää yleisesti hakijan koko toimintaan tai hakijan yksittäiseen toimenpiteeseen tai hankkeeseen. Avustukset ovat harkinnanvaraisia ja niitä myönnettäessä arvioidaan, kuinka avustettava toiminta tai hanke edistää valtion talousarviossa esitettyjä ympäristöministeriön hallinnonalan tavoitteita.

Avustusta voidaan myöntää esimerkiksi ympäristönhoitoon, ympäristönsuojelun edistämiseksi, asunto- ja rakennusalan valistustoimintaan, rakennusperinnön hoitoon, jätevesineuvontaan, pohjavesien suojeluun tai vesienhoitosuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelman toimenpiteiden toteuttamiseen.

Käyttökohteesta riippuen valtionavustusta haetaan joko ympäristöministeriöstä tai ELY-keskuksista. Avustusta haetaan sähköistä hakulomaketta käyttäen.

Ympäristöministeriön uutinen 24.10.2018

Metsädebatissa vilkasta keskustelua metsien kestävästä käytöstä

Metsädebatissa vilkasta keskustelua metsien kestävästä käytöstä

Maa- ja metsätalousministeriö järjesti keskiviikkona 24.10.2018 sidosryhmätilaisuuden, jossa metsäalan tutkijat ja muut osaajat sekä paikalle lupautuneet puolueiden edustajat keskustelivat ajankohtaisista metsien käyttöön ja ilmastovaikutuksiin liittyvistä kysymyksistä. Tilaisuus oli osa vuoden loppuun mennessä valmistuvaa Kansallisen metsästrategian päivitystyötä.

Tilaisuuden avaussanat lausui maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, joka korosti puheessaan kestävän metsäpolitiikan moniulotteisuutta.

–Metsiin kohdistuu monenlaisia odotuksia ja keskustelua on siksi syytä käydä mahdollisimman monipuolisella joukolla, jotta tavoitteet metsien käytölle selkiintyvät. Kansalaisten hyvinvoinnin kannalta parhaaseen ratkaisuun päästään vain avoimessa vuoropuhelussa, tutkimustietoa hyödyntäen, sanoi ministeri.

Ministeri Leppä otti kantaa myös julkisuudessa viime aikoina esillä olleeseen kysymykseen siitä, pitäisikö metsänomistajan joissakin rajatuissa tilanteissa saada korvausta hiilinielun kasvattamiseen liittyvästä panoksestaan.

–Minusta tämä on selvittämisen arvoinen asia, hän sanoi. Tärkein ilmastoteko, jonka metsänomistajat voivat nyt tehdä, on kuitenkin hänen mukaansa metsänhoidon rästien hoitaminen kuntoon. Ministeri painotti myös metsien monimuotoisuuden eteen tehtävää työtä talousmetsissä.

Kuulijoille ja keskustelijoille esiteltiin myös kansallisen metsästrategian päivitystyön tämän hetkinen vaihe. Strategian toteuttamisessa tarvitaan maa- ja metsätalousministeriön metsäneuvos Marja Kokkosen mukaan yhteistyötä monella eri tasolla ja monessa eri aiheessa. Resurssien näkökulmasta tärkeimmät tarpeet liittyvät hänen mukaansa jatkossakin tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen turvaamiseen.

Maa- ja metsätalousministeriön viestintäjohtaja Janne Impiön johdolla käydyissä debateissa ja paneelikeskustelussa nousivat vahvasti esiin kaikki kestävyyden ulottuvuudet (ekologinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen). Ydinasia ilmastoa ja muuta kestävyyttä ajatellen oli keskustelijoiden mielestä puuston kasvu – siitä huolehtiminen jatkossakin on kestävyyden kannalta keskeisintä.

Kts. tallenne tilaisuudesta (YouTube, 2 t 5 min)

Tilaisuuden ohjelma PDF 506kB 
Ministeri Jari Lepän avaussanat PDF 350kB 
Marja Kokkosen esityskalvot kansallisen metsästrategian päivitystyöstä PDF 1,2MB

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriössä:
metsäneuvos Marja Kokkonen, p. 029 516 2444
ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. 050 516 2868
Sähköpostiosoitteet muotoa etunimi.sukunimi@mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 24.10.2018 

Maatalouden kannattavuustilanteeseen helpotusta, lisäpanostuksia afrikkalaisen sikaruton torjuntaan

Maatalouden kannattavuustilanteeseen helpotusta, lisäpanostuksia afrikkalaisen sikaruton torjuntaan

Hallitus päätti vuoden 2018 toiseen lisätalousarvioesitystä koskevassa neuvottelussaan kansallisista toimista, joilla maatalouden vaikeaa kannattavuustilannetta voidaan helpottaa. Esitys lisätalousarvioksi on tarkoitus antaa eduskunnalle torstaina 25. lokakuuta.

Lisätalousarvioesityksessä päätettiin hallituksen aiemmin linjaaman kansallisiin tulotukityyppisiin toimenpiteisiin käytettävän 30 miljoonan euron jakamisesta. Vuoden 2018 toiseen lisätalousarvioon sisällytetään tästä 7,5 miljoonan euron määräraha tukimuotoihin, joiden maksatus aloitetaan vuoden 2018 aikana. Loppuosa sisällytetään vuoden 2019 talousarvioesityksen täydennykseen.

Eduskunnan käsittelyssä olevaan vuoden 2019 talousarvioesitykseen sisältyy maatalouden kannattavuutta parantava rahoituspaketti. Osana tätä pakettia luonnonhaittakorvauksiin osoitetaan yhteensä 37,5 miljoonan euron lisäys, joka mahdollistaa vuonna 2019 hieman vuotta 2018 korkeamman tuen maksamisen, kun otetaan huomioon muut määrärahamuutokset.

Vuoden 2019 talousarviossa viljelijöiden tilannetta helpotetaan myös sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön hallinnonalojen toimenpitein. Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle (MELA) ehdotetaan Välitä viljelijästä –projektille 3,0 miljoonan euron jatkorahoitusta vuosille 2019-2020. Maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) maksujen viivästyskoron tilapäistä alentamista jatketaan vuosina 2019-2020. Maataloudessa käytetyn kevyen polttoöljyn energiaverosta vuodelta 2018 maksettavaa palautusta ehdotetaan korotettavaksi 20 miljoonalla eurolla.

Hallitus pitää tärkeänä afrikkalaisen sikaruton torjuntaan liittyvien toimien tehostamista. Tähän liittyen esitetään Ruokavirastolle 0,7 miljoonan euron ja Tullille 1,11 miljoonan euron lisämäärärahaa. Näistä toimista päätetään vuoden 2019 talousarvioesityksen täydennyksen yhteydessä.

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
erityisavustaja Risto Lahti, p. 050 565 0424, etunimi.sukunimi(at)mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote  24.10.2018