1.3 Biotalouden rajapinnat muihin strategioihin

Biotalousstrategian päivityksessä tarkasteltiin laaja määrä erilaisia kansallisia ja EU-tason strategioita ja politiikkaohjelmia, joilla on rajapintaa biotalouteen. Näitä on poikkeuksellisen suuri määrä, kuten alempana esitettävistä kuvista näkyy. Biotalouteen kohdistuu paljon huomiota ja toiveita, mutta myös melkoisia ristipaineita niin kotimaassa kuin EU:ssa.

Bioresurssien ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys sekä luonnon monimuotoisuus ovat biotalousstrategian välttämätön ja kiistaton lähtökohta. Biotalousstrategian tehtävä ei ole haastaa tai kyseenalaistaa näitä peruslähtökohtia tai relevantteja rinnakkaisstrategioita. Siksi niissä linjattuja tavoitteita ja toimenpiteitä ei ole tuotu erikseen biotalousstrategiaan, mutta ne on huomioitu rajapintoina strategiaa laadittaessa ja otettu huomioon annettuina lähtökohtina. Osa niistä toimii myös uusien tuotteiden, palveluiden ja ratkaisujen kysynnän vauhdittajina.

Vuorovaikutteisen strategiaprosessin myötä on käynyt selväksi, että biotalouden eri sektoreiden arvonlisän merkitys ja kasvupotentiaali ovat jääneet varjoon. Nousua ei juurikaan käsitellä systemaattisesti ja määrätietoisesti muissa runsaslukuisissa rinnakkaisstrategioissa. Näin se on uuden strategian keskeisin päämäärä. Biotalouden arvonlisän kasvulla on huomattava merkitys Suomen koko kansantalouden kasvun kannalta.

Biotalousstrategialla on rajapintaa useiden muiden valtioneuvoston strategioiden ja politiikkaohjelmien kanssa, joilla linjataan muun muassa kansallisten metsävarojen käytöstä, luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta, ilmasto- ja energiapolitiikasta ja teollisuuspolitiikasta. Biotalousstrategiassa tunnistetaan biotalouden kannalta keskeiset strategiat ja ohjelmat, joissa asetetut linjaukset ja tavoitteet on otettu huomioon annettuina lähtökohtina. 

Suomen tavoitteet hiilineutraaliudesta vuonna 2035 sekä monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisestä huomioidaan biotalousstrategian toteutuksessa. Hallituksen kestävyystiekartta kuvaa tarkemmin ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden tavoitteita, jotka ohjaavat myös biotalouden edistämistä.  

Luonnonvarojen käytölle on asetettu kansallisia tavoitteita kiertotalousohjelmassa. Ohjelman tavoitteena on vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta ja lisätä resurssien tuottavuutta ja materiaalien kiertotalousastetta. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävällä käytöllä on näiden tavoitteiden saavuttamisessa keskeinen rooli. Kansallisessa metsästrategiassa asetetaan tavoitteita esimerkiksi metsävarojen hoidon ja käytettävyyden, metsäluonnon monimuotoisuuden sekä ilmastonmuutoksen hillinnän suhteen.  

Biotalousstrategian toimintaympäristöön vaikuttavat myös useat kansainväliset sitoumukset, kuten YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 ja Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano. Myös muissa kansallisissa sekä EU- ja kansainvälisen tason strategioissa, toimintaohjelmissa ja sopimuksissa on tavoitteita luonnonvarojen kestävälle käytölle.  

Biotalousstrategian seurannassa huomioidaan näiden kansallisten ja kansainvälisten strategioiden ja ohjelmien valmistelu- ja päivitystyö.

Kuva 2: Biotaloudella on rajapintoja merkittävään joukkoon muita kansallisia strategioita ja ohjelmia.
Kuva 3: Suomen biotalousstrategia EU-tarkastelussa erityisesti Unionin biotalousstrategiaan, mutta myös merkittävään joukkoon muita strategioita, ohjelmia ja rahoitusinstrumentteja.

Katso myös: Kuvissa olevien strategia-liittymien linkit ja saavutettava tekstiversio.