Miksi asiat eivät tapahdu tai yllättävät tapahtuessaan – kokemuksia muutoksen systeemisyyden ymmärtämisestä ruokajärjestelmässä

Kirjoittaja Marko Ahvenaisen kuva

Olli Hietanen on ansiokkaasti kirjoituksessaan verestänyt biotulevaisuuteen suuntautuneiden tutkimusmatkojensa muistoja. Olen saanut ilokseni olla mukana useilla noista matkoista.

Haluan itse nostaa esiin yhden muiston, joka tuolloin palasi ihmetyksen aiheeksi kerta toisensa jälkeen, kun matkasin lukuisista tulevaisuusverstaista kotiin päin: Miksi periaatteessa järkevältä tuntuvat asiat tuntuvat usein tapahtuvan tuskastuttavan hitaasti – tai joskus arvaamattoman nopeasti? 

Sama asia nousi uudelleen pintaan neljä vuotta sitten kun aloimme tutkia suomalaisen proteiinijärjestelmän muutoksen mahdollisuutta ScenoProt-hankkeessa.

Visioksi on kirjattu: ”Vuonna 2030 kuluttajat syövät maukasta, terveellistä ja kestävästi tuotettua ruokaa, jonka proteiinikoostumus on optimoitu eri ikäluokille ravitsemussuositusten mukaisesti. Valkuaisomavaraisuutemme etenkin täydennysvalkuaisen suhteen on noussut rutkasti nykyisestä.”

Ei näyttänyt olevan periaatteessa mitään suoranaista estettä sille, etteikö proteiini- ja ruokajärjestelmän asiantilat olisi voineet olla tulevaisuuden tahtotilan mukaisia jo nykyisellään.

Mihin sopeudutaan? Miten nykyinen järjestelmä toimii? Miten nykyinen järjestelmä uudistuu?

Tulevaisuuteen ei voi hypätä vaan sen on kehityttävä. Nykyiset ongelmat, kuten matala valkuaisomavaraisuus tai vähäinen biodiversiteetti lautasilla, näyttäytyivät tavoitteellisen toiminnan suunnittelemattomina tuloksina. Nykyhetkessä oltiin samaan aikaan kasvotusten menneisyyden aikaansaannosten ja tulevaisuuden uusien mahdollisuuksien ja vaatimusten kanssa.

Kiikkulaudalla vision eri elementit
Ruokajärjestelmässä tavoitellaan nyt maukkautta, edullisuutta ja helppoutta. Visiona on kestävämpi, terveellisempi, huoltovarmempi ja omavaraisempi ruokajärjestelmä.

Oli yritettävä päästä systeemisten puutteiden, polkuriippuvuuksien ja muutoskitkan juurisyiden äärelle. Oli siis kysyttävä: Miksi asiat ovat niin kuin ne ovat, eivätkä niin kuin haluaisimme niiden olevan?

Syyt ja seuraukset löytyvät yksinkertaisesti kysymällä miksi

Juurisyiden esiin kaivaminen on periaatteessa yksinkertainen tehtävä. Esimerkiksi keskeisen tavoitteen – proteiinilähteiden monipuolistamisen – esteiksi oli tunnistettu:

  • markkinoiden toiminta (hinnanmuodostus, markkinoille pääsy jne.)
  • ohjaus/politiikka (tuet, lait, normit jne.)
  • toimintakulttuuri (vakiintuneet tavat, tottumukset, arvot jne.)
  • teknologia (biologis-tekniset, valmistus, kulutus, tiedonvälitys jne.).

Oli yritettävä selvittää myös miten nämä tekijät estävät vision toteutumisen ruokajärjestelmässä: alkutuotannossa, jalostuksessa ja kaupassa, kulutuksessa ja viennissä.

Käytännössä tämä tehtiin kysymällä asiantuntijoilta yksinkertaisesti riittävän monta kertaa MIKSI? Tuloksena piirtyi esiin yhteen kietoutuneita ”syy-seurausrihmastoja” – rakenteisiin, toimintaan ja toimijuuteen liittyviä suhteiden kokoelmia, jotka yhdessä muodostivat moninaisia systeemisiä puutteita.

Kuvassa on esimerkki systeemisistä esteistä proteiinilähteiden monipuolistumiselle tarkasteltuna markkinoiden toiminnasta käsin. Syitä löytyy alkutuotannosta, jalostuksesta, kaupasta, kulutuksesta, ruokapalveluista sekä viennistä.
Kuvassa on esimerkki systeemisistä esteistä proteiinilähteiden monipuolistumiselle tarkasteltuna markkinoiden toiminnasta käsin. Syitä löytyy alkutuotannosta, jalostuksesta, kaupasta, kulutuksesta, ruokapalveluista sekä viennistä.

Ymmärrys muutoksen esteistä konkretisoituu

Vuosikymmeniä jatkuneen kaupan globalisoitumisen ja kemiallisesti tehostetun maanviljelyn myötä, syömästämme ruuasta on tullut kompleksisen yhteistoimintajärjestelmän tulos. Elintarvikkeiden kotimaisuusaste on 75 %:n luokkaa, mutta jos huomioon otetaan kaikki käytetyt panokset, Suomessa ei syödä juuri yhtään täysin kotimaista elintarviketta.

Yhdessä järjestyvä kokonaisuus sisältää kansainvälisiä ja kansallisia sekä aineellisia ja aineettomia riippuvuussuhteita. Muutoksen systeeminen luonne tuo mukanaan sen, että useat eri tekijät yhdessä vaikuttavat siihen, mitä tapahtuu tai jää tapahtumatta.

Ilmeinen syy ei aina ole oleellisin este muutokselle

On yleistä, että muutoksen nopeutta, laatua ja määrää joko yliarvioidaan tai aliarvioidaan. Kun systeemiset juurisyyt selvitetään ja kuvataan, ne auttavat ymmärtämään, miksi näin on? Asiat tapahtuvat ehdollisesti toisistaan riippuen.

Kun halutaan edistää muutosta, juurisyiden tunteminen auttaa myös puuttumaan sellaisiin kohteisiin ja tarttumaan sellaisiin toimiin, jotka eivät ole varsinaisen ongelman näkökulmasta aina ilmeisiä. Jos ratkaistavan ongelman perimmäiset syyt liittyvät esimerkiksi käyttäytymiseemme, niitä ei aina ole järkevää typistää teknologisesti ratkaistaviksi.

Asioiden selkeys on tunnetusti usein suoraan verrannollinen näkökulman kapeuteen. Olli Hietasen mainitsemassa tarpeessa uudistaa innovaatiojärjestelmäämme, ratkaisevaa lienee siis lopulta se, miten rajoittunutta on suhteemme ongelmiin ja niiden ratkaisuihin. Uudet mahdollisuudet ja kyky edistää haluttua muutosta asemoituu suhteessa näihin rajoihin.

Agenda 2030

Ruoka ja sen kestävä tuotanto kytkeytyy kriittisesti useisiin Agenda 2030 tavoitteisiin. Nälän poistaminen esimerkiksi ei ratkea välttämättä ainoastaan sillä, että tuotamme lisää ruokaa. Ruokaa tuotetaan tarpeeksi, mutta kun ruokahävikki yhdistyy ruuan epätasaiseen jakautumiseen globaalisti, tuloksena on samanaikaisesti nälkää ja yltäkylläisyyttä. Biologis-teknisen kyvyn tuottaa kestävästi enemmän ruokaa kasvavalle väestölle lisäksi tarvitaan useita erilaisia toimia, systeeminen muutos, nälän poistamiseksi.

Suurin osa tuotetusta kasviproteiinista menee eläintuotantoon. Tämän kehityskulun jatkumisen järkevyys kyseenalaistuu ilmastonmuutoksen, resurssitehokkuuden ja kestävän maankäytön asettamien vaatimusten seurauksena.

Valtaosa syömästämme ruuasta tuotetaan harvoista raaka-aineesta. Lisäämällä biodiversiteettiä lautasilla autamme säilyttämään sitä ekosysteemeissä.

Tavoitteet ovat usein selkeitä, mutta keinot niihin pääsemiseksi systeemisesti määräytyviä. Jotteivat tavoitteet jäisi vain pitkäksi toivelistaksi, on muutoksen systemaattinen tarkastelu välttämätöntä.

 

Blogin kirjoittaja Marko Ahvenainen on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö. Parhaillaan hän toimii tutkijana Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen rahoittamassa WISE -hankkeessa, jossa pyritään parantamaan viheliäisiä ekososiaalisia murroksia koskevaa päätöksentekoa. 

Yhteydenotot: Puhelin (02) 333 9524 tai sähköposti marko.ahvenainen(at)utu.fi

 

Lähteet:

  1. Proteiinikysymys ja sen ratkaisumahdollisuudet Suomessa (PDF)
  2. Suomen proteiinijärjestelmän vaihtoehtoiset tulevaisuudet (PDF)
  3. Suomen proteiinijärjestelmän polkuriippuvuus ja muutoskitka (PDF)

 


AGENDA 2030

Kirjoituksen liittymä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen: Kestävän kehityksen kaikki 17 tavoitetta ja niiden alatavoitteet ovat kytkeytyneet toisiinsa. Halutun muutoksen aikaansaamiseksi on ymmärrettävä niiden syy- ja seuraussuhteita.

Kirjoitus on julkaistu 7.11.2019

Aihetunnisteet: blogi