Ympäristöministeriöltä 1,93 miljoonaa euroa avustuksia järjestöille ja ympäristönhoitoon

Ympäristöministeriö myöntää tänä vuonna yhteensä 1,93 miljoonaa euroa harkinnanvaraisia valtionavustuksia. Avustuksia saa 35 järjestöä, ja rahaa myönnetään myös ympäristökasvatuksen ja -valistuksen hankkeisiin, saariston ympäristönhoitoon ja tunturialueiden jätehuoltoon. Suurimpia avustusten saajia ovat Pidä Saaristo Siistinä ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Vuokralaiset VKL ry sekä Natur och Miljö rf.

Tänä vuonna järjestöille ja ympäristönhoitoon tarkoitettua määrärahaa on käytettävissä 1 930 000 euroa, mikä on 95 000 euroa enemmän kuin vuonna 2018. Kyseiseen vuoden 2019 määrärahaan sisältyy eduskunnan järjestöille myönnettäviin avustuksiin osoittama 100 000 euron ja Suomen Metsästäjäliitto ry:lle osoittama 100 000 euron lisäys.

Vuosina 2017-2018 käyttämättä jääneet ja ympäristöministeriölle palautuneet määrärahat käytetään vuoden 2019 avustusten jaon yhteydessä kohdentamalla avustus uudelleen vuosina 2017 ja 2018 avustusta saaneille järjestöille. Näin vuonna 2019 jaettavissa oleva määräraha on suurempi kuin avustuksiin vuoden 2019 talousarviossa varattu määräraha.

Valtion talousarviossa ympäristöministeriön hallinnonalan momentin avustukset järjestöille ja ympäristönhoitoon -avustuksilla tuetaan valtakunnallista ympäristöjärjestötoimintaa, valtakunnallisia asunto- ja rakennusalan järjestöjä niiden valistus- ja neuvontatoiminnassa, ympäristökasvatusta ja -valistushankkeita sekä saariston ympäristönhoitoa ja saaristo- ja tunturialueiden jätehuoltoa edistävää toimintaa.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Miliza Malmelin, ympäristöministeriö, p. 02952 50176, etunimi.sukunimi@ym.fi

Ympäristöneuvos Tuija Mikkonen, ympäristöministeriö, p. 02952 50184, etunimi.sukunimi@ym.fi

Ympäristöministeriön tiedote 15.4.2019 

Kestävää kehitystä annos kerrallaan

Kestävää kehitystä annos kerrallaan

Voiko kouluruokailun hiilijalanjäljen puolittaa ja millaisia vaikutuksia sillä olisi käytännössä kustannuksiin, ruuan valmistustapoihin ja ravitsemuksen kannalta? Tämän Muuramen kunnan ruokapalvelut aikoo nyt selvittää.

Muuramen esimerkki on kokeiluna poikkeuksellinen, mutta julkisten keittiöiden ruokatarjonnan vastuullisuus puhututtaa muuallakin, ja aiheeseen liittyvää tutkimusta on tekeillä esimerkiksi Luonnonvarakeskuksessa.

Eikä aivan aiheetta: vuosittain julkisiin ruokahankintoihin käytetään Suomessa 350 miljoonaa euroa. Suuri osa suomalaisista nauttii säännöllisesti, jollei peräti päivittäin kuntakeittiöissä valmistettuja aterioita, oli kyse sitten päiväkodeista, palvelutaloista tai työpaikkojen lounasravintoloista.

383 miljoonaa ateriaa vuodessa on vaikuttava määrä ruokaa. Syöjien ohella ruokavalinnat vaikuttavat aina ympäristöön ja yhteiskuntaan siellä, missä ruoka on tuotettu ja missä se jalostetaan.

– Ruualla on niin suuri merkitys meille ja kestävän kehityksen tavoitteiden huomioiminen on tätä päivää, toteaa erityisasiantuntija Auli Väänänen maa- ja metsätalousministeriöstä.

– Kansainväliset ruokaskandaalit ja huoli ilmastonmuutoksesta ovat nostaneet aiheen pöydälle myös meillä.

Väänänen on vuoden alusta työskennellyt maa- ja metsätalousministeriössä elintarvikehankintoihin erikoistuneena asiantuntijana, tehtävänään edistää julkisten elintarvikehankintojen vastuullisuutta ja kestävyyttä. Käytännössä hankintalähettiläs kiertää ja tukea kuntien hankinta- ja ruokapalveluammattilaisia jakamalla tietoa ja hyviksi havaittuja käytäntöjä kilpailutuksen tueksi.

– Kestävyydessä on monta pintaa, meillä niistä tutuin ja laajasti käytetty on ravitsemus, kertoo Väänänen.

Suomessa nousisi meteli, jos kouluissa tarjottaisiin epäterveelliseksi tiedettyä ruokaa, olemme tottuneet odottamaan ravitsemuksellisesti täysipainoista syötävää.

– Kansallisia ravitsemussuosituksia on laadittu ja ravitsemuksen merkitys tiedostettu meillä jo pitkään. Kunnat ja sitä kautta ammattikeittiöt ovat laajasti sitoutuneet ravitsemussuosituksiin, raaka-aineiden ravitsemuksellista laatua osataan painottaa jo hankinnoissa.

Kilpailutusasiakirjoihin kirjatuilla kriteereillä ratkaistaan paljon muutakin kuin maidon tai levitteen rasvaprosentti. Kuinka tuotantoeläinten tai työntekijöiden hyvinvoinnista on huolehdittu? Onko tarjolla luomua? Voiko marjoja tarjoilla kuumentamatta? Onko tarjolla lähisärkeä vai kaukokalaa? Millaisen jalanjäljen tuotanto on jättänyt ympäristöön?

Siihen, mitä lautaselle lopulta ammennetaan, vaikuttaa monipolvinen ketju, jossa ratkaisevaa ei ole vain tieto ja ymmärrys valintojen vaikutuksista, myös poliittista tahtoa tarvitaan.

– On tärkeää, että kuntien strategioista löytyy tuki vastuullisuuden painottamiseen hankinnoissa, kertoo Väänänen.

Vastuullisuuskriteerien osaava käyttö on kunnille myös keino vaikuttaa ruuan kotimaisuusasteeseen ja vaikkapa paikallisten leipäerikoisuuksien tai kausituotteiden nostamiseen listoille. Hintaankaan ei valinnan tarvitse kompastua, sen sijaan ruokaratkaisuilla voi olla aluetaloudellista merkitystä. Kunnat voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä tuoteryhmiä hankintarenkaiden kautta hankitaan, ja mitä rajataan renkaiden ulkopuolelle.

– Monet kriteerit esimerkiksi lihan tapauksessa eivät välttämättä nosta hintaa. Sen sijaan laatukriteereitä painottamalla voidaan vaikuttaa siihen, että valikoimiin saadaan kotimaista lihaa, jolloin myös antibioottien käyttö lihantuotannossa on ollut hyvin rajattua, eikä tuotteissa ole salmonellariskiä.

– Vastuullisuuden painottamisesta koituvia lisäkuluja voidaan hillitä myös reseptiikan kehittelyllä ja ruokalistasuunnittelulla. Tästäkin meillä on hyviä esimerkkejä, vaikkapa juuri Muuramesta, jossa luomun ja lähellä tuotetun ruuan osuus kunnan keittiössä on systemaattisilla valinnoilla nostettu 20 prosenttiin.

Kuntien todellisuudessa sama ammattilainen saattaa kuitenkin kilpailuttaa niin kaivinkoneita kuin elintarvikkeitakin, ja niukkuutta on niin ajasta kuin rahastakin. Tässä kohtaa onkin tärkeää, että tietoa olisi helposti saatavilla. Hankintalähettiläs kannustaa aloittamaan helposta päästä, tuoteryhmä kerrallaan.

– Ravitsemussuositusten mukainen laatu on hyvä lähtökohta muutokselle kohti vastuullisempaa ateriaa, muistuttaa Väänänen.

– Käytetään sesongin mukaisia kasviksia ja hedelmiä, suositaan ruokalistalla järvikalaa sekä silakkaa, ja tarjotaan kasvisvaihtoehto kaikille päivittäin. Näitä tukemaan voidaan ottaa muita vastuullisuuskriteereitä kuten eläinten terveyttä, luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja ruokaturvallisuutta edistäviä tai hiilijalanjälkeä pienentäviä kriteereitä. Kun hinta on ollut pitkään määräävä tekijä kilpailutuksessa, tapahtuu muutoskin vähitellen.

 

Maa- ja metsätalousministeriön uutinen 15.4.2019

Maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimille tukea maatalousministereiltä

EU:n maatalousministerit keskustelivat maanantaina kokouksessaan Luxemburgissa niin sanotusta vihreästä arkkitehtuurista. Puheenjohtajamaa Romania kokoaa asiasta jäsenmaiden kantoja. Suomi kannattaa riittävää kansallista liikkumavaraa, jotta ympäristö- ja ilmastokestävyyttä voitaisiin vahvistaa ja yksinkertaistaa vaatimuksia. Suomi vahvistaisi ympäristö- ja ilmastotoimia EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistuksessa.

”Kannatan kunnianhimon kasvattamista. Uudella ohjelmakaudella ei voida ottaa askeleita taaksepäin ilmasto- ja ympäristötoimissa”, sanoo maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa Suomen edustanut maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Neuvostossa arvioitiin ilmasto- ja ympäristötoimien rahoitusosuutta seuraavalla ohjelmakaudella. Komissio on ehdottanut, että niille varataan vähintään 30 prosenttia maaseuturahoituksesta. Merkittävä osa jäsenvaltioista tuki ehdotusta varsinkin, jos myös epäsuotuisien alueiden tuki lasketaan mukaan. Mikäli vaatimustasoa nostetaan, Suomen ja monen muun maan mielestä tämän pitää näkyä maatalouden rahoituksessa, jotta toimenpiteet eivät heikennä kannattavuutta. ”Lopullinen kanta ympäristörahoituksen määrään voidaan ottaa vasta, kun rahoituskehysneuvottelujen lopputulos on tiedossa.” Leppä toteaa. Jäsenvaltiolle tulisi kuitenkin antaa riittävästi kansallista liikkumavaraa, jotta ympäristö- ja ilmastokestävyyttä voitaisiin vahvistaa ja vaatimuksia yksinkertaistaa. ”Tämä sallii parhaiten soveltuvien keinojen valitsemisen luonnonolosuhteiltaan ja maataloudeltaan erilaisissa jäsenvaltioissa”, Leppä kertoo.

Suomessa ympäristö- ja ilmastotavoitteita on edistetty onnistuneesti pakollisten toimien lisäksi myös vapaaehtoisesti. ”Haluaisimme jatkossakin tukea maaseudun kehittämisvaroilla ympäristö- ja ilmastoystävällisten viljelytapojen käyttöönottoa. Lähes kaikki viljelijät Suomessa ovat sitoutuneet ohjelmaan.”

Afrikan maaseudun kehittämisestä toimenpide-esitys

Neuvostossa esiteltiin Afrikan maaseutua käsittelevän erityistyöryhmän (TFRA) loppuraportti. Ministerit keskustelivat ryhmän kuudesta suosituksesta.
Suomen mielestä EU:n ja Afrikan välisessä yhteistyössä pitäisi puuttua metsäkatoon.
”Tässä työssä metsittäminen ja metsäsektorin vahvistaminen ovat keskeisiä toimenpiteitä. Näin tuetaan metsien hyvää kasvua, terveydentilaa sekä hillitään ilmastonmuutosta”, Leppä kertoo.
Suomi on aiemmin esittänyt metsätoimien liittämistä EU:n ulkosuhderahoituksen ohjelmien yhteyteen, kuten myös Euroopan kestävän kehityksen rahaston tavoitteisiin.
Neuvostossa esillä oli myös maatalouden markkinakatsaus ja Alankomaiden aloite metsäkadon torjunnasta.

Lisätietoa maa- ja metsätalousministeriöstä:

Yksikönpäällikkö Ahti Hirvonen, p. 02951 62337, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. +358 50 516 2868, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Linkkejä muualle:

EU:n maatalousministerineuvostossa puhutaan maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimista

CAP-ajankohtaiskeskustelu EU:n maatalous- ja kalastusneuvostossa 15.4.2019

Afrikan maaseutua käsittelevän erityistyöryhmä (TFRA)

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 15.4.2019

Puustelli on keittiökalusteiden hiilijalanjäljillä

Puustelli on kärkijoukossa kehittämässä ympäristöä säästävää kalusteteollisuutta. Tavoitteena on koko tuotteen elinkaaren kattava ympäristövastuu, joka minimoi ympäristövaikutukset, säästää resursseja, välttää jätteen syntymistä ja kierrättää materiaalit mahdollisimman tarkoin. Miinus-kalustejärjestelmä on globaalisti innovatiivisin keksintö vuosikymmeniin koko kalustealalla.

Puustellin tuotannossa materiaaleista ekologinen puu on läheisin. Moderni puuovia ja -tasoja valmistava tehdas taipuu lukuisiin variaatioihin. Tammi, mänty ja koivu ovat tällä hetkellä menevimmät puulajit. Suomalainen koivu oli arkkitehti Alvar Aallon rakastama puulaji ja vuosikymmenten jälkeen voimme yhä vain ihailla näiden käyttöhuonekalujen kestävyyttä. Ja kestävyytensä vuoksi koivu on kuin kotonaan myös keittiökalustemateriaalina eri muodoissaan ja sävyissään. Jokainen puulaji käyttäytyy eri tavalla ja se pitää huomioida tuotteita valmistettaessa.

Metsäsertifiointi on yritysmaailmassa tehokas kaupankäynnin väline

Puu on ekologinen materiaali, riippuen materiaalin hankintapaikasta ja lopullisen tuotteen valmistustavasta. Puustellin materiaalihankinnassa vain sertifioitujen metsien puut kelpaavat. Puutavarat ostetaan ensisijaisesti Suomesta, mutta aina se ei ole mahdollista. Valmiit hankintakanavat ovat siksi olemassa ja ne keskittyvät vastuullisille yhteistyökumppaneille, joiden kanssa on toimittu vuosia ja vuosikymmeniä. Jokainen Puustelliin päätyvä puutavara on lähtöisin hyvin hoidetuista metsistä, joilla on joko FSC®- tai PEFC™-metsäsertifikaatti.

Sademetsien tuhot sekä ympäristö- ja ilmastoraportit ovat olleet jo pitkään hälyttävää luettavaa. Laittomien hakkuiden estäminen ja metsien huolellinen hoitaminen ovat kiireellinen välttämättömyys. Metsät ovat myös satojen miljoonien ihmisten tulonlähde. Nämä syyt ovat pakottaneet tekemään alalle selkeät pelisäännöt. Yritysmaailmassa sertifikaateista on tullut tehokas kaupankäynnin väline, kun sen olemassaolo on asetettu tärkeimmäksi puukaupan ehdoista. Tästä hyötyy luonnollisesti myös kuluttaja, joka voi tehdä tietoisesti vastuullisia hankintoja kotiinsa.

Lastulevyn valmistus on Suomessa edistyksellistä

Maailmanlaajuisesti keittiökalusteiden yleisimmät, erilaisten pintojen alla piilevät runkomateriaalit ovat MDF- ja lastulevy. Samat materiaalit ovat yleisiä myös kalusteovien ja työtasopintojen alla, vaikka puhutaankin vain melamiiniovista tai laminaattitasoista. Yleisyyden syykin on selvä. Materiaaleja on riittävästi saatavilla, ne ovat kustannuksiltaan kohtuullisia ja lisäksi niitä helppo työstää teollisesti. Lukuisat pintamateriaalit, pintakäsittelyt, kuosit ja värit viimeistelevät levyjen ulkonäön ja määrittelevät tuotteelle lopullisen hinnan. Kalusteita valmistettaessa näiden materiaalien kohdalla on tärkeää huomioida, että kalustelevyissä on terveydelle haitallista yhdisteitä kuten formaldehydiä. Sitä syntyy levyn valmistuksen yhteydessä käytetyistä puuaineksista, liimoista ja sidosaineista.

Lastulevyn valmistus on Suomessa edistyksellistä ja se on laadultaan puhtainta mahdollista. Koivulastulevyn valmistuksessa käytetään vaneritehtaan sivutuotteista syntynyttä koivuhaketta sekä kuivan koivusahatavaran purua. Formaldehydiluokituksen E0,5 raja-arvo alittuu lähes puolella. Tuotetta saa kuitenkin rajallisesti ja sitä riittää pelkästään Puustelli-keittiötuotantoon, jonka aloitteesta tuote syntyi.

Myrkyttömyys on kodin puhtaan sisäilman lisäksi tärkeä osa työturvallisuutta

Puustellin tavoitteena on koko tuotteen elinkaaren kattava ympäristövastuu, joka minimoi ympäristövaikutukset, säästää resursseja, välttää jätteen syntymistä ja kierrättää materiaalit mahdollisimman tarkoin. Kalusteita valmistettaessa on kiinnitetty erityistä huomiota myrkyttömiin valmistustapoihin, joka Puustellissa on ollut itsestäänselvyys jo vuosikausia. Tuotannossa ei käytetä raskasmetalleja sisältäviä aineita, eikä niitä synny valmistusprosessien aikanakaan. Missään vaiheessa ei myöskään käytetä liimoja, joissa olisi lisättyä formaldehydiä. Lasernauhoitus on vaihtoehto, jolloin liimoja ei tarvita ollenkaan. Puuovien pinnat käsitellään vesiohenteisin menetelmin, ilman myrkyllisiä liuottimia tai öljytään luonnon öljyillä kuten puutasotkin. Nämä kaikki toimenpiteet varmistavat sen, että jokainen työntekijä voi tehdä työnsä turvallisesti ja jokainen asiakas saa kotiinsa turvallisen, myrkyttömän keittiön, josta ei aiheudu terveyshaittoja. Keittiön elinkaaren päättyessä eri materiaalit voidaan käyttää uudelleen, kierrättää tai hävittää turvallisesti polttamalla.

Miinus-kalustejärjestelmä on kalustealan innovatiivisin keksintö vuosikymmeniin

2008 Puustellissa käynnistyi mittava tutkimusmatka mahdollisimman ekologisen ja puhtaan keittiökokonaisuuden valmistamiseksi. Huomio kiinnitettiin koko elinkaareen kuljetuksineen. Halusimme tuoda kuluttajille keittiövaihtoehdon, jonka jokainen osa on tutkittu, hiilijalanjälki laskettu ja valittu ekologisin vaihtoehto. Mitään näin laajaa tutkimusta ei oltu koskaan aiemmin tehty missään, joten valmiita tietojakaan ei ollut saatavilla. Vaativat ja monivaiheiset testit kestivät pitkään ja lahjomattomat hiilijalanjälkilaskelmat viitoittivat valintoja. Monet keittiöiden perusmateriaaleista, kuten MDF- ja lastulevy sekä melamiini- ja laminaattipinnat piti unohtaa. Puuoviin löysimme uusia rakenteita sekä ekologisempia valmistustapoja. Tasomateriaaleiksikin valikoitui parempia vaihtoehtoja, mutta runkomateriaaliksi ei ollut mitään. Tarvitsimme apuun lukuisia tutkijoita, tutkimuslaitoksia ja viimeisintä teknologiaa.

Miinus-kalustejärjestelmä on ollut tuotannossa vuodesta 2013 alkaen ja sillä on Eurooppapatentti.

Vuosien kehitystyön tuloksena syntyi globaalisti kalustealan innovatiivisin keksintö vuosikymmeniin. Puustelli Miinus-runkokehän materiaaliksi valikoitui biokomposiitti, joka on puukuidun ja biomuovin yhdiste. Ruiskuvalumenetelmällä valmistetussa kehässä molempien materiaalien parhaat puolet näyttävät voimansa. Miinus-runkokehä kestää tutuiksi tulleita runkomateriaaleja monikymmenkertaisesti paremmin ja ovat ekologisilta ominaisuuksiltaan omaa luokkaansa. Miinuksen runkokehä on 100 % kierrätettävä, siinä on formaldehydiä 0 %, se kestää vedessä liottamisen sekä lämpötilavaihtelut -25o kylmästä +90o lämpöön. Pinta on antistaattinen, eikä väri haalistu. Runkokehän paino on 59 % pienempi tavalliseen kalustelevyyn verrattuna, joka vaikuttaa suoraan kuljetusten hiilijalanjälkeen. Samalla keveys helpottaa rungon siirtelyä, kantamista ja asentamista.

Kiertotaloudessa tavoitellaan kierrätettävyyden lisäksi mahdollisuutta pidentää tuotteiden käyttöikää. Keittiön käyttöikää pidentää kestävien materiaalien lisäksi mahdollisuus muuttaa rungon käyttötarkoitusta lukuisia kertoja. Miinus-hyllykaappi vaihtuu hetkessä laatikostoksi tai päinvastoin. Päätykaappi muuntautuu design-avohyllyksi sivulevyn poistolla tai vitriiniksi vaihtamalla sivumateriaaliksi lasin. Kalustetta ei tarvitse irrottaa muutoksien takia edes kokonaisuudesta, sillä runkokehään on ruiskuvalun yhteydessä tehty reiät valmiiksi runkojen yhdistämistä sekä saranoiden, mekanismien ja laatikoston liukujen kiinnitystä varten. Materiaali ei taivu, ei jousta, eikä väsy ja ruuvien kiinnipitävyys on huippuluokkaa kerrasta toiseen. Kehys kestää myös 350 kg:n rasitusta vaivatta. Koko Miinus-keittiön hiilijalanjälki on 50 % pienempi verrattuna perinteisesti valmistettuun keittiöön. Kestävyytensä vuoksi Miinus-rungot on valittu useisiin tulva-alttiisiin kohteisiin sekä ekologisia arvoja vaaliviin rakennuskohteisiin. Koko Miinus-keittiön sisäilmapäästöt ovat alle puolet siitä, mitä parhaan luokituksen M1 raja-arvo määrittää.

Moderni tehdas uusiutuu, vaalii perinteitä sekä työllisyyttä

Puustelli Group Oy:n liikevaihto vuonna 2018 oli 74 milj. euroa ja kasvunäkymät ovat suotuisat. Vakituisessa työsuhteessa on noin 300 henkilöä. Puustellin kalustetehdas sijaitsee samalla tontilla Harjavallassa, johon emoyhtiö Harjavalta Oy perustettiin lähes sata vuotta sitten (v.1920).

Puustelli Group Oy on sitoutunut noudattamaan eettisten oikeuksien toteutumista koko toiminnassaan. Myös vuosikymmenten luotettavat yhteistyökumppanimme noudattavat samoja periaatteita. Eettisen toiminnan ytimessä ovat ihmisoikeudet, työelämän eri osa-alueet, ympäristöasiat sekä korruptiovastaisuus.

 

Kirjoittaja on Puustelli Group Oy:n mallistosuunnittelija Sirkku Aine.

Lisätietoja: Projektipäällikkö, Tony Lönnqvist, Puustelli Group Oy, tony.lonnqvist(a)puustelli.com

www.puustelli.fi

www.puustellimiinus.com/fi

Artikkeli on julkaistu 16.4.2019


Agenda 2030

Puustellin toiminta tukee YK:n kestävän kehityksen tavoitteita 8 Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua, 9 Kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja, 12 Vastuullista kuluttamista ja 15 Maanpäällinen elämä; metsien kestävä käyttö.

Materiaalitorilla tavataan – etsi ja ilmoita jätteet, sivuvirrat ja palvelut uudella digitaalisella alustalla

Materiaalitori on avautunut osoitteessa materiaalitori.fi. Se on digitaalinen alusta, jossa voi ilmoittaa ja etsiä tarjolla olevia ja tarvittavia jätteitä, sivuvirtoja sekä näihin liittyviä palveluja. Materiaalitori edistää kiertotaloutta saattamalla konkreettisesti materiaaleja hyötykäyttöön.

Materiaalitorin avulla voidaan osoittaa avoimesti ja läpinäkyvästi, onko kunnan tarjoamalle ns. TSV-palvelulle vaihtoehtoja. TSV-palvelu tarkoittaa sitä, että kunta on velvollinen järjestämään toissijaisesti muun kuin ensisijaiselle vastuulleen kuuluvan jätteen jätehuollon, jos jätteen haltija tätä pyytää yksityisen palvelun tarjoajan puuttuessa ja jos jäte soveltuu kunnan jätehuoltojärjestelmään.

”Jätelain uudistumisesta seuraa uusia velvollisuuksia jätteen haltijoille ja kuntien jätelaitoksille, mutta se myös selkeyttää jätehuoltovastuita. Alustan avulla jätteen haltija voi läpinäkyvästi osoittaa, että saatavilla ei ole kohtuullista markkinaehtoista jätehuoltopalvelua. Tämä niin sanottu markkinapuute on jo nykyisin TSV-palvelun hyödyntämisen edellytys”, asiantuntija Jenni Lehtonen ympäristöministeriöstä toteaa.

Tietoalustan kehittäminen on osa jätelain (646/2011) kaksivaiheista uudistusta. Uudistuksen toisen vaiheen lakimuutokset hyväksyttiin eduskunnassa 27.2.2019. Jätelain muutos astuu voimaan vuoden 2020 alussa. Uudistuksen myötä jätteen haltijan on etsittävä Materiaalitorin avulla jätteelleen ensin markkinaehtoista jätehuoltopalvelua ennen kuin se voi pyytää kunnan jätelaitokselta kunnan toissijaista jätehuoltopalvelua silloin, kun toissijaisen jätehuoltopalvelun arvo on yli 2 000 euroa vuodessa.

”Materiaalitori on avoin ja maksuton palvelu kiertotalouden ammattimaisille toimijoille. Nyt käynnistyvässä pilottivaiheessa palvelun käytöstä kerätään palautetta ja palvelua kehitetään edelleen. Lisäksi niin sanottujen TSV-pyyntöjen tekemistä voidaan testata tiettyjen kunnallisten jätelaitosten alueilla”, johtava asiantuntija Ilkka Hippinen Motivasta muistuttaa.

Tietoalustalla voi vapaasti ilmoittaa eri jätteistä, sivuvirroista ja näihin liittyvistä palveluista. Sen kautta voi helposti tarkastella ilmoitettuja materiaalivirtoja alueittain ja materiaalityypeittäin. Siten myös materiaalien hyödyntäjät löytävät helpommin tarvitsemiaan materiaaleja ja teollisten symbioosien toteutus saa vauhtia.

www.materiaalitori.fi

Lisätietoja:
Johtava asiantuntija Ilkka Hippinen, Motiva Oy, puh. 050 354 1110, ilkka.hippinen@motiva.fi

Asiantuntija Jenni Lehtonen, ympäristöministeriö, puh. 0295 250 066, jenni.lehtonen@ym.fi

Ympäristöministeriön ja Motivan tiedote 9.4.2019.

Tietoisuutta ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä vahvistettava

Tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvistä sää- ja ilmastoriskeistä tulee tuoreen arvioinnin mukaan vahvistaa Suomessa edelleen. Riskit ja keinot niihin varautumiseen tunnetaan eri hallinnonaloilla ja jopa yksittäisissä organisaatioissa vaihtelevasti, yksityisen sektorin toimijoiden joukossa paikoin jopa hyvin heikosti. Tiedon jakamisen ohella kehitettävää löytyy vastuunjaosta, koordinoinnista ja ohjauskeinoista. Myös sää- ja ilmastoriskien hallintaa tukevien työkalujen kehittämiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän.

Tiedot käyvät ilmi tänään julkaistusta raportista, jossa arvioidaan vuonna 2014 laaditun Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 toimeenpanoa ja kehittämistarpeita toimeenpanon edistämiseksi. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottama väliarviointi perustuu asiakirja-aineistoihin, viranomaisten tekemään itsearviointiin sekä ulkopuoliseen arviointiin, johon on koottu viiden alueellisen sidosryhmätyöpajan ja laajan valtakunnallisen kyselyn tulokset.

Sää- ja ilmastoriskien hallinta vielä puutteellista

Ilmastonmuutokseen liittyvien riskien hallinta on vielä osin, vaikka tiedon tuotanto onkin lisääntynyt ja tietoisuus riskeistä kasvanut erityisesti julkisen hallinnon toimijoiden keskuudessa. Panostamalla enemmän sopeutumistoimien suunnitteluun ja toimeenpanoon ilmastonmuutoksen haitallisia seurauksia voitaisiin rajoittaa nykyistä tehokkaammin.

– Arvioinnin tuloksiin on tärkeää tarttua monialaisesti, jotta yhteiskunnan ilmastokestävyys vahvistuu, sanoo maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Saara Lilja-Rothsten, joka toimii kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanon seurantaryhmän puheenjohtajana. Hän painottaa muutoksiin sopeutumisen vahvistamista erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvien taloudellisten riskien hallitsemiseksi.

– Sopeutumissuunnitelma ja sen toimeenpanoon liittynyt viranomais-, tutkimus- ja muu yhteistyö ovat jo lisänneet tietoisuutta asiasta, ja sää- ja ilmastoriskit otettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa huomioon myös Kansallisessa riskiarviossa, sanoo Lilja-Rothsten. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Yhteistyön vahvistaminen, kumppanuudet sekä ilmastokestävät ratkaisut ovat tärkeitä tavoitteita, jotka voivat edistää osaltaan myös suomalaisen osaamisen vientiä ja globaalien ruokaturvaan, puhtaan veden riittävyyteen ja luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyvien haasteiden ratkaisua.

Vastuita selkeytettävä ja koordinointia kehitettävä

Tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvistä riskeistä pitää lisätä erityisesti niillä toimialoilla, joille sään vaihtelu ei ole tähän asti ollut toiminnan kannalta merkityksellistä. Julkisen hallinnon tulee tämän vuoksi kehittää edelleen ilmastokestävyyteen liittyvää osaamistaan ja viestiä aiheesta systemaattisesti ja selkeästi niin, että eri toimialojen ja kohderyhmien erilaiset tilanteet otetaan huomioon. Toimialakohtaisen ohjauksen lisäksi tarvitaan työkaluja ja opastusta, joiden avulla erityisesti alueelliset ja paikalliset toimijat voivat vahvistaa omatoimisesti sopeutumiskykyään.

Myös vastuita ja koordinointia tulee selventää ja kehittää. Arvioinnin mukaan useilla toimialoilla on epätietoisuutta riskienhallinnan ja sopeutumisen edistämisen vastuutahoista, erityisesti hallinnon ulkopuolisten tahojen keskuudessa. Tarve roolien ja vastuiden selkeyttämiseen korostui erityisesti hallinto- ja toimialarajat ylittävissä kysymyksissä.

– Ilmastoriskeihin varautuminen tulee huomioida kaikilla toimialoilla ohjauskeinoja kehitettäessä, painottavat arviointiraportin laatimisesta vastanneet tutkijat Kirsi Mäkinen SYKEstä ja Jaana Sorvali Lukesta. Toimijat yhteiskunnan eri tasoilla tarvitsevat käytännönläheistä tietoa ja sopeutumista tukevia työvälineitä kuten ennakointi- ja varoitusjärjestelmiä, riski- ja kustannusarvioita sekä skenaarioita ja tilannekuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Hyvä esimerkki konkreettisista työkaluista ovat kuntien käytössä jo olevat tulvakartat, joita hyödynnetään aktiivisesti muun muassa maankäytön ja pelastustoiminnan suunnittelussa.

Arvioinnissa tuli ilmi myös se, ettei ilmastonmuutoksen hillinnän ja muutokseen sopeutumisen välistä eroa ja keskinäistä kytkentää vielä täysin hahmoteta. Molemmilla asioilla on kiire, ja varautuminen muutoksiin voi osaltaan motivoida toimijoita myös ilmastonmuutosta hillitsevien toimien tehostamiseen. Tavoitteena tulee olla ilmastokestävyys, joka korostaa sekä ilmastonmuutoksen hillinnän tehostamista että sää- ja ilmastoriskien hallintaa edistävien uusien toimintatapojen ja työkalujen kehittämistä ja käyttöönottoa.

Väliarviointi julkistettiin maa- ja metsätalousministeriön järjestämässä tilaisuudessa, jossa ilmastomuutoksen vaikutuksia ja niihin varautumista tarkasteltiin muun muassa riskienhallinnan, rahoituksen, elinkeinoelämän, alue- ja kuntasektorin, ilmastotutkimuksen ja kokonaisturvallisuuden näkökulmista.

Lisätietoja:

  • Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman seurantaryhmän puheenjohtaja Saara Lilja-Rothsten, p. 029 516 2060, sukunimi@mmm.fi
  • Arviointiin osallistuneet tutkijat:
    • Ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtaja Mikael Hildén, SYKE, p. 029 525 1173, etunimi.hilden@ymparisto.fi
    • tutkija Kirsi Mäkinen, SYKE, p. 029 525 1445, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
    • tutkija Jaana Sorvali, Luke, p. 029 532 4910, etunimi.sukunimi@luke.fi
  • Ilmastonmuutoksen vaikutustutkimuksesta yleisesti, yksikönpäällikkö Hilppa Gregow,
    Ilmatieteen laitos, p. 029 539 3510, etunimi.sukunimi@fmi.fi

Kts. myös MMM-tiedotteet:

Maa- ja metsätalousministeriön, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tiedote 3.4.2019.

Maailma muuttuu, sittenkin

Uudet ideat ovat jollakin tavoin aina myös vanhoja. Mistä joku alkaa, ei koskaan ole itsestään selvää. Jossain vaiheessa ”tähdet kuitenkin liikkuvat uuteen asentoon” ja asiat kypsyvät niin, että uudet tavat ajatella tai tehdä asioita tulevat näkyviin. Joka puolelta alkaa kuulua uudenlaisia ääniä ja ajatuksia.

Ravinteiden kierrätys on vanha asia. Esiteollisella kaudella kaikki tuotanto perustui ravinteiden kierrätykseen, oli sitten kysymys kaskitaloudesta tai karjan roolista ennen kaikkea lannan tuotantolaitoksina. Tänä päivänä ravinteiden kierrätys näyttäytyy samalla uutena ja merkittävänä tapana tehostaa ruokajärjestelmän kestävyyttä ja tehokkuutta. Kun pallon rajat tulevat vastaan, täytyy ajattelutavan muuttua perusteellisesti. Tarvitaan systeeminen muutos. Sitä on yhdessä opeteltu ja kokeiltu hallituksen ravinteiden kierrätyksen kärkihankkeessa.

Vuorovaikutuksen voima on vahva

Sellaisia ongelmia, jotka koskettavat samaan aikaan ruoantuotantoa, ravinteita, maaperää, vesitaloutta, energiaa ja ilmastomuutosta, ratkaistaan vain yhteistyössä erilaisten toimijoiden kanssa. Ratkaisujen löytäminen vaatii yhteistä kieltä, tulkintaa ja keskustelua eri osapuolten kanssa. Mukaan tarvitaan ihmisiä laatikon ulkopuolelta. Vuorovaikutuksen voima on vahva. Yhdessä saadaan aikaan vaikuttavampaa ja enemmän. Yhteistyö kasvattaa osaamista, tuo inspiraatiota ja innostusta sekä lisää viihtymistä.

Oppimiskäyrä on ollut jyrkkä ja mielekkään työn palkitsevuus taas kerran tullut joka päivä selväksi. On hienoa saada olla yhdessä kehittämässä sellaisia uusia toimintatapoja ja teknisiä ratkaisuja jotka todella muuttavat ruokajärjestelmäämme kestävämmäksi ja tarjoavat viljelijöille, yrittäjille, kuluttajille ja jopa meille viranhaltijoille syvän tyydytyksen tunteen siitä, että voimme omalla toiminnallamme olla muuttamassa maailmaamme kestävämmäksi.

 

Blogin kirjoittajat ovat Tarja Haaranen ja Marja-Liisa Tapio-Biström. Ympäristöneuvos Tarja Haaranen on työskennellyt maatalouden ympäristökysymysten ja vesiensuojelun parissa pitkään. Tällä hetkellä hän toimii ympäristöministeriössä kolmevuotisen Vesienhoidon tehostamisohjelman ohjelmapäällikkönä. Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Tapio-Biström on työskennellyt kestävän ruuantuotannon, ilmastonmuutoksen ja ruokaturvan parissa yli 30 vuotta.

Yhteydenotot: tarja.haaranen(a)ym.fi, marja-liisa.tapio-bistrom(a)mmm.fi 

Lisätietoa: Kärkihanke vahvisti Suomen ruokajärjestelmän kestävyyttä, ympäristöministeriön tiedote 25.3.2019.

Yläkuvassa: Verkatehtaan eskarilaiset opastivat yleisön matotanssin saloihin ravinteiden kierrätyksen kärkihankkeiden loppuseminaarissa 26.3.2019. Kuva: Erkki Oksanen/Luke

Kirjoittajat ovat olleet suunnittelemassa ja johtamassa Juha Sipilän hallituksen kiertotalouden kärkihankekokonaisuutta, jonka avulla pyritään edistämään ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua. Kevään 2019 aikana kärkihankkeiden tuloksista on kerrottu Biotalous.fi:n Ravinteet kiertoon –blogisarjassa. Lue kaikki kirjoitukset täältä. Tämä on sarjan viimeinen kirjoitus.

Julkaistu 10.4.2019


AGENDA 2030

Ravinteiden tehokkaammalle hyödyntämiselle ja kierrätykselle on tarvetta eri puolilla maailmaa. YK:n kestävän kehityksen tavoitteista sivuvirtojen hyödyntäminen, ravinteiden talteenotto ja kiertotalouden yhteistyö mm. edistävät ruokaturvaa ja kestävää ruokajärjestelmää (SDG 1), auttavat hillitsemään ilmastonmuutosta (SDG 13) ja parantamaan vesien tilaa (SDG 6, SDG 14), luovat uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä (SDG 9, SDG 11) sekä jouduttavat kestävään energiajärjestelmään siirtymistä (SDG 7).

 

 

 

 

Haku avoinna: The Bio-based Industries Joint Undertaking (BBI JU)

The Bio-based Industries Joint Undertaking (BBI JU) on avannut vuoden 2019 hakukierroksen. Biopohjaisten ratkaisujen edistämiseen on varattu yhteensä 135 miljoonaa euroa.

Lisää rahoitushausta täältä.

Kala on ilmastoystävällinen valinta ja nyhtösilakka uusin trendituote kalasta

Ruokahävikin vähentämisestä ja ilmastonmuutoksen hillitsemisestä on tullut jo monien kuluttajien ja elintarvikealan yrittäjien arkea. Voidaanko ruokavalinnoilla muuttaa jopa yhteiskuntaa ja maailmaa? Vaihtoehtoisten proteiininlähteiden rinnalle kehitellään nyhtösilakkaa. Uudenlaisten kalatuotteiden markkinoille pääsy edellyttää pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta ja ennakkoluulotonta yhteistyötä.

Nyhtösilakkaa voisi käyttää kuin jauhelihaa. Espoossa sijaitsee VTT:n laboratorio, jossa kehitetään kalatalouden uusinta tuotetta, nyhtösilakkaa, jonka valmistuksessa hyödynnetään koko kala. Teollisessa valmistuksessa silakkaa ei tarvitse perata. Ruskeaan nyhtösilakkanauhaan piiloutuvat sisäelimet, ruodot ja suomut.

Nyhtösilakassa on tallessa kaikki kalan hyvät ominaisuudet. VTT:n tutkijat kertovat, että kotimaiseen kestävästi kalastettuun silakkaan perustuvat tuotteet sopivat erityisen hyvin kuluttajille, jotka kantavat huolta maailman merien ylikalastuksesta. Kotimaiset ja vastuullisesti tuotetut ja pyydetyt raaka-aineet ovat tiedostavien asiakkaiden valintoja.

– Ruokaan liittyvät kulutustottumukset ovat murroksessa, joten silakan jalostusastetta kannattaisikin nyt nostaa ja tarjoilla sitä kuluttajille ympäristöystävällisenä ja terveellisenä vaihtoehtona, tuotantojärjestelmien päällikkö Asmo Honkanen Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Jalostus vaatii investointeja

Uusien elintarviketuotteiden ja vielä pidemmälle jalostettujen lisäarvotuotteiden kehitys lähtee ensiluokkaisesta raaka-aineesta. Pidemmälle viety jalostus vaatii myös aiempaa suurempia investointeja.

– Nyhtösilakan valmistamiseen tarvitaan ekstruuderi, joka ei kuulu kalateollisuuden peruslaitteisiin. Se kuitenkin mahdollistaisi täysin uudenlaisten tuotteiden valmistamisen. Se mahdollistaisi myös sen, että raaka-aineena käytettäisiin pienikokoista silakkaa, joka ei tällä hetkellä kelpaa fileointiin, eli sitä ei käytetä elintarvikkeena, VTT:n erikoistutkija Kaisu Honkapää tarkentaa.

Uusia tuotteita – kestäviä valintoja

Silakkasaalista hyödynnetään Suomessa tällä hetkellä elintarvikkeena vain murto-osa. Blue Products –innovaatio-ohjelmassa etsitään Luonnonvarakeskuksen, Turun yliopiston ja VTT:n yhteisvoimin uusia käyttömuotoja silakalle ja muille vajaasti hyödynnetyille kaloille niin elintarvikkeena kuin vaikkapa kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena.

– Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta tukea saaneen innovaatio-ohjelman tavoitteena on nostaa kotimaisen kalan, erityisesti silakan jalostusastetta Suomessa, ja näin saada parempaa tuottoa ja arvoa koko tuotantoketjulle, neuvotteleva virkamies Timo Halonen maa- ja metsätalousministeriöstä taustoittaa.

Kotimainen kalansaalis vaihtelee noin 150–160 miljoonan kilon välissä, ja kalatuotteiden kauppatase Suomessa on noin 350 miljoonaa euroa alijäämäinen. Silakasta valmistetuilla uusilla tuotteilla on valtava potentiaali kääntää kauppatase tulevaisuudessa positiiviseen suuntaan. Kalatalouden kokonaistuotannon odotetaankin kasvavan tulevaisuudessa.

Lisätietoja:

neuvotteleva virkamies, Timo Halonen, maa- ja metsätalousministeriö, puh. 0295162411, timo.halonen(at)mmm.fi

Erikoistutkija Kaisu Honkapää, VTT, puh. 0400138963, kaisu.honkapaa(at)vtt.fi

Päällikkö, tuotantojärjestelmät Asmo Honkanen, Luonnonvarakeskus, puh. 0295327308, asmo.honkanen(at)luke.fi

Seuraavaksi pitäisi saada joku valmistamaan silakkaa uudella tavalla ja suomalaiset syömään sitä. Silakka on terveellistä ravintoa, mutta nykyisin sitä syödään melko vähän.

Miten nyhtösilakkaa valmistetaan? Entä miksi silakkaa kannattaa syödä? Katso videolta, mitä asiantuntijat kertovat nyhtösilakasta ja suomalaisesta kalasta. Linkki videoon

Maa- ja metsätalousministeriön uutinen 4.4.2019

Kahvinporoissa kasvaneita lähisieniä

Me kaikki voimme vaikuttaa valinnoillamme ruoan ekologiseen jalanjälkeen. Paikallisesti kasvatetut sienet ovat herkullisia, ravinnerikkaita ja niiden tuotanto aiheuttaa hyvin vähän päästöjä. Helsieni Growkit on sieniviljelyn tee-se-itse -paketti, jonka avulla jokainen voi kasvattaa tuoreita osterivinokkaita käytetyissä kahvinporoissa.

Käytettyjä kahvinporoja heitetään pois vuosittain valtavia määriä. Ravinnerikkaat kahvinporot ovat kuitenkin hyödynnettävissä erinomaisena sienten kasvualustana. Kahvinporoja syntyy lähes jokaisessa kodissa, mikä tekee niistä täydellisen kasvualustan sienten kotikasvatusta varten. Lisäksi kahvinkeitto sterilisoi kahvinporot ja ne ovat valmiita käytettäväksi sellaisenaan.

Helsienen kasvatuspaketti sisältää kaiken tarvittavan

Helsieni haluaa inspiroida kaikkia viljelystä ja ruoan tuottamisesta kiinnostuneita kasvattamaan sieniä kotona. Helsieni Growkit on sieniviljelyn tee-se-itse -paketti, jonka avulla jokainen voi kasvattaa kahvinporoissa tuoreita osterivinokkaita (Pleurotus Ostreatus).

Osterivinokkaat tarvitsevat kasvaakseen hyvin vähän vettä ja energiaa. Ne ovat erinomaisen ravinteikasta syötävää, sillä ne sisältävät paljon vitamiineja, mineraaleja ja aminohappoja. Keskimäärin Growkit tuottaa 2-3 sienisatoa eli yhteensä noin 600 grammaa sieniä. Puhdistustoimenpiteen jälkeen Growkit on hyödynnettävissä sienten kasvattamisessa myös tämän jälkeen.

Todellista lähiruokaa ravintoloihin

Helsieni haluaa olla osa kaupungin kestävää ruokaekosysteemiä. Se on toteuttanut kahdesta merikontista urbaanin sienifarmin itiöttömien osterivinokkaiden tuotantoon Vantaan Varistoon.

Viljelmällään Helsieni hyödyntää sienten kasvualustana lähialueiden kahviloista keräämiään kahvinporoja sekä ylijäämäisiä kauran akanoita. Sienet myydään paikallisiin ravintoloihin ja kauppoihin. Helsienen viljelmä tuottaa sieniä noin 200 kiloa kuukaudessa. Vuonna 2016 perustettu Helsieni Oy työllistää kaksi henkilöä.

Lisätiedot ja yhteydenotot:

Chris Holtslag, Co-Founder, Helsieni. 

sähköposti chris@helsieni.fi, puhelin +358 (0)404712738

www.helsieni.fi

Twitterissä @Helsieni

Julkaistu 4.4.2019

European Bioeconomy Scene 2019 tuo lukuisia kansainvälisesti tunnettuja asiantuntijoita Helsinkiin

Ainutlaatuinen biotalouden konferenssi järjestetään tänä vuonna elinvoimaisessa ja merellisessä Helsingissä. Konferenssi nostaa esiin uusia kysymyksiä ja antaa oivalluksia biopohjaisista arvoketjuista ja niihin liittyvistä sosiaalis-taloudellisista näkökulmista. European Bioeconomy Scene 2019 -konferenssi järjestetään 8.-10.7., ja sen tavoitteena on saada Euroopassa aikaan kattava ja kestävä biotalous.

Suomen maa- ja metsätalousministeriö ja Euroopan komissio järjestävät yhteistyössä konferenssin, joka on yksi Suomen EU-puheenjohtajakauden päätapahtumista. Konferenssi on myös yksi eurooppalaisen biotalousalan huippukohdista. Ilmoittautuminen on käynnissä ja mukaan mahtuu rajoitettu määrä osanottajia.

Biotalous on kestävä ratkaisu, jonka tavoitteena on torjua ilmastonmuutokseen, luonnonvaroista käytyyn kasvavaan kilpailuun ja alueelliseen kehitykseen liittyviä vakavia maailmanlaajuisia ongelmia.

– Biotalous on nykyään tärkeä osa Suomen taloutta, ja on sitä myös tulevaisuudessa. Me tarvitsemme parempaa yhteisymmärrystä ja sitoutumista sekä onnistuneempia ratkaisuja, jotta voimme Euroopan tasolla toteuttaa siirtymisen biotalouteen. Tämä konferenssi on merkittävä areena keskustelulle uusiutuvien luonnonvarojen älykkäästä ja vastuullisesta käytöstä, ja se opastaa meitä rakentamaan Euroopalle kestävää tulevaisuutta, toteaa maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio.

Biotalous tarjoaa innovatiivisia lähestymistapoja maatalous- ja elintarvikesektoreille, metsänhoitoon ja metsäteollisuudelle, sekä kemian- ja lääketeollisuudelle. Konferenssin pääpaino on biopohjaisten sektorien vahvistamisessa ja laajentamisessa sekä investointien ja markkinoiden vapauttamisessa. Tavoitteena on lisätä yleistä tietoisuutta ja edistää vuoropuhelua Euroopan komission, EU:n jäsenvaltioiden ja sidosryhmien välillä.

Konferenssi tuo Helsinkiin akateemisia toimijoita, tutkijoita, sidosryhmiä, poliittisia päättäjiä ja yritysmaailman ja kansalaisjärjestöjen edustajia, joita yhdistää kiinnostus biotalouteen. Kaikkialta Euroopasta odotetaan laajaa osanottoa.

Tavoitteena on vaihtaa ajatuksia siitä, miten panna toimeen vuoden 2018 päivitettyä biotalousstrategiaa ”Kestävä biotalous Euroopalle: talouden, yhteiskunnan ja ympäristön välisen yhteyden lujittaminen” ja Kiertotalouspaketti.

Lisätietoja saa verkkosivulta http://www.bioeconomy.fi/eubioscene19/

Ohjelma

  • Helsingin kaupunki järjestää 8. heinäkuuta kaupungintalolla tervetulovastaanoton, jota isännöi pormestari Jan Vapaavuori.
  • Konferenssi on 9. heinäkuuta, paikkana on Scandic Park Helsinki kaupungin keskustassa.
  • Tutustumiskäyntejä järjestetään 10. heinäkuuta kohteisiin, joissa voi tutustua biotalouteen käytännössä. Osallistujat matkustavat suur-Helsingin alueella sekä Keski- ja Itä-Suomessa oleviin kohteisiin.

Ilmoittautuminen

Huom. Osanottajien lukumäärää saatetaan rajoittaa. Jokaiselle mukaan hyväksytylle lähetetään myöhemmin vahvistus osallistumisesta.

Ilmoittautuminen on avoinna 25.3.—17.4. 2019 välisenä aikana.

http://www.lyyti.fi/reg/EuropeanBioeconomyScene2019 

Osallistuminen European Bioeconomy Scene 2019 -konferenssiin on ilmainen. Tietoja käytännön järjestelyistä löytyy tapahtuman verkkosivuilta http://www.bioeconomy.fi/eubioscene19/

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa ja twitterissä @BioeconomyFI ja varmista, että saat kaikki tapahtumapäivitykset.

Lisätietoja:

Henni Purtonen, viestintäasiantuntija, puh. +358 504705114, henni.purtonen(at)mmm.fi

Rahoitushaku: Biopohjaisia tuotteita avainteknologioilla

Business Finland on avannut rahoitushaun Biopohjaisia tuotteita avainteknologioilla. Haku on auki 17.9.2019 saakka. 

Rahoituksella tuetaan projekteja, jotka nopeuttavat uusien biopohjaisten tuotteiden tuloa kansainvälisille markkinoille. Projektien tulisi pohjautua ideaan, joka on jo validoitu laboratoriossa tai pienimuotoisessa pilotoinnissa.

Tässä haussa Business Finland voi rahoittaa yrityksiä, tutkimusorganisaatioita ja yliopistoja. Business Finland hakee erityisesti projekteja, jotka mahdollistavat PK-yritysten kansainvälistä kasvua, mutta myös suuret yritykset voivat osallistua.

Business Finlandin Bio and Circular Finland -ohjelma rahoittaa yhteishaun suomalaisen osuuden ja Vinnova vastaa ruotsalaisen haun rahoituksesta. Business Finlandin rahoituksessa toteutetaan yleisiä Business Finlandin rahoituskriteereitä. Suomessa haku toteutetaan yhteistyössä CLIC Innovation Oy:n kanssa.

KENELLE HAKU ON SUUNNATTU?

Haku on erityisesti suunnattu valmistajille / tuottajille ja teknologiatoimittajille.

Haussa priorisoidaan hakemuksia, jotka selvästi osoittavat projektin strategisen merkittävyyden osallistuville yrityksille.

AIKATAULU

Haku aukeaa: 28.3.2019
Hakemusten deadline (Suomessa): 17.9.2019 klo. 15.00
Päätöspäivämäärä: 6.11.2019
Projektin aikaisin mahdollinen aloitus: 15.11.2019
Projektin myöhäisin mahdollinen aloitus: 1.12.2019

MITEN VOIN OSALLISTUA?

Jokainen rahoitusta hakeva suomalainen yritys tai tutkimusorganisaatio lähettää oman rahoitushakemuksen Business Finlandin sähköisen hakemuspalvelun kautta. Ennen hakemuksen jättämistä kehoitetaan olemaan yhteydessä Business Finlandiin.

INFO- JA MATCHMAKING -TILAISUUS

BioInnovation ja CLIC Innovation järjestävät yhteistyössä Vinnovan ja Business Finlandin kanssa hakuun liittyvän info- ja matchmaking -tilaisuuden 9.5.2019 Tukholmassa. Lisätietoja ja rekisteröitymiset tilaisuuteen täältä.

LISÄTIETOJA

Katso täydellinen yhteishakukuvaus englanninkielisestä tekstistä täältä

Yhteyshenkilö:

Tuomas Lehtinen
Senior advisor Ecosystems, Bio & Circular Economy
Business Finland, Bio and Circular Finland Program
tel: +358 (0) 50  5577695
tuomas.lehtinen(at)businessfinland.fi

Varautumista metsäpaloihin tehostetaan

Varautumista metsäpaloihin tehostetaan

Metsäpalojen torjunnassa, niin palojen ehkäisyssä kuin sammutustyössä, on tärkeintä sujuva yhteistyö eri viranomaisten ja toimijoiden välillä. Pelastusviranomaiset, Ilmatieteen laitoksen edustajat ja metsätalouden parissa toimivat kokoontuvat tänään Suomen palopäällystöliiton kutsumina yhteiseen seminaariin keskustelemaan viime vuosien metsäpalokokemuksista ja varautumisesta tuleviin paloihin.

Pyhärannassa oli viime heinäkuussa suomalaisittain laaja metsäpalo, jonka vahingot olisivat voineet nousta huomattavasti suuremmiksi ilman pelastuslaitosten, alueellisten viranomaisten ja niiden yhteistyöverkoston nopeaa ja tehokasta toimintaa. Suomessa palojen leviämistä ehkäisevät monet ennalta mietityt toimenpiteet, ja pelastuskalusto ehtii yleensä nopeasti paikalle tiheää metsäautotieverkostoa hyödyntäen. Palot myös havaitaan meillä yleensä nopeasti satelliittiseurannan ja tähystyslentojen ansiosta.

Ilmastonmuutos lisää kuitenkin laajojen metsäpalojen riskiä, ja metsäpalojen ehkäisemiseen ja torjuntaan panostetaan siksi sekä paikallisella, alueellisella että valtakunnallisella tasolla. Suomen metsäkeskus on esimerkiksi kehittämässä pelastusviranomaisten avuksi avoimeen metsätietoon, lasersäteiden avulla mitattuun kolmiulotteiseen (laserkeilaus)tietoon ja metsikkötietoihin pohjautuvia metsäpalokarttoja. Kartoista näkyy, missä palo todennäköisimmin syttyy ja miten se uhkaa levitä maastossa, ja niiltä löytyvät merkinnät myös metsäautoteistä ja sammutusveden kannalta tärkeistä vesistöistä.

Metsien hyvä hoito on olennainen osa paloriskien hallintaa

Hyvin hoidetut ja monimuotoiset metsät kestävät paremmin muuttuvan ilmaston aiheuttamaa rasitusta. Maa- ja metsätalousministeriön johdolla vastikään päivitetyssä kansallisessa metsästrategiassa painotetaan siksi aiempaa voimakkaammin ilmastokestävien metsänhoitomenetelmien kehittämistä.

Ilmatieteen laitos arvioi säännöllisesti metsämaaston paloriskiä säähavaintoihin ja laskentamalliin perustuvalla metsäpaloindeksillä ja antaa tarvittaessa ruohikko- tai metsäpalovaroituksen. Sisäministeriö ja pelastustoimi asettavat puolestaan tarvittaessa avotulentekokiellon ja jakavat tietoa oikeista toimintatavoista metsäpalovaroituksen aikana. Jos metsäpaloja kaikesta huolimatta syttyy, pelastuslaitokset pyrkivät sammuttamaan ne nopeasti tarvittaessa yhteistyössä Metsäkeskuksen valmiusryhmien, sopimuspalokuntien, muiden viranomaisten ja vapaaehtoisten kanssa.

Myös metsäpaloja koskeva kansainvälinen yhteistyö on lisääntynyt. Metsäpaloasioita käsitellään niin pohjoismaisissa, Euroopan unionin kuin laajemminkin kansainvälisillä yhteistyöforumeilla. Pohjoismaiden maa- ja metsätalousministerit sopivat viime syksynä yhteispohjoismaisen yhteistyön tiivistämisestä kuivuuden ja metsäpalojen aiheuttamien ongelmien vähentämiseksi. Työn tuloksena on valmistumassa raportti, joka kuvaa metsäpalotilannetta ja keinoja palojen hallitsemiseksi eri maissa.

Metsäpaloseminaarin 27.3.2019 ohjelma

Lisätietoja:
• Neuvotteleva virkamies Tatu Torniainen, maa- ja metsätalousministeriö, p. 029 516 2162, etunimi.sukunimi@mmm.fi
• Pelastusylitarkastaja Rami Ruuska, sisäministeriö, p. 0295 488 424, etunimi.sukunimi@intermin.fi
• Suomen metsäkeskus (erityisesti metsäpalokartat): elinkeinopäällikkö Leena Leskinen, p. 029 432 5051, 050 308 4696, etunimi.sukunimi@metsakeskus.fi

Maa- ja metsätalousministeriön ja sisäministeriön tiedote  27.3.2019

Ympäristöministeriö myöntää tukea puurakentamisen käyttäjälähtöisiin ratkaisuihin – haku käynnissä huhtikuun loppuun asti

Ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelma on avannut uuden rahoitushaun Kasvua ja kehitystä puusta -tukiohjelmassaan. Huhtikuun loppuun asti käynnissä olevassa haussa tukea voi hakea hankkeisiin, jotka selvittävät puun mahdollisuuksia käyttäjälähtöisissä rakentamisen ratkaisuissa.

Tukiohjelman toisen hakukierroksen tavoitteena on kannustaa tutkimuslaitoksia, yksityisiä ja julkisia organisaatioita sekä yrityksiä perehtymään rakentamisen prosesseihin, materiaaleihin ja muihin tilojen käyttäjiin vaikuttaviin tekijöihin sekä tuottamaan tietoa käyttäjälähtöisyyden parantamiseksi.

”Myönnämme tukea hankkeille, jotka esimerkiksi tutkivat, miten eri rakennusmateriaalit vaikuttavat ihmisiin. Toivomme näkevämme hankkeita, jotka kartoittavat, miten puusta voidaan suunnitella ja toteuttaa hyviä koteja sekä työ- ja vapaa-ajanviettopaikkoja. Haluamme saada tietoa myös siitä, miten asumisen tarpeet kehittyvät ja miten puu materiaalina voisi vastata tulevaisuuden haasteisiin ”, sanoo puurakentamisen ohjelman ohjelmapäällikkö Petri Heino.

Käyttäjälähtöisten ratkaisujen hankkeissa voidaan tutkia tai kehittää esimerkiksi:

  • käyttäjiin fysiologisesti ja psykologisesti vaikuttavia puurakentamisen ratkaisuja
  • rakennusten sisäympäristön laadun seurantaa, rakentamisen laadullisia prosesseja ja kosteusturvallisuutta, sekä haitallisten aineiden hallintaa rakentamisessa
  • ekologisten tuotteiden, ympäristömerkittyjen tuotteiden ja kuluttajien ympäristötietoisuuden vaikutusta kuluttajien ja yritysten käyttäytymiseen
  • rakennusten käyttäjien parempaa huomioimista sekä elämänkaariajattelun ja muuntojoustavuuden huomioimista rakennussuunnittelussa.

Tukea voi hakea 30.4.2019 saakka.

Puurakentamisen ratkaisujen kehittäminen kiinnostaa organisaatioita

Kasvua ja kehitystä puusta -tukiohjelman tavoitteena on edistää puun käyttöä rakentamisessa – puun käyttö alentaa rakentamisen hiilijalanjälkeä ja puun käytön lisääminen on tehokas keino saavuttaa ilmastotavoitteet.

Tukiohjelman ensimmäinen rahoituskierros käynnistyi syksyllä 2018 teemalla puurakentamisen digitaaliset ratkaisut. Ensimmäisellä kierroksella ympäristöministeriö myönsi 11 hankkeelle yhteensä lähes 800 000 euroa tukea. Tukiohjelman ensimmäisen kierroksen hankkeet ovat parhaillaan käynnissä.

”Jo ensimmäisen hakukierroksen aikana huomasimme, että monet eri organisaatiot haluavat nyt kehittää innokkaasti puurakentamisen ratkaisuja. Tavoitteena on, että tukiohjelman kautta syntyisi uusia innovaatioita ja arvokasta tietoa puun käytöstä rakentamisessa”, ohjelmapäällikkö Heino sanoo.

Ohjelman kolmas hakukierros käynnistyy kesällä 2019. Tuolloin tukea voi hakea puurakentamisen kiertotalouden ratkaisuihin, kuten puun kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön liittyvän osaamisen kehittämiseen ja materiaalitehokkaisiin rakennustapoihin.

Tukiohjelma jatkuu vuoden 2021 loppuun saakka. Kokonaisuudessaan tukiohjelmassa myönnetään tukea enintään 2,5 miljoonaa euroa.

Lisää aiheesta

Lisätietoja

Petri Heino, ohjelmapäällikkö, ympäristöministeriö
Puhelin 0295 250 203, sähköposti petri.heino@ym.fi

Ympäristöministeriön tiedote 25.3.2019 

 

Woodion vedenkestävä puukomposiitti nostaa puun uudelle tasolle

Kotimaisella designilla on uusi kärkituote, joka yhdistää skandinaavisen muotoilun, modernin innovaation ja ikiaikaisen materiaalin, puun.

Woodio Oy valmistaa designaltaita kylpyhuoneisiin uudenlaisesta materiaalista. Kyseessä on maailman ensimmäinen vedenkestävä puukomposiitti, joka on yhdistelmä puuhaketta ja hartsia.

Muunneltava ja kestävä materiaali

Woodion päämääränä on kehittää puupohjaisia materiaaleja ja siten monipuolistaa puun käyttötarkoituksia. Woodion komposiittimateriaali on ekologista ja käytössä erittäin kestävää. Sen valmistusaineet on valittu siten, että tuotteen materiaalit ovat kierrätettävissä energiajätteenä. Tuotteiden hiilijalanjälki on pyritty saamaan mahdollisimman pieneksi. Perinteisen posliinin valmistus rasittaa ympäristöä korkeilla polttolämpötiloilla, mutta Woodion puukomposiitin valmistuksessa samanlaista ongelmaa ei ole.

Useissa väreissä ja erilaisilla pintastruktuureilla saatava komposiittimateriaali muovautuu altaiden lisäksi moneen sisustuskäyttöön. Pesuallasmalliston rinnalle lanseerataan tämän vuoden aikana seinäpaneeli, kylpyamme ja wc-istuin. Näiden lisäksi materiaali on muotoiltavissa lähes mihin tahansa käyttötarkoitukseen, mutta Woodion ajatuksena on kuitenkin luoda sellaisia uusia tuotteita, joissa korostuu yllätyksellisyys sekä puun käyttö uudella tavalla.

Woodion tuotteet ovat hoitovapaita ja helposti puhdistettavia ja ne toimivat arkikäytössä kuten perinteisetkin tuotteet. Kestävä materiaali sopii myös julkisiin tiloihin, ja niitä onkin käytetty paljon hotelleissa ja ravintoloissa. Viime aikoina jälleenmyyntiverkoston myötä Woodion tuotteet ovat löytäneet tiensä myös moniin suomalaisiin koteihin. Kestävyyden merkiksi Woodio antaa tuotteilleen viiden vuoden tuotetakuun.

 

Lisätiedot ja yhteydenotot: 
Teemu Pasanen, Sales & Marketing Manager, Woodio Oy
Sähköposti teemu.pasanen(a)woodio.fi, puhelin +358 (0)50 517 1552

Woodio Oy on vuonna 2016 perustettu yritys, jonka kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa. Yritys työllistää seitsemän henkilöä.

Artikkeli on julkaistu 27.3.2019.


AGENDA 2030

Woodion tuotteiden käyttö edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitetta 13. Luonnonmateriaalin (puu) käyttö pääraaka-aineena sekä erittäin pienen hiilijalanjäljen omaava valmistusprosessi ovat ainutlaatuisia tällä tuotesektorilla.

 

 

 

 

Horisontissa ravinteet kierrättävä ruokasektori?

Kiertotaloutta kohti navigoidessa ruoka-aluksessamme tulee olla yhteisestä päämäärästä selvästi tietoisia toimijoita. Samaan laivaan tarvitaan niin viljelijät, yritykset, kuluttajat kuin päättäjät.

Nykyisellään Suomeen saapuu tuontiruoassa, rehuissa ja lannoitteissa selvästi enemmän ravinteita kuin vastaavissa vientituotteissa lähtee. Tämä tekee ravinnetaseestamme reilusti positiivisen, mikä on negatiivinen asia.  Se merkitsee, että ravinteita kertyy ylimäärin, ja että kuormituksen riski ympäristölle kasvaa. Suosimalla Suomessa kierrätyslannoitteilla tuotettuja rehuja ja ruokaa ravinnetase kohenee.

Keskittyneestä ruokajärjestelmästä hajautettuun

Fossiilitalouden aikakausi on luonut keskittyneen ruokajärjestelmän. Elintarvikkeita tuotetaan yhä suuremmissa ”tehtaissa”, ja maatalouden rooliksi on muodostunut alkutuotteen – ja sen sisältämien ravinteiden – yksisuuntainen pumppaaminen bulkkina teollisuuden tarpeisiin.

Bio- ja kiertotalouteen siirtyminen avaa huiman näkymän uuteen, kestävämpään rakenteeseen ja mittakaavaan: Itse tuottamallaan bioenergialla toimiva ruokajärjestelmä on luonnostaan hajautettu. Se on paikallisten, keskenään kierrätyssymbiooseissa toimivien maatilojen, elintarvikejalostajien ja bioenergian tuottajien verkosto.

Bonuksena syntyy merkittävää ilmastohyötyä ensisijassa fossiilisista energianlähteistä irtautumisen mutta myös maan hiilivaraston karttumisen myötä, maan viljavuutta, monimuotoisuutta ja tasapainottuvaa aluekehitystä työpaikkoineen.

Myönteistä kehitystä on saatu alulle

Bioenergiaomavarainen, ravinteet kierrättävä ruokasektori on Suomessa jo selkeästi horisontissa. Kotimaisten elintarvikkeiden arvostus on kasvanut. Kierrätyslannoitteiden kehitystyö on ollut vilkasta, uusia yrityksiä on syntynyt ja volyymit kasvavat.

Uusin tutkimustieto karttuu: on jo osoitettu, että orgaaniset kierrätyslannoitteet ovat elinkaarisessa tarkastelussa ylivertaisesti ilmastoystävällisempiä kuin mineraaliset väkilannoitteet.

Suomessa on menossa kymmeniä biokaasulaitoshankkeita, joissa orastaa tulevaisuuden kestävä, paikallistettu elintarvikeketjun teollisten symbioosien tuotantomalli.

Mitkä ovat seuraavat tarvittavat askeleet?

Oikeita asioita on mahdollista tehdä sekä kansallisen politiikan ja ruokastrategian että yritysten tasolla. Hallituksen kärkihanke on ollut niin onnistunut, että se yksin osoittaa koherentin politiikanteon arvon ja merkityksen. Alkutuotannon rinnalle rohkeiksi toimijoiksi on saatava erityisesti jalostusteollisuus ja kauppa. Myös julkisen tuen politiikkaa tarvitaan, vähintään jouduttamaan vaadittavia uusia investointeja. Yhteiskuntavastuu ei voi olla reaktiivista.

Pelkkä ekotehostaminen ei riitä kestävyystavoitteen saavuttamiseksi. Uusi ruokajärjestelmä haastaa ”mikään ei riitä –talouden” eli jatkuvan materiaalisen kasvun. Koska bio- ja kiertotalouteen paikallistettu ruokajärjestelmä on yhteensopiva kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa, on se viime kädessä edellytys taloudellisen toiminnan jatkuvuudelle.

 

Kirjoittaja Juha Helenius toimii agroekologian professorina sekä ruokaketjun kestävää kehittämistä koskevan hankkeen tutkimusjohtajana Helsingin yliopistossa. Erityisen kiinnostunut hän on elintarvikeketjun teollisista symbiooseista. Nämä agroekologiset symbioosit tarjoavat mahdollisuuden uudistaa ruoan alkutuotanto, jatkojalostus sekä kuljetukset bio- ja kiertotalouden mukaisiksi.

Yhteydenotot: juha.helenius(a)helsinki.fi

 

Helenius on ollut mukana useissa hallituksen kiertotalouden kärkihankkeissa, joiden avulla pyritään edistämään ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua. Kevään 2019 aikana kärkihankkeiden tuloksista kerrotaan Biotalous.fi:n Ravinteet kiertoon –blogisarjassa. Lue sarjan aiemmat kirjoitukset täältä.

Julkaistu 26.3.2019


AGENDA 2030

Selvimmin ruokajärjestelmätason muutos bio- ja kierrätystalouteen palvelee kestävän kehityksen tavoitetta (SDG 2): Ei nälkää. Mikä tärkeintä, muutos edustaa kestävää ”glokalisaatiota”. Hajautettujen, paikallistettujen tuotannon ja kulutuksen järjestelmien verkostot ovat sitkeitä (resilienttejä) ja sopeutuvia (adaptiivisia). Ne mahdollistavat ruoan tuotannon ympäristön ja luonnonvarojen kestävyyden, samalla kun ne ovat tulevaisuuden kestävän ruoka- ja ravitsemusturvan ehto.

Kestävä ruokajärjestelmä palvelee myös seuraavia tavoitteita (SDG 6): Puhdas vesi ja sanitaatio sekä (SDG 7) Edullista ja puhdasta energiaa. Lisäksi se edistää vastuullista kuluttamista (SDG 12) ja suuntaa kehityksen kohden sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä (ruoka-)yhteisöjä (SDG 11), joita leimaa yhteistyö ja kumppanuus (SDG 17). Kestävä paikallistettu ruokajärjestelmä luo paikan, joka palauttaa kuluttajalle ruoan tajun, ja paikan jonka hän voi kokea kotiseudukseen.

 

 

 

 

Maa- ja metsätalousministeriön strategia 2030 valmistunut

MMM:n tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä vastuullinen bio- ja kiertotalous on keskeinen osa Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin perustaa. Ministeriö haluaa olla uudistuvan ja kestävän ruoka- ja luonnonvaratalouden mahdollistaja sekä luotettavien tietovarantojen tuottaja.

Maa- ja metsätalousministeriön uuden strategian valmistelutyössä on huomioitu hallinnonalan keskeiset muutostekijät. Niitä ovat muun muassa ilmastonmuutos, luonnonvarojen käytön kestävyys sekä teknologian että globaalin talouden murros.

– Meille strategiassa ja sen toimeenpanossa kyse on uusiutuvan Suomen muutosprosessista, johon kuuluvat ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys, sanoo kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio.

Maa- ja metsätalousministeriö on ensimmäisenä ministeriönä ottanut strategiatyössä huomioon YK:n kestävän kehityksen periaatteet.

– Maa- ja metsätalousministeriö on todellinen kestävän kehityksen ministeriö, olemme osaltamme ratkaisemassa Suomen ja koko ihmiskunnan tärkeimpiä kysymyksiä. Päätöksenteossa ja toiminnassa huomioimme aina ihmisen, ympäristön ja talouden, Husu-Kallio kertoo.

Husu-Kallio sanoo, että MMM toimii globaalissa ympäristössä, mutta työ ministeriössä ja sen hallinnonalalla koskettaa suoraan kaikkia suomalaisia heidän omassa elämässään.

MMM:n arjessa työn painopiste on edelleen maa- ja metsätaloudessa. Se pitää sisällään ihmisten, kasvien ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä laajasti veden, kalojen, riistan ja muiden uusiutuvien luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen.

Strategia sisältää neljä vaikuttavuustavoitetta, jotka koskettavat koko ministeriön hallinnonalaa.

Ministeriön tavoitteena on parantaa vastuullisen ja uudistuvan ruokajärjestelmän kilpailukykyä. Samalla uudistuva ja kestävä luonnonvaratalous lisää hyvinvointia koko Suomessa. Fossiilisten raaka-aineiden korvaaminen uusiutuvilla energianlähteillä on olennainen osa tätä työtä.

Suomalainen yhteiskunta tarvitsee menestyvää ja hyvinvoivaa maaseutua. Monipuolinen yritystoiminta, monipaikkaisen työn luomat uudet mahdollisuudet sekä erilaiset verkostot luovat edellytyksiä maaseudun elinvoimaisuudelle. Ministeriö huolehtii myös siitä, että laaja-käyttöiset paikka-, kiinteistö- ja huoneistotiedot mahdollistavat uutta liiketoimintaa ja turvaavat omistusta.

Monet itsestään selvinä pidetyt asiat, kuten pohjoinen luonto, puhdas vesi ja turvallinen ruoka, ovat Suomelle suuri mahdollisuus pärjätä yhä epävarmemmaksi muuttuvassa maailmassa.

– Uuden strategian innoittamina me maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla olemme mukana rakentamassa uusiutuvaa Suomea – uusiutumiskykyistä ja kestävää ruokajärjestelmää ja luonnonvarataloutta sekä innovatiivista paikkatietojärjestelmää.

Maa- ja metsätalousministeriön strategia 2030 pdf 3,7MB

Blogi 20.3.2019: Uusiutuva Suomi – mahdollisuuksien maailma

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, p. 040 029 1910, etunimi.sukunimi@mmm.fi
tutkimusjohtaja Mikko Peltonen, p. 0295 162 296, etunimi.sukunimi@mmm.fi

 

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote, 20.3.2019

Ravinne- ja energiaomavarainen maatila. Villi unelmako?

Muistaako joku, kun 1980-luvulla Kyläsaaren jätteenpolttolaitos saatiin pitkän väännön jälkeen suljettua. Minäpä muistan, kun olin sitä teekkarina itsekin purkamassa. Mitä sitten kävi? 2010-luvulla poltetaan taas innokkaasti muun muassa jätteitä ja hevosenlantaa, ja sitä mainostetaan ympäristötekona. Eihän siinä näin pitänyt käydä.

1980-luvulla puhuttiin, ettei polttaa pitäisi kuin korkeintaan se, mitä ei mitenkään muuten voi kierrättää. Miksi me tuhoamme jätteiden lannoitearvon polttamalla sen tuhkaksi ja päästämällä hiilen ilmakehään, kun voisimme toimia toisinkin. Mehän voimme tehdä jätteistä biokaasua, korvata sillä fossiilisia polttoaineita, kaupan päälle saada lannoitteet talteen ja palautettua hiiltä maaperään.

Agroekologinen symbioosi: Tie energiaomavaraisuuteen, hiilen sitomiseen ja ravinteiden kierrätykseen

Hyvinkään Palopurossa teemme juuri tätä. Kierrätämme peltobiomassan sekä hevosen- ja kananlannan lannoitteeksi peltoon biokaasulaitoksen kautta, perinteisen luomutilan viljelykierron tai lannan polttamisen sijaan.

Tila on ylienergiaomavarainen, sillä suurin osa biokaasusta myydään tilan yhteydessä olevalta kaasuntankkausasemalta liikennekäyttöön. Lopulla biokaasulla kuivataan vilja, lämmitetään rakennukset ja ajetaan traktoreita. Tulevaisuudessa kaasua riittää viljan leipomiseen leiväksikin. Viljan jalostusastetta nostetaan jo tilalla. Yritysten välille syntyy yhteistyötä ja yhteisöllisyys lisääntyy. Kuin pisteenä i:n päälle ravinteiden kohdentaminen parantuu, sato kasvaa ja ravinteiden valumista vesistöön voidaan vähentää.

Miksi tätä ei ole joka tilalla? Ehkä joskus onkin. Hitaasti kuitenkin etenee. Jos meillä olisi biokaasun tuotantoa Suomessa peltohehtaaria kohti edes sen verran kuin Saksassa on jo nyt, meillä olisi noin 1000 tällaista laitosta. Nyt laskemiseen riittää parin käden sormet ja virallinen tavoite lienee hurjat 160 laitosta. Ei kai tästä mitään tulekaan, jos tavoitteet asetetaan potentiaaliin nähden liikuttavan alhaisiksi.

Toinen tärkeä syy on maatilojen surkea kannattavuus. Ei maatila, edes yhdessä muutama, tällaista miljoonainvestointia uskalla tehdä. Siihen tarvitaan kumppanuutta. Tällä kertaa energiayhtiö ja maatila löysivät toisensa. Villi unelma on tosiasia ainakin yhdellä maatilalla. Ehkä paikallisten energiayhtiöiden pitäisi löytää maatilat muuallakin Suomessa ja lähteä kumppanuuteen. Näin hajautettu energiantuotanto syntyisi muustakin kuin tuulesta tai auringosta.

Raporteista tekoihin

Toivon totisesti, että viimesyksyinen IPCC:n ilmastoraportti johtaisi oikeisiin tekoihin. Meidän täytyy nostaa toimenpiteiden kunnianhimo ihan toiselle tasolle. Voisimme esimerkiksi verotuksen kautta tukea kierrätettyjen polttoaineiden ja muiden kestävien raaka-aineiden markkinoille pääsyä. Vaikkapa mädätysjäännöksestä tehtyä granuloitua lannoitetta voisi jonkin kannustimen avulla suosia fossiilisten lannoitteiden sijaan.

Biokaasun tuotanto parantaa myös maatilojen kannattavuutta, minkä seurauksena kestävä ruoantuotanto saadaan varmemmalle pohjalle. Luulisi kiinnostavan.

Kirjoittaja Esa Muukka on Nivos-konsernin toimitusjohtaja. Nivos on Mäntsälän kunnan omistama keski-Uudellamaalla 10 kunnan alueella sähkönjakelua ja Mäntsälässä, Pukkilassa ja Pornaisilla vesihuoltoa hoitava energia-, vesi- ja laajakaistayhtiö. Nivos on tunnettu mm. Yandexin datakeskuksen lämmöntalteenotosta kaukolämpöön ja Palopuron agroekologisesta symbioosista.

Yhteydenotot: esa.muukka(a)nivos.fi 

 

Paikallista ruuantuotannon yhteistyötä edistävä Agroekologisten symbioosien verkostot –hanke on yksi Juha Sipilän hallituksen kiertotalouden kärkihankkeista, joiden avulla pyritään edistämään ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua. Kevään 2019 aikana kärkihankkeiden tuloksista kerrotaan Biotalous.fi:n Ravinteet kiertoon –blogisarjassa. Lue sarjan aiemmat kirjoitukset täältä.

Julkaistu 19.3.2019


AGENDA 2030

Palopuro ja muut agroekologiset symbioosit edistävät YK:n kestävän kehityksen tavoitteita tukemalla edullisen ja puhtaan energian saatavuutta (SDG 7) sekä yhteistyötä ja kumppanuutta (SDG 17). Ne muuttavat kaupunkeja ja yhteisöjä kestävämmiksi (SDG 11) ja auttavat hillitsemään ilmastonmuutosta (SDG 13).

Palopuron malli on lähes sellaisenaan monistettavissa muuallekin, myös kehittyviin maihin, joissa lannoitteiden käyttö on taloudellisista syistä vaikeaa. Se on parempi tapa sitoa hiiltä maahan kuin luomuviljelyssä käytetty nurmisilpun levittäminen. Lannoitus voidaan kohdentaa tarkemmin parantamaan satoa ja samalla vesistökuormitus vähenee, koska lannoitteet eivät valu vesistöön.

 

 

 

Kestävää talouskasvua ja innovaatioita uusiutuvista luonnonvaroista

Ilmastoviisaassa yhteiskunnassa hyvinvointi perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Biotalous ja puhtaat ratkaisut -kärkihankekokonaisuudessa on edistetty uusiutuviin luonnonvaroihin liittyvien innovaatioiden ja teknologioiden kehittämistä. Kohti luonnonvarojen kestävää käyttöä -julkaisu kokoaa yhteen maa- ja metsätalousministeriön kärkihankkeiden saavutuksia.

Bio- ja kiertotalous tarjoaa ratkaisuja suuriin globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutoksen hillintään ja nopeasta väestönkasvusta johtuvaan luonnonvarojen lisääntyvään käyttöön. Maa- ja metsätalousministeriön vastuulla olleiden kärkihankkeiden tavoitteena oli lisätä puun tarjontaa ja sen monipuolista käyttöä, parantaa ravinteiden kierrätystä sekä tehostaa Itämeren ja muiden vesistöjen suojelua. Kärkihankkeilla parannettiin suomalaisen ruuantuotannon kannattavuutta, lisättiin veteen liittyvien elinkeinojen kestävää kasvua sekä elvytettiin vaeltavia ja uhanalaisia kalakantoja.

Metsätalouden saralla kärkihankkeissa tuettiin metsävarojen kestävää käyttöä ja niihin perustuvien uusien tuotteiden syntyä. Lisäksi kärkihankkeiden avulla on parannettu vesistöjen tilaa, maatalouden ravinteiden kierrätystä, maatilatalouden kannattavuutta ja suomalaisen ruoan vientiä sekä uhanalaisten kalalajien selviytymismahdollisuuksia rakennetuissa vesistöissä.

Uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvan uuden liiketoiminnan syntymisen kannalta kärkihankkeilla on ollut tärkeä merkitys. Fossiiliraaka-aineiden korvaaminen kotimaisilla uusiutuvilla luonnonvaroilla lisää paitsi Suomen energiaomavaraisuutta, se parantaa myös vaihtotasetta.

Biotalous on alueellista, paikallista ja globaalia

Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön perustuva biotalous saa raaka-aineensa maaseudulta ja rannikkoalueilta. Paikallisesti tai alueellisesti toteutetuilla innovaatioilla voi olla myös vientipotentiaalia. Kärkihankkeet ovat vahvistaneet innovaatioihin kannustavia toimintaympäristöjä, jotka ovat kestävän liiketoiminnan lähtökohta.

Kärkihankkeet ovat luoneet uusia rakenteita, jotka parantavat yritysten mahdollisuuksia tuottaa kestäviä biotalouden ratkaisuja entistä kannattavammin myös globaaleille markkinoille. Globaaleilla markkinoilla ratkaisujen monistettavuus ja muuntautuvuus on avainasemassa.

Digitalisaatio mahdollistaa

Metsänomistajien sähköisten palvelujen kehittämisessä siirryttiin kärkihankerahoituksen avulla uudelle aikakaudelle. Yksityismetsistä kerätyn tiedon avaaminen ja sähköisten palvelujen kehittäminen ovat lisänneet digitaalisen metsätiedon käyttöä ja monipuolistaneet siihen perustuvien palveluja.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan kärkihankkeita toteutettiin laaja-alaisessa yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Uusien kumppanuuksien lisäksi kärkihankkeet ovat vahvistaneet myös  liiketoimintamallien syntymistä. Kärkihankkeet ovat luoneet vahvan perustan suomalaiselle biotaloudelle, jonka kehittämiseksi tarvitaan toimenpiteitä myös seuraavalla hallituskaudella.

Kestävää kasvua uusiutuvista luonnonvaroista

Lisätietoja:
apulaisosastopäällikkö Liisa Saarenmaa, puh. 0295162429, liisa.saarenmaa(at)mmm.fi

 

Maa- ja metsätalousministeriön uutinen, 19.3.2019

Ilmastobarometri 2019: Suomalaiset haluavat ilmastokriisin ratkaisut politiikan ytimeen

Suomalaiset haluavat, että ilmastokriisin ratkaisu on seuraavan hallituskauden ja Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kärkiteemoja. Yhä useampi suomalainen on lisäksi jo muuttanut omaa toimintaansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tiedot käyvät ilmi valtionhallinnon ilmastoviestinnän ohjausryhmän Kantar TNS:llä teettämästä kyselytutkimuksesta. Ilmastobarometri 2019 -tutkimuksella selvitettiin suomalaisten näkemyksiä ilmastonmuutoksesta ja ilmastopolitiikasta vaalien alla. Lisäksi selvitettiin, miten näkemykset ovat muuttuneet vuodesta 2015.

Omaakin lompakkoa rokottavaan politiikkaan valmiutta
Neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen hillitsemisellä on kiire. Ilmastonmuutosta tehokkaasti hillitsevää politiikkaa toivotaan tulevalta hallitukselta selvästi enemmän kuin edellisten eduskuntavaalien alla (52 % -> 70 %). 75 prosenttia haluaa, että EU näyttää muulle maailmalle esimerkkiä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä riippumatta tämän mahdollisista vaikutuksista EU:n kilpailukykyyn, ja yli kaksi kolmasosaa suomalaisista on sitä mieltä, että Suomen tulisi olla edelläkävijä uusien päästöjä vähentävien ratkaisujen käyttöönotossa. Suomalaisista 44 prosenttia kertoo äänestävänsä vaaleissa ehdokasta, joka toimii aktiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Kolme neljästä katsoo, että verotuksen periaatteena pitäisi olla, että päästöjen aiheuttajat myös maksavat niistä, jolloin verotusta voitaisiin vähentää muualta. Lähes puolet on sitä mieltä, että fossiilisten polttoaineiden sekä lihan ja maitotuotteiden veroja pitäisi nostaa. Jopa kolmasosa suomalaisista on valmis uusien bensiini- ja dieselkäyttöisten henkilöautojen myynnin kieltämiseen vuonna 2030.

Ilmastonmuutosta pidetään uhkana Suomen taloudelle ja turvallisuudelle
Neljän vuoden takaista useampi suomalainen (67 % -> 76 %) näkee ilmastonmuutoksen muualle kohdistuvien vaikutusten aiheuttavan Suomelle turvallisuusuhkia. Ilmastonmuutoksen nähdään yleisesti (59 %) aiheuttavan Suomelle myös taloudellisen uhan. Valtaosa (80 %) kuitenkin katsoo, että ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää uutta osaamista, esimerkiksi uusia teknisiä ratkaisuja, mikä taas voi luoda työpaikkoja ja parantaa Suomen kilpailukykyä.

Kansan vahva tuki kehitysavulle ja ilmastonmuutoksen seurauksille herkimpien maiden tukemiselle näkyi myös ilmastobarometrissä. Yli 60 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että rikkailla mailla on velvollisuus tukea köyhimpiä ilmastokriisin ratkaisemisessa ja että Suomen tulisi suunnata kehitysapua enemmän ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi.

Ilmastonmuutoksen tieteellinen tausta nähdään aiempaa vahvempana
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viime lokakuussa julkaiseman raportin mukaan ilmasto on lämmennyt jo noin asteen esiteolliseen aikaan nähden. Tiedeyhteisöllä on laaja yksimielisyys siitä, että lämpeneminen on pääosin ihmisen aiheuttamaa. Ilmastobarometri kuitenkin kertoo, että suomalaisista vain 58 prosenttia arvioi tutkijoiden olevan yksimielisiä lämpenemisen syistä. Prosenttiosuus on silti selvästi korkeampi kuin vuonna 2015, jolloin vain runsas kolmannes vastaajista katsoi, että tiedeyhteisö on yksimielinen ilmaston lämpenemisen syistä.

Tasaisen vahvana on pysynyt yksimielisyys siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt eri puolilla maailmaa ja että muutoksella on selvästi enemmän haitallisia kuin myönteisiä vaikutuksia.

Yhä useampi suomalainen on muuttanut omaa toimintaansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi
Huoli ilmastonmuutoksen vaikutuksista näkyy nyt enemmän myös kysyttäessä arjen valinnoista. Kun 2015 vain 29 % vastaajista kertoi muuttaneensa omaa toimintaansa ilmastonmuutoksen vuoksi, nyt 41 % arvioi toimineensa näin.

Selvästi yli puolet suomalaisista kertoo esimerkiksi jo vähentäneensä sähkönkulutustaan ja lähes puolet vähentäneensä tavaroiden hankkimista ilmastosyistä. Noin kolmannes oli selvittänyt oman hiilijalanjälkensä laskurilla ja neljännes aikoo kompensoida toiminnastaan aiheutuvia päästöjä lähivuosina. Reilusti yli puolet vastaajista toivoo lisää tietoa ilmastonmuutoksesta ja neuvoja ilmastoviisaisiin ratkaisuihin.

Kolme neljäsosaa pitää tärkeänä, että kunta luo asukkailleen mahdollisuuden ilmastoystävälliseen arkeen (esimerkiksi asumisessa ja liikkumisessa). 43 prosenttia oman auton käyttäjistä kertoo vähentäneensä autoilua ja lisänneensä kestävää liikkumista. Yhtä suuri osa vastaajista aikoo vähentää seuraavan viiden vuoden aikana autoilua ja sen sijaan lisätä kestävää liikkumista kuten kävelyä, pyöräilyä tai joukkoliikenteellä kulkemista. Jopa vajaa viidennes aikoo luopua omasta autosta kokonaan seuraavan viiden vuoden aikana. Noin kolmasosa oman auton käyttäjistä aikoo hankkia seuraavaksi autokseen vähäpäästöisen sähkö- tai kaasuauton. Henkilöauto on omassa käytössä selkeällä enemmistöllä eli 73 prosentilla suomalaisista.

Noin 40 prosenttia suomalaisista ilmoittaa vähentäneensä lentämistä ilmastosyistä. Yhtä suuri osa vastanneista aikoo vähentää lentämistä seuraavan viiden vuoden aikana. Hieman alle puolet (45 %) on matkustanut lentokoneella viimeisen vuoden aikana.

Kaupunkilaiset ja hyvin toimeentulevat valmiimpia tehokkaisiin ilmastotoimiin
Tarve sosiaalisesti oikeudenmukaisille ilmastotoimille korostuu myös kyselyssä. Näkemykset jakaantuvat voimakkaasti asuinpaikan ja toimeentulon mukaan: pääkaupunkiseudulla ilmastotoimiin suhtaudutaan myönteisemmin kuin maaseudulla, ja ne taloudet, joilla on enemmän rahaa käytettävissään, ovat valmiimpia politiikkatoimiin ja myös tekemään itse enemmän ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa kannattavat erityisesti nuoret, korkeasti koulutetut ja naiset sekä vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat. Epäilevimmin kunnianhimoisiin toimiin suhtautuvat perussuomalaisten ja keskustan äänestäjät.

Tehokkaampien ilmastotoimien esteenä suomalaiset näkevät erityisesti ilmastoystävällisten tuotteiden ja palveluiden kalleuden. Keskeisenä haasteena pidetään myös sitä, että poliittiset päättäjät eivät uskalla tehdä ratkaisuja, jotka vaarantavat heidän uudelleenvalintansa ja että runsaasti päästöjä tuottavilla eturyhmillä on vahva asema yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Tutkimuksen toteutus
Kyselytutkimuksen kansalaisten ilmastonäkemyksistä toteutti Kantar TNS valtionhallinnon ilmastoviestinnän ohjausryhmän tilauksesta. Tutkimukseen osallistui 1013 iältään 15–74-vuotiasta vastaajaa eri puolilta Suomea lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Kantar TNS keräsi tutkimuksen aineiston Gallup Forum -vastaajapaneelissaan 1.–7.2.2019. Tutkimuksen virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Ilmastoviestinnän ohjausryhmään kuuluvat ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, ulkoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, valtioneuvoston kanslia, ELY-keskukset, Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus, Motiva, VTT, Suomen Akatemia, Kuntaliitto, Demos Helsinki, Sitra ja Business Finland.

Ilmastobarometri 2019 -tiivistelmä (pdf)
Ilmastobarometri 2019 –julkaisutilaisuuden suora lähetys ja tallenne 18.3.2019 klo 9.30-11.00
Ilmastobarometri2019-data (excel)
Ilmastoviestinnän ohjausryhmä
Seuraa Twitterissä #ilmastobaro
Lisätietoja

Viestintäasiantuntija Riikka Lamminmäki, ympäristöministeriö, p. 050 576 2604, etunimi.sukunimi@ym.fi

Ympäristöministeriön tiedote, 18.3.2019

Veden antimet hyötykäyttöön – ravinteet ja raha kiertoon

Ravinteiden talteen ottaminen vesistöstä on pääsääntöisesti hyvin vaikeaa ja kallista puuhaa. On enemmän ja vähemmän toimivia, halpoja ja kalliita ratkaisuja. Mutta onko vesienhoitoon löydettävissä ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä keinoja?

Eri puolella Suomea on kehitelty ja kokeiltu lukuisia rakenteita – kosteikkoja, pohjapatoketjuja, suodattimia – ravinteiden nappaamiseen ojista ja puroista. Ilmiselvää on jo, että nämä ovat vain ensiapua. Puhtaiden vesien saavuttamiseen tarvitaan sekä pidemmän tähtäimen ratkaisuja että täsmäapua.

Kotimaista järvikalaa lautaselle – terveellistä kuluttajalla ja vesistöille

Säkylän Pyhäjärvellä on 1990-luvulta lähtien tehty työtä vajaahyödynnettyjen luonnonkalojen saamiseksi kuluttajien lautaselle. Säilyke- ja kalapihvikokeiluja tehtiin lukuisia, mutta työ kuihtui aina siihen, että arvoketjua ei saatu taloudellisesti kannattavaksi. Yksi merkittävä askel otettiin vuonna 2016, kun Pyhäjärvi-instituutti, Apetit Ruoka Oy ja Kolvaan kala Oy kehittivät Järvikalapihvin, joka osoittautui menestykseksi suurkeittiöissä.

Järvikalapihvejä myydään vuositasolla noin miljoona kappaletta. Kuluttajan lautaselle saatiin herkullinen ja terveellinen tuote ja samalla vesistöstä poistuu rehevöittäviä ravinteita. Arvoketjun avulla edistetään vesienhoitoa ja tuodaan liiketaloudellista lisäarvoa sekä kalastajille että yrityksille.

Tätä toimintamallia levitetään nyt muualle Suomeen Pyhäjärvi-instituutin toteuttamassa hallituksen kärkihankkeessa TANAKKA – taloudellisesti kannattavan hoitokalastusmallin pilotointi ja jalkauttaminen. Tänä vuonna kuluttajien toive toteutui, kun järvikalapihvi saatiin suurkeittiöiden lisäksi vähittäiskauppaan.

Mitä muuta hyödynnettävää löydämme vesistöistämme?

Myös järviruo’olle etsitään uusia käyttötapoja. Päijät-Hämeen Urajärven osakaskunnan Leader-hankkeessa kehitetään järviruo’on korjuuketjua ja hyötykäyttöä, tuotteistetaan ruokoa ja luodaan sille paikallisia markkinoita. Ruokoa käytetään muun muassa kattojen rakentamiseen, mattoihin, varjoihin, seinämiin, eristemateriaaliksi ja koristeiden tekemiseen.

Järviruo’on vuosittaisilla niitoilla halutaan parantaa myös vesistön tilaa, vähentää järven ravinteisuutta ja lisätä luonnon monimuotoisuutta. Ympäristöministeriön Raki-rahoitteisessa Ruokopelto-hankkeessa ruokoa kokeiltiin peltojen maanparannusaineena.

Tiedämme, että fosforista tulee olemaan pulaa muutaman vuosikymmenen sisällä. Tiedämme, että maaperän kasvukunto on heikentynyt ja orgaanisen aineksen määrää tulisi merkittävästi lisätä. Onko mahdollista poistaa ekologisesti ja taloudellisesti kestävästi vesistöistä sinne huuhtoutuneet ravinteet ja orgaaninen aines takaisin sinne, mistä ne ovat lähteneet?

Kokeiluja ja pilotteja toteutetaan yhteiskunnan varoilla eri puolilla maata, mutta niihin liittyvä tieto ja tulokset jäävät usein vain hanketoteuttajien tietoon. Vesijärvisäätiön ja Pyhäjärvi-instituutin yhteisessä kärkihankkeessa PyhäVesi – Vesienhoitosuunnitelmien edistäminen Lahden Vesijärvellä ja Säkylän Pyhäjärvellä on menestyksellisesti vaihdettu tietoa, kokemuksia ja osaamista molempien järvien vesienhoidon hyväksi. Tällaista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa tulisi merkittävästi lisätä.

 

Kirjoittaja Teija Kirkkala on toiminnanjohtajana Pyhäjärvi-instituutissa, joka on vesiensuojelun, ruoantuotannon ja kiertotalouden asiantuntijaorganisaatio. Pyhäjärvi-instituutti täyttää vuonna 2019 kolmekymmentä vuotta. Se on yhtä monta vuotta kuin Teija on työskennellyt vesiasioiden parissa.

Yhteydenotot: sähköposti teija.kirkkala(a)pji.fi, puhelin 0405969976, Twitter: @TKirkkala

Pyhäjärvi-instituutti on mukana useissa hallituksen kiertotalouden kärkihankkeissa, joiden avulla pyritään edistämään ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua. Kevään 2019 aikana kärkihankkeiden tuloksista kerrotaan Biotalous.fi:n Ravinteet kiertoon –blogisarjassa. Lue sarjan aiemmat kirjoitukset täältä.

Julkaistu 13.3.2019.


AGENDA 2030

Puhtaiden vesien tavoittelu ravinteita kierrättämällä edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita seuraavilta osin: Ruokaturva (SDG 2), puhtaan veden sekä sanitaation saavutettavuus (SDG 6), monimuotoisen vedenalaisen elämän ylläpito (SDG 14), terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen (SDG 3) sekä eri toimijoiden välisen yhteistyön ja kumppanuuden vahvistaminen (SDG 17).

 

 

 

Uusi ohjelma vauhdittamaan vesiensuojelua – 45 miljoonaa vesien tilan parantamiseen

Ympäristöministeriö on käynnistänyt vesiensuojelun tehostamisohjelman, joka tuo merkittäviä mahdollisuuksia vesiensuojeluun tulevina vuosina. Eduskunta myönsi vesiensuojelun tehostamiseen kansallisesti merkittävän panostuksen, 15 miljoonaa euroa, vuodelle 2019. Kokonaisuudessaan budjettiriihessä linjattu rahoitus on 45 miljoonaa euroa vuosille 2019–2021. Ohjelma täydentää muuta vesiensuojelun rahoitusta, kuten EU-varoja, jotka ovat merkittäviä muun muassa maatalouden vesiensuojelussa.

Ohjelma vaikuttaa vesien tilaan laajasti eri teemojen kautta. Sen rahoitusta on varattu maatalouden vesiensuojeluun, paikallisesti esimerkiksi järvien kunnostamiseen, hylkyjen öljypäästöuhkien torjuntaan sekä kaupunkien vesienhallinnan kehittämiseen.

– Viime kesän sinilevätilanne herätti tarpeellisen keskustelun, josta syntyi yhteisymmärrys vesiensuojelun tärkeydestä. Vesiensuojelun tehostamisohjelman avulla voidaan lähivuosina saada tärkeitä edistysaskeleita vesien tilassa, asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainenuskoo.

Ohjelman tavoitteena on parantaa Itämeren ja sisävesien tilaa. – Tämä on mahdollisuus, johon toivon mahdollisimman monien tarttuvan. Töitä riittää tekijöille eripuolilla maata, ylijohtaja Ari Niiranen vetoaa. – Kun vesiensuojelussa on kuluvan hallituskauden kärkihankerahoituksella saatu rohkaisevia tuloksia uusista menetelmistä, on tehostamisohjelman tarkoituksena viedä niitä eteenpäin konkreettisina toimina, joilla on mahdollisimman suuri vaikuttavuus, Niiranen jatkaa.

Neljä painopistettä tuovat vaikuttavuutta eri sektoreilla
Maatalouden vesiensuojeluun ohjelman rahoituksesta käytetään yli puolet. Saaristomeren valuma-alueen pelloille tullaan levittämään kipsiä, jonka on todettu vähentävän maatalouden ravinnepäästöjä tehokkaasti. Rakennekalkin ja kuitulietteen käytöstä vesiensuojelussa käynnistetään tutkimus- ja kehittämishankkeet.

Paikallisella työllä lähivesien kunnostamiseksi on saatu hyviä tuloksia ja tähän tehostamisohjelma tarjoaa merkittäviä lisäresursseja. Yksittäisten hankkeiden lisäksi vahvistetaan vesiensuojelun verkostoja ja jaetaan hyviksi havaittuja ja uusia menetelmiä. Vesistökunnostusten hankehaku käynnistyy huhtikuussa.

Kaupunkien jäte- ja hulevedet sisältävät haitallisia aineita ja muun muassa muoveja, joiden pääsyä vesiin ohjelmalla halutaan vähentää. Ratkaisuina ovat erityisesti luontopohjaiset keinot, kuten kosteikot ja viheralueet, jotka pidättävät ja imeyttävät vesiä sen sijaan että ne johdettaisiin suoraan vesistöihin.

Suomen aluevesillä tiedetään olevan hylkyjä, joiden tankkien ruostuminen aiheuttaa öljyonnettomuuden uhkaa. Vesiensuojelun tehostamisohjelmassa valitaan öljynpoistoon soveltuva hylky, jolla öljynpoistoon tarvittavaa yhteistyötä ja uutta tekniikkaa voidaan kokeilla.

Ohjelmapäällikkönä ympäristöministeriössä on 1.3.2019 aloittanut maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Tarja Haaranen. Haaranen siirtyy tehtävään ympäristöministeriön biotalousyksikön päällikön paikalta.

Lisätiedot:
ylijohtaja Ari Niiranen, p. 0295 250 071
ohjelmapäällikkö Tarja Haaranen, p. 0295 250 282
yksikön päällikkö Saara Bäck, p. 0295 250 337
etunimi.sukunimi@ym.fi

vesiensuojelun tehostamisohjelma ympäristöministeriön verkkosivuilla

Ympäristöministeriön tiedote 11.3.2019 klo 9.06

Uusi arvio — joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen

Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus tiedottavat

Uusi eliölajien uhanalaisuusarviointi osoittaa Suomen luonnon köyhtyvän edelleen. Arvioiduista yli 22 000 lajista 11,9 % on uhanalaisia, kun edellisessä arvioinnissa osuus oli 10,5 %. Uhanalaisia on kaikissa lajiryhmissä, suhteellisesti eniten linnuissa ja sammalissa. Suurin syy uhanalaistumiseen on lajien elinympäristöjen väheneminen ja laadullinen heikkeneminen. Paljon on tehtävissä uhanalaistumisen pysäyttämisessä, mutta toimilla on kiire.

Uhanalaisten osuus suurin linnuissa ja sammalissa
Noin kolmannes maamme linnuista ja sammalista on uhanalaisia. Uhanalaisten lajien osuus on suuri myös jäkälissä, putkilokasveissa, perhosissa ja pistiäisissä. Tilanne on näissä kaikissa lajiryhmissä huonontunut edellisestä arvioinnista. Selkärankaisista eläimistä lähes kolmasosa on uhanalaisia. Äärimmäisen uhanalaisia ovat esimerkiksi naali, järvilohi ja peltosirkku kahdenkymmenen muun lajin ohessa.

Noin 10 prosenttia Suomen hyönteislajeista on uhanalaisia. Joidenkin hyönteisten osalta on tapahtunut parannusta, sillä monet eteläiset lajit ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä. Toisaalta yli 200 perhoslajia on entistä uhanalaisempia, vaikka 152 lajin tila onkin parantunut.

Lajien uhanalaistuminen jatkuu kaikissa elinympäristöissä
Nopeinta uhanalaistuminen on tuntureilla, soilla, vesissä ja kallioilla. Niiden lajistossa on tapahtunut vain yksittäisiä muutoksia parempaan. Tunturilajeista uhattuina ovat etenkin perhoset ja putkilokasvit, jotka kärsivät muun muassa ilmastomuutoksen vaikutuksista.

Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä ja perinneympäristöissä sekä muissa ihmistoiminnan vaikutuksesta syntyneissä ympäristöissä. Osa niiden lajistosta on uhanalaistunut, mutta samaan aikaan toisten lajien tilanne on parantunut ja uhanalaistuminen on kokonaisuutena hitaampaa kuin tuntureilla ja soilla. Metsissä ja perinneympäristöissä elää eniten lajeja, mikä osaltaan selittää uhanalaisten lajien suurta määrää.

Suurin uhka elinympäristöjen väheneminen ja laadun heikkeneminen
Lajien uhanalaistumiseen ovat vaikuttaneet merkittävimmin metsäelinympäristöjen muutokset, jotka ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy 733 lajille. Yleisimpiä niistä ovat metsien uudistamis- ja hoitotoimet, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden sekä lahopuun väheneminen.

Toiseksi yleisin lajien uhanalaistumiseen vaikuttanut syy on avoimien elinympäristöjen umpeenkasvu, mikä on 639 lajin uhanalaisuuden syynä. Ilmastonmuutos vaikuttaa etenkin tunturilajien uhanalaistumiseen.

Lajien tilanteen parantamiseksi tarjolla konkreettisia toimia
Lajien uhanalaistumisen pysäyttämiseksi on tehtävissä paljon. Uhanalaisuusarvioinnissa eli Punaisessa kirjassa esitetään sekä laajoja että kohdennettuja toimenpiteitä lajien elinolosuhteiden parantamiseksi. Suojelualueet eivät yksin turvaa lajien säilymistä, vaan monimuotoisuus on huomioitava kaikessa luonnonvarojen ja alueiden käytössä.

Aktiivisia suojelu-, ennallistamis- ja hoitotoimenpiteitä tulisi merkittävästi lisätä erityisesti soiden ja lintukosteikkojen lajiston turvaamiseksi. Lisäksi tarvitaan enemmän tietoa lajiesiintymistä ja lajien elintavoista. Myös tiedon saatavuutta ja käytettävyyttä tulisi parantaa.

Viides Suomen lajien uhanalaisuusarviointi
Suomen lajien uhanalaisuus arvioitiin viidennen kerran. Työtä koordinoi Suomen ympäristökeskus ja mukana oli 180 asiantuntijaa yliopistoista, luonnontieteellisistä museoista, Luonnonvarakeskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Metsähallituksesta ja Suomen nisäkästieteellisestä seurasta. Mukana oli myös asiantuntijaharrastajia ja eläkkeellä olevia luonnontieteilijöitä, jotka antoivat arvokkaan panoksensa arviointiin. Työtä ohjasi ja työryhmien tekemät arvioinnit hyväksyi ympäristöministeriön asettama ohjausryhmä.

Kalojen uhanalaisuus (pdf)
Lintujen uhanalaisuus (pdf)
Nisäkkäiden uhanalaisuus (pdf)
Putkilokasvien uhanalaisuus (pdf)
Lisätietoja
Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen, ympäristöministeriö, p. 0400 143 876, etunimi.o.sukunimi@ym.fi

Vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 387, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Yksikönjohtaja Aino Juslén, Luonnontieteellinen keskusmuseo, p. 050 310 9703, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus, p. 040 509 8654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Ympäristöministeriön tiedote, 8.3.2019

Maaperään sijoittaminen kasvaa korkoa

Maaperän toimintakyvyn parantaminen on avainasemassa, kun puhutaan ravinteiden tehokkaasta hyödyntämisestä tai Itämeri- ja ilmastotyöstä. Hyväkuntoinen maaperä pidättää ravinteita kasvien käytössä, varastoi hiiltä ja parantaa monimuotoisuutta maan päällä ja alla. Ravinteet kiertävät resurssiviisaasti, ja päättäjät, tieteentekijät, yritykset, viljelijät ja kuluttajat ovat yhdessä tekemässä paradigman muutosta.

Koska Itämeri, ilmasto ja maaperä ovat tiiviissä yhteydessä keskenään, ovat sekä ongelmat että ratkaisut yhteisiä. Yksipuolinen viljely, keskittynyt kotieläintalous sekä väkilannoitteiden ja kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö ovat vuosikymmenten aikana aiheuttaneet merkittäviä ongelmia, vaikka keinojen tavoitteena on ollut alun perin satojen ja talouden turvaaminen.

Maataloutta tulee ymmärtää suurena kokonaisuutena. Kun maaperä on hyvässä kunnossa, pysyvät vesi, ravinteet ja kiintoaines peltomaassa ruokkimassa kasveja – eivät vesistöjä tai ilmakehää.

Monipuolinen keinovalikoima käytössä

Kärkihankerahoituksella olemme tähän mennessä tutkineet kierrätettyjä maanparannusaineita ja lannoitteita, hiilen, fosforin ja typen dynamiikkaa maaperässä, edistäneet lannankäsittelyä ja -hallintaa, sekä työskennelleet eri sidosryhmien kanssa ravinteita kierrättävän, kestävän ja parantavan maatalouden puolesta.

Ravinteista fosfori on ehtyvä luonnonvara, eikä sille ole korviketta. Typen suhteen maailma on jo nyt ähkyssä. Maatalouden ilmastovaikutuksesta lähes puolet tulee neitseellisten typpilannoitteiden valmistamisesta.

Onneksi typpi ja fosfori ovat arvokkaita kierrätettynäkin! Ravinteita sisältäviä biomassoja muodostuu ruuantuotannossa ja teollisuudessa valtavia määriä vuosittain. Näiden massojen jalostus lannoitteiksi on pakollinen asia, jolla muutetaan ympäristöongelma kerralla resurssiviisaudeksi.

Maaperä on viljelijän paras investointi, josta on hyötyä meille kaikille

Viljelytapoja tulisi kehittää voimallisesti kestävämpään suuntaan. Vallalla on näennäistehokkuuden illuusio. Sen näkee kannattavuudesta, jonka kanssa suuri osa viljelijöistä taistelee. Tuotantopanoksia pitäisi saada pienemmäksi ja luonnon oma voima valjastaa kassaksi. Viljelijän tulisi joka vuosi kartuttaa hiilipankkiaan, se kyllä kasvaa korkoa ja näkyy kannattavuudessa.

Samoilla toimenpiteillä, joilla vaalitaan maaperän kasvukuntoa, varastoidaan hiiltä maahan eli hidastetaan ilmastonmuutosta. Vuoroviljely, nurmen runsas lajikirjo ja pellon pitäminen kasvipeitteisenä läpi vuoden ovat esimerkkejä tavoista, joilla viljelijä voi edistää luonnon toimivuutta ja hiilen varastoitumista maahan tasatahtia kannattavuuden kasvun kanssa.

Toimintatapojen muutos kestävään suuntaan vaatii systeemisen muutoksen. Kokonaisuuksien ymmärtämisellä saavutetaan pitkäaikaisia muutoksia. Ravinnepäästöjen vähentäminen pelloilta tapahtuu kestävimmin korjaamalla pellon kasvukunto ja toimivuus huippuunsa. Kokonaisuuden kannalta juurisyiden, ei pelkkien oireiden, korjaaminen on olennaista.

Kestävässä ruokajärjestelmässä ei synny hukkaa vaan ravinteet kiertävät resurssiviisaasti ja neitseellisiä ravinteita otetaan systeemiin vain pakon edessä, jos kierrätettynäkin on saatavilla. Tätä olemme pyrkineet muun muassa kärkihankerahoituksella edistämään.

 

Kirjoittaja Saara Kankaanrinta on ympäristövaikuttaja ja Itämeren suojeluun keskittyvän Baltic Sea Action Groupin perustaja. Hän on myös Soilfood Oy:n perustaja ja hallituksen jäsen, Qvidjan koetilan omistaja ja Qvidja Kraftin perustaja, Sulapac Oy:n hallituksen jäsen, Carbon Action -aloitteen perustaja sekä Suomen kiertotalouden ohjausryhmän jäsen.

Yhteydenotot: saara.kankaanrinta(a)bsag.fi, Twitterissä @SKankaanrinta

Katso ja lue lisää:
Video Qvidjan mallimaatilalta
Viljelijä, liittoudu pieneliöstön kanssa!


Kankaanrinta on ollut mukana useissa hallituksen kiertotalouden kärkihankkeissa, joiden avulla pyritään edistämään ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua. Kevään 2019 aikana kärkihankkeiden tuloksista kerrotaan Biotalous.fi:n Ravinteet kiertoon –blogisarjassa. Lue sarjan aiemmat kirjoitukset täältä.

Julkaistu 7.3.2019.


AGENDA 2030

Hyvin toimiva, hiiltä sitova ja ravinteet kasvien käytössä pitävä maaperä edistää seuraavia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita: ruokaturvaa (SDG 2), hillitsee ilmastonmuutosta (SDG 13), ylläpitää monimuotoista vedenalaista (SDG 14) ja maanpäällistä elämää (SDG 15) sekä tarjoaa ihmisarvoista työtä ja kestävää talouskasvua (SDG 8).

Uudet METSO-hankkeet turvaavat uhanalaisia metsälajeja sekä monimuotoisuuden kannalta tärkeitä tulvametsiä ja metsäluhtia

Valtakunnalliset luonnonhoidon kehittämishankkeet ovat tärkeä osa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) toteutusta. Nyt keväällä käynnistyy jälleen maa- ja metsätalousministeriön rahoittamana kaksi uutta hanketta. Tapio Oy:n vetämässä Lajiturva-hankkeessa tehostetaan uhanalaisten lajien esiintymätiedon hyödyntämistä metsien hoidossa ja luonnonhoidossa. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) vetämässä hankkeessa luodaan puolestaan uusia menetelmiä metsäluhtien ja tulvametsien kartoittamiseen.

Uhanalaisten lajien esiintymiä pystytään säästämään ja parantamaan oikein suunnatuilla metsän- ja luonnonhoidon toimenpiteillä edellyttäen, että lajien esiintymätiedot saadaan kattavasti metsäalan toimijoiden käyttöön. Uudessa Lajiturva-hankkeessa tehostetaan lajien esiintymisestä kertovan tiedon käyttöä laajentamalla jo aiemmin kehitettyä toimintamallia ja kehittämällä lajiesiintymien turvaamisen käytäntöjä.

Lajiturva-hankkeessa päivitetään kymmenen vuotta sitten kehitetty toimintamalli, joka on tuonut uhanalaisten metsälajien esiintymätiedot ympäristöhallinnon tietojärjestelmästä metsäalan toimijoiden käyttöön. Hankkeeseen kuuluu myös tulosten käytäntöön viennin kannalta tärkeää koulutusta. Mukana hanketyössä ovat Tapio Oy:n ohella Suomen metsäkeskus ja SYKE.

– Loppuviikosta julkaistava Suomen lajien Punainen kirja eli uhanalaisuusarviointi 2019 tukee hienosti Lajiturva-hankkeessa tehtävää työtä, sanoo hankkeesta vastaava johtava asiantuntija Lauri Saaristo Tapio Oy:stä. Sitä kautta saamme käyttöömme tuoreet tiedot siitä, miten Suomen lajit voivat ja mitkä eliöryhmät ovat uhanalaisimpia, hän jatkaa.

Avoin tieto auttaa tulvametsien ja metsäluhtien tunnistamisessa

SYKEn vetämässä Potentiaaliset tulvametsät ja metsäluhdat -hankkeessa luodaan menetelmiä monimuotoisuuden kannalta merkittävien tulvametsien ja metsäluhtien kartoittamiseen ja tunnistamiseen. Hankkeessa kehitetään myös toimintamalleja kohteiden tilan parantamiseksi ottaen huomioon myös vesiensuojelun ja tulvasuojelun tarpeet.

– Avoimet valtakunnalliset metsävaratiedot yhdistettynä SYKEn tulvamallinnusaineistoihin ja laserkeilaustietoihin tuovat mahdollisuuden löytää uusia aiemmin tunnistamattomia tulvametsä- ja metsäluhtakohteita, sanoo hankkeesta vastaava kehittämispäällikkö Riitta Teiniranta SYKEstä.

Hanke käynnistyy keväällä ja siinä ovat mukana myös muun muassa ProAgria Oulu ry sekä Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset. Hankkeen pilottialueilla Perniönjoella ja Iijoella toimintaa kehitetään yhdessä metsäalan toimijoiden kanssa.

– Hankkeessa on mukana paljon monipuolista osaamista. Luontotyyppien ja luonnonhoidon tuntemus yhdistettynä paikkatieto- ja kaukokartoitusmenetelmä- sekä vesiensuojelu- ja tulvasuojeluosaamiseen tuottaa varmasti uutta tietoa esiintymistä. Yhteistyö paikallisten metsä- ja ympäristöalan toimijoiden kanssa varmistaa tuotettavan tiedon laadun ja käyttöönottamisen, kertoo Teiniranta.

Vuodenvaihteessa päättyneeseen valtakunnallisten luonnonhoidon kehittämishankkeiden rahoitushakuun tuli yhteensä yhdeksän hakemusta.

Lajien uhanalaisuusarviointi 2019 (ymparisto.fi)
Tulvametsät ja metsäluhdat (metsonpolku.fi)
METSO-ohjelman tutkimus- ja kehittämishankkeet (metsonpolku.fi)

Lisätietoja:
• Lajiturva-hanke: johtava asiantuntija Lauri Saaristo, Tapio Oy, p. 040 573 9168, etunimi.sukunimi@tapio.fi
• Tulvametsä- ja metsäluhtahanke: kehittämispäällikkö Riitta Teiniranta, SYKE, p. 0295 251 688, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
• METSO-hankkeista yleisesti: METSO-ohjelman hankekoordinaattori Kaisu Aapala, SYKE, p. 0295 251 052, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi ja neuvotteleva virkamies Ville Schildt, MMM, p. 0295 162 190, etunimi.sukunimi@mmm.fi

 

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote, 4.3.2019

Bensa-autosta biokaasuauto – kaasukonversio pienentää merkittävästi autoilun hiilijalanjälkeä

Mikä tahansa bensiinikäyttöinen auto voidaan jälkiasennuksella muuttaa toimimaan bensan lisäksi myös kaasulla. Hintaa konversiolle tulee nykypäivänä noin 2 000–4 000 euroa. Biokaasun liikennekäytöllä vähennetään polttoaineen elinkaaren aikana syntyviä kasvihuonepäästöjä jopa 85 prosenttia.

Konversion, eli bensiinikäyttöisen auton muuntaminen toimimaan bensan lisäksi myös kaasulla, voi tehdä lähes mille tahansa bensiinikäyttöiselle autolle. Konversiossa autoon asennetaan bensiinijärjestelmän rinnalle kaasusäiliöt ja syöttö- ja ohjausjärjestelmä.

Kaasusäiliöiden avulla autolla voi ajaa jopa useiden satojen kilometrin matkan. Tämänkään jälkeen matka ei lopu kesken, koska seuraavaan kaasutankkaukseen asti voi ajaa yhtä hyvin autossa olevalla bensiinijärjestelmällä – auto vaihtaa ajon aikana automaattisesti bensalle kaasun loppuessa.

Teknisesti tankkausliitin asennetaan joko auton taka- tai etuosaan, ja tankkaussäiliöstä vedetään putki auton moottoriin. Lisäksi tarvitaan paineensäädin ja ohjausyksikkö. Jälkiasennuksen jälkeen on tehtävä vielä muutoskatsastus.

Hintaa konversiolle tulee noin 2 000–4 000 euroa. Kustannuksen kattamiseksi voi hakea Traficomilta rahallista 1000 euron muuntotukea vuoteen 2021 asti.

Biokaasun käytöllä merkittävä ilmastovaikutus

Biokaasu on kotimainen uusiutuva polttoaine. Se on myös ainoa liikenteen polttoaine, jolle on myönnetty Joutsenmerkki.

Biokaasua voidaan tuottaa monista eri raaka-aineista. Tuotantoon soveltuvat niin kotitalouksien, kauppojen kuin teollisuuden biohajoavat jätteet ja jätevesilietekin. Biokaasun tuotanto on myös kiertotaloutta puhtaimmillaan: kaasua tuotetaan biojätteestä, joka on päätynyt aiemmin hyödyttömänä kaatopaikalle tai poltettu jätteenkäsittelylaitoksessa.

Biokaasun liikennekäytöllä vähennetään polttoaineen elinkaaren aikana syntyviä kasvihuonepäästöjä jopa 85 prosenttia.

Kaasuautoilu on edelleen huikeassa nosteessa

Kaasuautoilun kasvu oli vuonna 2018 huimaa, sillä henkilöautojen rekisteröinnit lähes kaksinkertaistuivat verrattuna vuoteen 2017. Traficomin mukaan Suomen teillä alkoi kulkea vuonna 2018 2 439 uutta kaasukäyttöistä henkilöautoa, joista 1 161 oli ensirekisteröintejä.

Suosituimmat ensirekisteröidyt henkilöautomerkit olivat Skoda (555 kpl), Seat (298 kpl) ja Audi (150 kpl). Suosituimmat kaasukäyttöiset henkilöautomallit olivat Skoda Octavia (536 kpl), Seat Leon (150 kpl) ja Seat Ibiza (104 kpl).

Viimeisimpien arvioiden mukaan Suomen teillä kulkee tällä hetkellä noin 6 300 kaasukäyttöistä ajoneuvoa.

 

Artikkelin kirjoittaja Heidi Kuoppala toimii Gasumilla liikennemyynnin päällikkönä.

Yhteydenotot asiakaspalvelu@gasum.com

Energiayhtiö Gasum on pohjoismainen kaasualan ja energiamarkkinoiden asiantuntija, joka kumppaniensa kanssa rakentaa siltaa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa maalla ja merellä. Yhtiö tuo Suomeen maakaasua ja edistää kiertotaloutta käsittelemällä jätteitä sekä tuottamalla biokaasua ja kierrätysravinteita Suomessa ja Ruotsissa. Yhtiö tarjoaa energiaa sähkön ja lämmöntuotantoon, teollisuudelle sekä maa- ja meriliikenteelle. Gasum on Pohjoismaiden johtava biokaasun tarjoaja. Yhtiöllä on kaasutankkausasemaverkosto, joka palvelee myös raskasta kalustoa. Gasum-konsernissa työskentelee 450 henkeä, Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Yhtiön liikevaihto vuonna 2017 oli 925 milj. euroa. Gasum on 100 prosenttisesti Suomen valtion omistama yhtiö.


Biokaasun liikennekäyttö edistää YK:n kestävä kehityksen tavoitetta 7: Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.

Ruuantuotannon ja teollisuuden sivuvirrat tuotteiksi

Ravinteiden kierrätyksen ajatellaan pääasiallisesti olevan sitä, että erilaisista biomassoista tehdään lannoitevalmisteita. Tai että lantaa ja nurmea mädätetään biokaasuksi ja lannoitteeksi. Hallituksen ravinteiden kierrätyksen kärkihankkeissa on kehitelty paljon muutakin kiinnostavaa.

Ruoantuotannon symbioosit

Kokonaisvaltaisimpia ratkaisuja sivuvirtojen sisältämän fosforin ja typen hyödyntämiseen ovat niin sanotut agroekologiset symbioosit. Symbiooseissa useamman yrityksen muodostama yhteenliittymä hyödyntää yritysten toiminnassa muodostuvia biomassoja biokaasulaitoksen syötteinä. Biokaasu hyödynnetään enenevässä määrin autojen tankeissa polttoaineena. Ravinteet puolestaan saadaan ulos massana, joka voidaan sellaisenaan käyttää kasvien lannoitukseen tai edelleen jalostaa nestemäisiksi ja kiinteiksi lannoitetuotteiksi. Lannoitteilla kasvaneista kasveista jalostetaan vaikkapa leipomossa elintarvikkeita, joiden tuotannossa syntyvät sivuvirrat palautetaan jälleen kiertoon biokaasulaitokseen. Näin kierto toimii, maanviljelijän saamat sadot parhaimmillaan kasvavat, pellon kasvukunto paranee, jätteenä pidetylle materiaalille löytyy hyötykäyttöä ja ulkopuolelta ostettavissa tuotantopanoksissa säästetään. Palopuron symbioosi ja Jokimaan Kaasu ja Kakka ovat hyviä esimerkkejä tällaisesta yhteistyöstä.

Teollisuuden kiertotalousmallit

Toinen tapa on kerätä erilaisia sivuvirtoja jalostuslaitokseen, jossa on useita erilaisia käsittelymenetelmiä. Hyviä sivuvirtasyötteitä saadaan esimerkiksi panimoista, meijereistä, kalanviljelylaitoksista, perunatehtaalta ja maatiloilta. Näistä valmistetaan nestemäisiä lannoitteita esimerkiksi pelto- ja puutarhaviljelyyn, kasvihuoneisiin ja hydroviljelyyn. Leväkasvatusta puolestaan voidaan hyödyntää ravinnerikkaiden elintarviketeollisuuden jätevesien puhdistuksessa niin, että lopputuotteena saadaan puhdasta vettä sekä levää kala- ja eläinrehuihin, kosmetiikkaan, elintarvikkeisiin, jopa lääke- ja ravitsemustuotteisiin.

Paikallisista ratkaisuista virtaa alueille ja vesiensuojeluun

Paikallisesti merkittäviä ratkaisuja on kehitetty elintarvikejalostuslaitosten yhteyteen. Esimerkiksi perunajauhotehtaan soluneste, kuorimoiden jätevedet, pienteurastamoiden veri tai meijerin hera ovat raaka-aineita rehuille tai lannoitteille. Sivuvirroista pyrolyysikäsittelyn kautta saatavat tuotteet ja esimerkiksi sellutehtaiden kuitulietteet toimivat kasvualustoissa ja pelloillakin paitsi lannoitteena ja maanparannusaineena, myös ravinteiden pidättäjinä.

Emme saa unohtaa myöskään esimerkiksi luonnon vesien sisältämiä ravinteita. Järvi- ja meriruoko sisältävät paljon fosforia ja orgaanista ainesta ja ovatkin arvokasta kasvualusta-ainesta kasvihuoneviljelyyn sekä maanparannusainetta peltoviljelyyn. Onpa siitä kehitetty huussinkuivikettakin. Järvikalojen jatkojalostus ruoaksi tuo ympäristöystävällisiä ja terveellisiä vaihtoehtoja ravitsemukseemme.

Muun muassa edellä mainittujen kokeilujen kautta hallituksen kärkihankkeet viitoittavat Suomen tietä kohti kiertotalouden edelläkävijyyttä. Samalla vesiensuojelu tehostuu, kun ravinteet pidätetään satoon tai sieppareihin ja vesiin karkaa vähemmän sinilevää aiheuttavia typpeä ja fosforia. Moni lupaava kokeilu on vielä käynnissä, ja lisätukea hyville ideoille on nyt saatavilla 2.4. asti auki olevassa Raki2-rahoitushaussa

 

Kirjoittaja Arja Nykänen on ympäristöministeriön Ravinteiden kierrätysohjelman (Raki) projektipäällikkö, joka koordinoi ohjelmasta rahoitettuja hankkeita.

Yhteydenotot:arja.nykanen(a)ym.fi, 029 525 0053, Twitterissä @ArjaNykanen

Raki-ohjelma on yksi Sipilän hallituksen kiertotalouden kärkihankkeista, joiden avulla pyritään edistämään ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua. Kevään 2019 aikana kärkihankekoordinaattorit kertovat työnsä tuloksista Biotalous.fi:n Ravinteet kiertoon –blogisarjassa.

Lue sarjan aiemmat kirjoitukset täältä.

Julkaistu 1.3.2019


AGENDA 2030

YK:n kestävän kehityksen tavoitteista tulee käytäntöön useitakin silloin, kun jalostetaan sivuvirtoja tuotteiksi. Jätevesistä saadaan puhdasta vettä (SDG 6), biokaasulaitosten ollessa mukana, saadaan puhdasta ja edullista energiaa (SDG 7). Kun käytetään kierrätyslannoitteita, sidotaan samalla hiiltä maaperään ja edistetään ilmastotavoitteita (SDG 13). Uusien menetelmien kehittäminen vaatii yhteistyötä (SDG 17), luo uusia innovaatioita (SDG 9) ja samalla luodaan myös talouskasvua ja uusia työpaikkoja (SDG 8).

Tämä toiminta edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita:

  • Tavoite 6: Varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille
  • Tavoite 7: Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille
  • Tavoite 9: Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita
  • Tavoite 13: Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan
  • Tavoite 17: Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta

Särkikalat ovat vesiemme hyödyntämätön aarre

Suomessa on runsaasti potentiaalia kestävään kalankäytön lisäämiseen. Vähäarvoisina pidettyjä kaloja, kuten särkeä ja lahnaa, voitaisiin kalastaa kestävästi jopa 50 miljoonaa kiloa vuodessa. Roskakalana pidetyistä kaloista valmistetut elintarviketuotteet ovat viime vuosina alkaneet valloittaa markkinoita. Nyt tutkimuksissa on tunnistettu myös uusia mahdollisuuksia uusiksi lisäarvotuotteiksi.

Kestävien ja kalapohjaisten tuotteiden kysyntä on kasvussa ja markkinat kasvavat. Suomessa käytettävä kalagelatiini on kuitenkin suurimmaksi osaksi tuotu ulkomailta, vaikka meillä olisi laadukasta kalamateriaalia saatavilla omastakin takaa. Särkikalojen suomut ja kalastuksen sivusaaliina saatavat kalat, erityisesti lahnat, ovat lupaavia lähteitä kotimaiselle kalagelatiinille.

Kylmätuotteita, superfoodia ja biohajoavia kalvoja
Sellaisenaan kalagelatiini soveltuu parhaiten kylmätuotteisiin, mutta ominaisuuksia muokkaamalla käyttötarkoituksetkin laajenevat. Gelatiinia voidaan jalostaa biohajoaviksi kalvoiksi ja geeleiksi, joita voi soveltaa muun muassa elintarvikkeiden ja pakkausmateriaalien aktiivisessa päällystämisessä sekä kapseloinneissa.

− Särjen suomuista tuotetut kalvot ovat osoittautuneet lujuudeltaan varsin hyviksi. Geelit ovat myös laadukas proteiinin lähde, ja niitä voidaan käyttää elintarvikkeiden rakenteen muokkaukseen. Gelatiini on tuotettu lähtökohtaisesti kollageenista, jota voidaan käyttää kosmetiikassa ja ravintolisissä, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuspäällikkö Sari Mäkinen kertoo.

Kalansaaliin täysimääräinen hyödyntäminen hillitsee rehevöitymistä
Tutkimuksen lupaavia löydöksiä raottava Mäkinen painottaa, että särkikalojen paremmalla hyödyntämisellä on moninkertaisia etuja. Esimerkiksi rehevöitymistä voidaan vähentää lisäämällä särkikalojen kalastusta, sillä saaliin mukana vesistöistä poistuu rehevöitymistä vähentäviä ravinteita.

− Samalla kalastuksen kannattavuus paranee, kun sivusaaliina saataville kaloille saadaan rahanarvoista käyttöä. Kannatan ehdottomasti kotimaisten kalaraaka-aineiden käytön lisäämistä. Vaikka kilohinnalla ei pystyttäisi kilpailemaan esimerkiksi perinteisen jauhelihan kanssa, ympäristönäkökohdat ja terveellisyys tuovat merkittävän painoarvon kuluttajien ostovalintoihin, Mäkinen sanoo päättäväisesti.

Särjen mäti on paljastunut tutkimuksissa ravintoainepommiksi
Tutkimuksissa särkikalat ovat erottuneet korkealla proteiinimäärällään ja runsaalla D-vitamiinipitoisuudellaan. Suomalaisessa särkikalassa piileekin hieno mahdollisuus korvata naudan-, sian- tai broilerinlihan kulutusta. Tästä kulutuksen muutoksesta kiittäisivät sekä ympäristö että kansanterveys. Eri kalalajien mätien joukosta särjen mäti erottui tutkimuksissa useilla hyvillä ominaisuuksillaan.

− Särjen mädissä on yhtä paljon proteiinia kuin punaisessa lihassa, kolesterolin määrä on verrannollinen kananmunaan ja tyydyttymättömiä rasvahappoja on runsaasti. Lisäksi haitta-aineiden pitoisuudet jäävät huomattavasti alle raja-arvojen, Mäkinen kertoo vähäarvoisena pidettyyn särkeen kätkeytyvästä korkeasta lisäarvosta.

Särkikalojen mahdollisuudet korkean lisäarvon erikoistuotteisiin ovat monipuoliset. Särjen mädistä voitaisiin esimerkiksi kalagelatiinin avulla valmistaa kauniinnäköistä ja todella ravitsemuksellista gourmet-ruokaa. Särjessä on paljon mahdollisuuksia, joista mäti on vain yksi sovellus.

Kaupallisia toimijoita etsitään teollisten prosessien kehittämiseen
Kotimaisesta luonnonkalasta valmistetuille tuotteille on markkinoilla kasvava kysyntä. Euroopan meri- ja kalatalousrahasto panostaa vajaahyödynnetyn kalamateriaalin arvonnostoon. Kalastuksen innovaatio-ohjelmiin kuuluva Blue Products -ohjelma luo kalaelinkeinoille kasvua kehittämällä prosesseja ja tuotteita, joihin alihyödynnetyt kalat ja sivuvirrat soveltuvat.

Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt panostaa pitkäjänteiseen kehitystyöhön, jossa etsitään tutkimuslaitosten ja yritysten kanssa yhdessä ratkaisuja kalansaaliiden uudenlaiseen hyödyntämiseen ja arvon lisäämiseen.

−  Suomen kalatuotteiden kauppatase on noin 350 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tämän vuoksi kotimaisten kalansaaliiden jalostusarvon lisääminen on tärkeää. Erityisesti särkikaloissa ja suuren silakkasaaliimme uudenlaisessa hyödyntämisessä on paljon potentiaalia, maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Timo Halonen sanoo.

Luonnonvarakeskus kartoitti laajasti eri toimialojen kiinnostusta korkean lisäarvon tuotteisiin ennen tutkimustaan särkikalojen ominaisuuksista. Kalan kätkettyä potentiaalia kohtaan löytyi kiinnostusta monilta toimialoilta kosmetiikasta elintarvike- ja lemmikinruokateollisuuteen. Seuraavassa vaiheessa gelatiinin valmistusprosessia aletaan pilotoida teolliseen mittakaavaan sopivaksi, jonka pohjalta päästään etenemään saanto- ja kannattavuuslaskelmissa sekä tuotekehityksessä. Mäkinen rohkaiseekin yrityksiä olemaan yhteydessä tuotelinjojen kehitystarpeisiin liittyen.

Lisätietoja:

Sari Mäkinen, tutkimuspäällikkö, p. 0295326378, etunimi.sukunimi@luke.fi

Timo Halonen, neuvotteleva virkamies, maa- ja metsätalousministeriö, p. 0295162411, etunimi.sukunimi@mmm.fi

 

Maa- ja metsätalousministeriö, 28.2.2019

MMM, Suomen Metsäyhdistys ja Suomen Metsämuseo Lusto: Suomalaisten suhde metsään on moninainen – uusi metsäsuhdemenetelmä auttaa ymmärtämään erilaisia arvostuksia

Metsään liittyvät näkemykset ja arvostukset eivät välttämättä liity siihen, kuinka lähellä metsää ihminen on elänyt, omistaako hän metsää vai ei tai saako metsäalasta elantonsa. Suhde metsään muotoutuu erilaisten elämänvaiheiden perusteella ja on osa kunkin henkilön tai yhteisön laajempaa ympäristösuhdetta ja identiteettiä. Uusi metsäsuhdemenetelmä on kehitetty metsäammattilaisille ja kaikille metsistä kiinnostuneille työkaluksi oman ja muiden metsäsuhteen tunnistamiseen ja ymmärtämiseen ja sitä kautta metsiin liittyvän vuorovaikutuksen edistämiseen.

Viime viikolla julkaistu päivitetty Kansallinen metsästrategia 2025 tavoittelee metsien käytön, metsäympäristön ja metsäkulttuurin arvostuksen kasvamista sekä ymmärryksen lisäämistä siitä, miten monin eri tavoin metsät vaikuttavat meidän hyvinvointiimme. Elävä ja tiedostettu metsäsuhde luo taustan metsästrategian tavoittelemalle arvostuksen kasvulle.

Metsistä on Suomessa aina ollut moneksi, ja metsät ovat keväällä 2018 julkaistun selvityksen mukaan tärkeitä tai vähintään melko tärkeitä yli 80 prosentille suomalaisista. Metsät ovat yhtä aikaa paikka ja resurssi, elannon ja hyvinvoinnin lähde, arvokas osa luontoa ja merkittävä luonnonvara. Metsät herättävät kiinnostusta, mielipiteitä, keskustelua ja tunteita, ja metsiä koskevassa päätöksenteossa tarvitaan siksi kuuntelua, ymmärrystä ja yhteensovittamisen kykyä.

Meillä kaikilla on eri tilanteissa erilaisia metsäsuhteita. Ne on hyvä tunnistaa ja osata viestiä tarvittaessa toisillekin. Metsäsuhdeajattelu ei tavoittele yksimielisyyttä, eikä kyse ole oikeassa tai väärässä olemisesta. Metsäsuhteet ovat jo lähtökohtaisesti moninaisia ja uuden luomisessa erilaiset näkökulmat ovat tärkeitä.

Metsäsuhdemenetelmä, jossa tehdään työpajatyöskentelynä erilaisia metsäsuhdeajatteluun pohjautuvia tehtäviä, on kehitetty tähän tarpeeseen. Tavoitteena on auttaa metsään liittyviä toimijoita selkiyttämään omaa identiteettiään sekä kehittämään omaa työtään ja ammattitaitoaan.

Menetelmä auttaa hahmottamaan yksilön metsäsuhteen syntyä, ymmärtämään siihen liittyviä erilaisia arvoja, kohtaamaan asiakkaita, sidosryhmiä ja kumppaneita, rakentamaan yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä sekä antamaan eväitä kommunikointiin ja päätöksentekoon.

Metsäsuhdemenetelmä on kehitetty vuosina 2017–2018 osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Kestävästi metsäsuhteessa -hanketta. Hankkeen toteuttivat Suomen Metsäyhdistys ja Suomen Metsämuseo Lusto, ja myös Metsähallitus osallistui hankkeeseen.

• Kuvaus metsäsuhdemenetelmästä työpaja-aineistoineen (lusto.fi)
• Testaa oma metsäsuhteesi! (metsäsuhteita.fi)

Lisätietoja menetelmästä ja sen taustalla olevasta selvityksestä:
• Suomen Metsäyhdistys: nuorisoviestinnän johtava asiantuntija Sirpa Kärkkäinen,
p. 050 3512416, etunimi.sukunimi@smy.fi
• Suomen Metsämuseo Lusto: kehittämisjohtaja, dos. Leena Paaskoski, p. 050 3669552, etunimi.sukunimi@lusto.fi
• Maa- ja metsätalousministeriö: erityisasiantuntija Katja Matveinen, p. 029 516 2287, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote, 27.2.2019

Jäteveden ravinteet puhtaasti kiertoon

Ihmisten jätökset ovat kiertäneet aina. Kantapään kautta maanviljelysyhteisöissä aikoinaan opittiin riittävät käsittelymenetelmät, jotta taudinaiheuttajien kierto saatiin katkaistua. Kaupungistuminen keskitti jätösten muodostumisen, etäännytti ne niiden käyttökohteista ja loi uhkan keskittyneestä taudinaiheuttajien leviämisestä. Veden käyttö jätösten huuhtelemiseen ja kuljettamiseen poisti tehokkaasti epidemiat, mutta teki samalla jätösten sisältämistä arvokkaista ravinteista vesiensuojeluongelman.

Keskitetty vesihuolto on sittemmin mahdollistanut jätösten keruun, kokoamisen, käsittelyn ja kierrättämisen. Tehokkaalla jätevedenpuhdistuksella on saatu siirrettyä ravinteet lietteeseen ja riittävän stabiloinnin, hygienisoinnin ja jopa energiaa tuottavan käsittelyn jälkeen yhdyskuntajätevesilietteitä on voitu kierrättää maanparannusaineina, kasvualustoina ja lannoitevalmisteina. Lietteen kasvien kasvua lisääviä vaikutuksia ei käy kieltäminen vaikka keskustelua on käyty siitä, miten lietteeseen sidottuja ravinteita parhaiten hyödynnetään.

Mutta tässäkin paratiisissa on käärmeensä. Yhdyskunnissa on toimintoja, joista jätevesiin päätyy haitallisia aineita. Omissa käyttötarkoituksissaan nämä aineet ovat varmaan vilpittömästi ansiokkaita mutta viemäröityinä vesiensuojelun ja lietteen kierrätyksen kannalta ongelmallisia. Ja kun näitä aineita on aivan tavallisissa kuluttajatuotteissa, saati välttämättömyyshyödykkeissä kuten lääkkeissä, ollaankin hyvin hankalan tilanteen äärellä.

Lähestymistapoja ongelmanratkaisuun on monenlaisia: Alkupään sääntely niin, ettei tunnettuja haitallisia aineita olisi käytössä, pysyvien aineiden korvaaminen biologisesti hajoavilla, ympäristöystävälliset lääkevaihtoehdot, ”likaisimpien” jätevesijakeiden erilliskäsittely… Jätevedenpuhdistamoilla on selvitetty likaisen lietteen tehokkaampia käsittelyitä haitta-aineiden poistamiseksi ja sinänsä lupaavaa ravinteiden puhdasta täsmätalteenottoa. Viisasten kiveä ei ole löytynyt, joskin ”halki, poikki ja pinoon”-tyyppinen lietteen polttoratkaisu on yleistymässä. Tuhkasta saadaan sentään fosfori talteen.

Kiertotalousajattelua keskitettyyn vesihuoltoon

Jäteveden käsittelyssä on menty tähän mennessä vesiensuojelu edellä. Sitten kaikki mikä vedestä sen puhdistamiseksi on erotettu lietteenä, on pyritty kierrättämään mahdollisimman hyvin erityisesti ravinteiden hyödyntämiseksi. Nyttemmin kärkihankkeissakin on tullut esiin toisenlainen näkökulma siten, että jätevedestä pyritään ottamaan talteen ravinteet mahdollisimman hyvin kierrättämistä varten ja samalla vesi saadaan puhdistettua. Tämä paradigman muutos olisi otettava huomioon, kun ratkaistaan sanitaation ja puhtaan veden tarpeita kehittyvissä maissa. Keskitetty vesihuolto on miellyttävä ja kuluttajaystävällinen ratkaisu, mutta voisiko sen lineaarisuutta justeerata palvelemaan kiertotaloutta, kuluttajatyytyväisyyden kärsimättä?

Erityisesti fosforin suhteen jätevesi on suurennuslasin alla. Jätevedessä olevan fosforin osuus yhteiskunnan ravinnetaseessa on vain kymmenkunta prosenttia, mutta jakeen konsentroituneisuus tekee jätevedestä houkuttelevan raaka-aineen. Kustannustehokasta se tuskin tulee vähään aikaan olemaan, mutta tulevaisuuden kannalta fosfori pitää saada jätevedestä kiertoon – joko lietteenä, lietteestä tai lietteettä.

 

Blogin kirjoittaja Ari Kangas työskentelee neuvottelevana virkamiehenä ympäristöministeriössä ja vastaa jätevesilietteen hyötykäyttöön liittyvien pilottien ja hankkeiden valvonnasta.

Yhteydenotot:
Sähköposti ari.kangas@ym.fi, puhelin 0295 250 340

Jätevesipilotit ovat osa Sipilän hallituksen kiertotalouden kärkihankkeita. Ravinteiden kierrätyksen kärkihankkeissa tavoitteena on saattaa erityisesti lannan ja yhdyskuntajätevesilietteen ravinteet tehokkaaseen käyttöön ja vesistöt parempaan kuntoon. Kevään 2019 aikana kärkihankekoordinaattorit kertovat työnsä tuloksista Biotalous.fi:n Ravinteet kiertoon –blogisarjassa. Lue sarjan aiemmat kirjoitukset täältä.


AGENDA 2030

Yhdyskuntien jätevesilietteiden ravinteiden käytön tehostaminen edistää kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista:

  • parantamalla vesien tilaa (SDG 14),
  • lisäämällä puhtaan veden ja sanitaation saavutettavuutta (SDG 6),
  • luomalla mahdollisuuksia kestävälle teollisuudelle, innovaatioille ja infrastruktuurille (SDG 9)
  • sekä kannustamalla kestäviin kaupunkeihin ja yhteisöihin (SDG 11). Erityisesti alatavoitteen 11.6 tukeminen yhdyskuntien jätevesien ympäristöhaittoja vähentämällä.

Julkaistu 25.2.2019.