1.1 Toimintaympäristön muutokset

Kansallista biotalousstrategiaa valmisteltiin vuosina 2012-2014, jolloin suomalainen metsäteollisuus oli isossa murrosvaiheessa. Strategia on tukenut hyvin uuden yhteisen suunnan etsimistä ja yhteistä viestintää biotalouden merkityksestä.

Kun EU:n päivitetty biotalousstrategia julkaistiin vuonna 2018, seuraava murros oli juuri alkamassa. Ilmastosopimuksen sääntökirja hyväksyttiin heti julkaisun jälkeen. Kiertotalouden merkitys toimenpiteissä vahvistui. Digitalisaation reippaat askeleet muuttivat sellupohjaisten tuotteiden kysyntää, kun nettikauppa vaati lisää pakkausmateriaaleja ja painopaperin kysyntä jatkoi laskuaan. Keskustelu muovista ja sen käytön rajoituksista johti joidenkin kertakäyttöisten muovituotteiden kieltoon. Biotuotteiden osalta on esitetty huolta tuotannon vaikutuksista biodiversiteettiin ja raaka-aineiden riittävyydestä muovia korvaaviin tuotteisiin, mikä on Euroopassa kääntynyt yleisessä keskustelussa osittain myös biotaloutta vastaan. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, Rakennusten perusparannusstrategia ja Uusi eurooppalainen Bauhaus korostavat biomateriaalien hiilivarastovaikutusta erityisesti korjausrakentamisessa.

Strategiapäivitystä varten teetettiin toimintaympäristöanalyysi aineisto- ja haastattelututkimuksena. Toimintaedellytykset ovat edelleen melko samanlaiset kuin Suomen edellistä biotalousstrategiaa valmisteltaessa. Vahvistuvana näkökulmana bio- tai kiertotaloutta kuvataan välttämättömänä muutoksena globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi. Tärkeimmät dokumentit ovat Pariisin ilmastosopimus ja siihen jatkumona hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n lokakuussa 2018 julkaisema Global Warming of 1,5°C –raportti. IPCC:n raportissa todetaan, että ilmastopolitiikan kunnianhimoa on nostettava, mikäli valtiot haluavat pyrkiä kohti 1,5 asteen tavoitetta Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti. Uudet raportit vahvistavat toimien tarpeellisuutta.

Kestävä kehitys on noussut entistä vahvemmin yhteiskunnan taloudellista toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi. Vuonna 2015 YK:ssa sovitun kestävän kehityksen globaalin toimintaohjelman Agenda 2030:n tavoitteena on kääntää globaali kehitys uralle, jossa ihmisten hyvinvointi ja ihmisoikeudet, talouden vauraus ja yhteiskuntien vakaus turvataan ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Muutos näkyy myös biotalouden kehittämisessä. EU:n päivitetty biotalousstrategia painottaa entistä enemmän kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG:t) ja Pariisin ilmastosopimuksen toteutumista.

Teollisuuden toimintaympäristön ennustettavuus, raaka-aineiden saannin turvaaminen ja markkinoiden toimivuuden varmistaminen ovat edelleen keskiössä niin kansallisissa kuin eurooppalaisissa julkaisuissa, jopa voimakkaampina painopistealueina kuin aiemmassa biotalousstrategiassa. Vaatimukset monimuotoisuudesta ja luontoarvojen säilymisestä ovat nykyisessä toimintaympäristössä aiempaa painavampia. Keskeisenä ajurina tässä on EU:n vihreän kasvun ohjelma, jossa nämä saavat erittäin suuren painoarvon.

Erityisesti metsien käyttöön kohdistuu merkittäviä paineita ja metsäraaka-aineiden käyttöä ei kenties nähdä aivan samalla tavoin kuin aiempaa strategiaa tehtäessä. Suomen metsästrategiaa päivitetään säännöllisesti, joten se tarjoaa biotalousstrategialle pohjan, josta voimme päätellä suomalaisten metsäperäisten biomassojen saatavuuteen ja kasvuun liittyvät reunaehdot.

Puun jalostusasteen nostaminen, uudet tuotteet ja kokonaan uudet tuotealueet korostuvat voimakkaasti useissa kotimaisissa selvityksissä puubiomassan hyödyntämisessä. Keskeisenä muutosvoimana pidetään vihreää siirtymää ja kiertotaloutta. Teollisuuden sivuvirtojen merkitys ja materiaalikiertojen tehostaminen korostuu käytännössä melkein kaikissa tarkastelluissa biotalouteen liittyvissä muissa strategioissa.

Ruuan ja puhtaan veden kysynnän kasvu ja kulutustottumusten muutokset luovat mahdollisuuksia ruokajärjestelmään liittyvälle biotaloudelle. Kuluttajat ovat entistä tietoisempia ja vaativampia ruuan laadun, alkuperän, eettisyyden ja ympäristöystävällisyyden suhteen. Jotta ruokajärjestelmä pystyy vastaamaan kuluttajien toiveisiin ja kysyntään, tulee sen olla järjestelmän toimijoille kannattava ja kilpailukykyinen. Tutkimuksen ja kehitystyön avulla on mahdollista löytää uusia tapoja ruuan tuottamiseen ja nykyisten toimintatapojen kestävyyden kehittämiseen.

Biotalouden alan koulutustarjonta on kehittynyt selvästi viime vuosina. Myös hakijoita on ollut hyvin. Korkeakouluihin ja tutkimukseen kohdistuneet leikkaukset ovat heikentämässä osaamispohjaa ylemmällä tasolla. Lisäkoulutuksen toivottuina painopisteinä tuotiin esille täydennyskoulutuksen tarve teollisuudessa työssä oleville. Luonnontieteiden kiinnostuksesta ja osaamisesta ollaan huolissaan hyvin laajasti myös biotaloussektorin ulkopuolella.

Kemianteollisuudelle ja puurakentamiselle on edelleen positiivisia painotuksia ja kasvuodotuksia. EU:n biotalousstrategiassa biotekniikka ja bioteknologiat sekä biolääketiede ja terveysala tunnistetaan kasvualaksi, jonka koon arvioidaan tuplaantuvan 10 vuodessa, vaikka ne eivät siellä sisälly biotalouden määritelmään.

Suomen matkailun vetovoimatekijät perustuvat luontoon ja yhä enemmän myös suomalaisen elämäntavan ja kulttuurin kokemiseen. Uusia matkailualan yrityksiä on syntynyt eniten matkailun ohjelmapalvelualalle, joka hyödyntää rajapinnoilla toimivia yrityksiä yhteistyökumppaneina sekä luontoa toimintaympäristönä. Myös luontoavusteiset terveys- ja hyvinvointipalvelut ovat yhä suositumpia.